Reenejä tulee ja menee, mutta jotkut reenit ovat ihan supereja.... :)

Täytyy sanoa, että  on sillä reeniporukalla valtava vaikutus. Ei sillä että viikkoryhmä olisi huono, ei ollenkaan. Viime aikoina reenit ovat olleet hyviä: hyvin suunniteltuja ja hyviä vinkkejäkin on tullut. Kiitos siitä koko ryhmälle. Mutta viikonloppuna oli taas Peten kanssa järjestelty ryhmäreeni, jossa todella päästiin tekemään aivan huippureenit. Kiitos Petelle järjestelyistä ja Katjalle radasta.

On tosi mukava huomata, millaista reenaaminen voi parhaillaan olla, kun kaikki osallistuvat aktiivisesti keskusteluun. Tähän on pyritti viikkoreeneissäkin, mutta paljon on vielä parannettavaa. Lotta sanoikin hyvin, että rataantutustumisessa pitäisi olla nauhuri, kun väki keskustelee radasta ja ohjausvalinnoista. Todellakin vaihtoehtoja on paljon ja niihin on hyviä perusteluja. Lopulta koiran ja ohjaajan ominaisuudet ratkaisevat mikä on järkevää. Kaikkea kuitenkin kannattaa kokeilla, sillä monesti voi yllättyä omista ja koiran taidoista positiivisesti!

Erityisesti viime reeneistä jäi itselleni ajatus rintakehän avaamisesta ja sitä kautta tilan antamisesta koiralle. Kun avaat rintakehää, joudut hieman rytmiä hidastamaan, jolloin koira lähtee mukaan. Samoin avatessa annat koiralle tilan tulla ikään kuin itsesi taakse, jolloin ei tarvitse omaa liikelinjaa muuttaa, vaan voit liikkua edelleen suoraan. Tämä tulee esiin erityisesti päällejuoksussa, jossa moni antaa tilaa ja "auttaa" koiraa, jolloin itseasiassa koira saakin tilaa väärään paikkaan ja joutuu väistämään ohjaajaa. Tai pahimmassa tapauksessa karkaa väärälle puolelle.

Toinen aihe oli takaakierto-sokkarin aloittaminen suoraan takaakierron jälkeen. Itselläni on paha taipumus katkaista koiran liikelinjaa vastakädellä, jolloin ohjaus on myöhässä.

Kepit ovat tulleet nyt viime aikoina Even kompastuskiviksi. Even motivaatio suorittaa keppejä ei riitä, kun vireys vähänkin laskee. Jotenkin kepeille on tullut väärä mielikuva- Nyt sitten pitää alkaa vääntää keppejä etupalkalla ja saada niiden arvo nousemaan Even silmissä. Ensi keväänä pitää alkaa vääntämään hieman avoimella kujalla vauhtia, jotta eteneminen tulisi vielä suoraviivaisemmaksi. Puomi sen sijaan on mielikuvaltaan nyt parempi. Ajatus on alhaalla edessä ja sinne mennään mielellään. Vauhtia saisi olla enemmän, mutta korkeassa vireessä vauhti on oikeinkin hyvä.

Nyt olisi hirveä hinku kisaamaan. Pitää varmaan vilkaista kalenteria ja käydä muutama startti, millä tarkistan puomien pitävyyden myös kisatilanteessa.

Sami

Älä tee tänään mitään sellaista, minkä voit jättää huomennakin tekemättä...

Tämä pätee ainakin blogin päivittämiseen. Jotenkin ei ole oikein napannut tuo reenien kirjailu. Tässä on vähän taukoa niin kisaamisessa kuin kirjoittamisessakin. Reenailtu on, mutta kun kisaamaankaan ei nyt päästä, on harjoittelu fiiliskin vähän laiskaa...

Even kanssa on tullut käytyä vain viikkoreenit. Syyslomalla sentään tuli hallille eksyttyä neljästi. Eilen ja tänään käytiin Peten kanssa reenaamassa ja nyt oli todella hyvät reenit. Eilen rankkaa rataa ja tänään lyhyesti kontakteja.

Eve on ollut huomattavasti skarpimpi reeneissä. Se on jaksanut paremmin, ollut iloisempi ja vauhdikkaampi sekä tehnyt tarkkoja kontakteja hyvällä vauhdilla. Viikkoreeneissä meillä on ollut joka kerralle oma teema, johon ollaan keskitytty. Joko yksittäinen este tai ohjaustekniikka. Reenit ovat olleetkin oikein hyviä. Sinällään ohjauksissa ei ole ollut mitään erityisen hankalaa ja yllätykset ovat olleet pääosin positiivisia: Eve on osannut lähes kaiken paremmin kuin kuvittelinkaan. Kuitenkin oma asenne on ollut järjestäin hieman löysää, mikä ei ole todellakaan reilua koiralle, joka tekee täysillä työtään. Nyt viikonloppuna sain sitten Peten potkimaan perseelle ja tulostakin alkoi syntyä..

Eilen teimme ratareeniä allekirjoittaneen suunnittelemalla radalla. Rata oli hieman mukaeltu edellisistä viikkoreeneissä, joissa teemana oli sokkarit. Olin järestäin hieman myöhässä kaikissa sokkareissa. Varmistelin niitä aivan liian pitkään jolloin jäin hieman tielle. Kun pari kertaa sain asiasta huutia alkoi jääräpääkin uskoa. Ja tulos parani selvästi. Väänsin rataa kahdessa otteessa, jotka molemmat olivat melko pitkiä. Eve alkoi loppua kohden hyytyä aika rankasti ja reeni olikin siten enemmän itselleni kuin koiralle. Toki Eve kyllä osaa kun vain ohjaaja osaisi. Kaiken kaikkiaan aivan super -reenit.
Tänään sitten olin ensimmäisen kerran fiksu ja harjotutin koiraa enkä itseäni. Tein viisi puomia ottaen muilta esteiltä hieman vauhtia. Ensimmäinen puomi oli hieman hidas, mutta Evellä oli selvä focus mitä se mietti. Sen jälkeen neljä seuraavaa olikin todella hyviä. Pete kommentoikin haaveeseeni päästä tammikuun lopulla kisaamaan, että aika kisa valmiilta tuo alkaa jo näyttämään. Ehkä sitä viimeinkin saisi tuon puomin kuosiin.
Kaunis kiitos Petelle reeniseurasta ja kärsivällisyydestä toistella samoja asioita. Ei sitä tällainen paksukallo kerrasta opi... ;)

Sami

Huippu reeniä ja alkuun paluuta...

Alkuun varoitus: "Tulossa pitkä ja sekva blogipäivitys!"

Vaikka blogi on tyhjäkännillä ja reenitkin hieman kevyemmällä linjalla, on sentään jotain saatu aikaan. Evellä oli törkeän rankka reeniviikonloppu ja kontaktit on aloitettu alusta.

Puolitoista viikkoa sitten lauantaina oli ekat P-HAU:n ryhmäreenit, jotka veti Pete. Rata oli sujuva ja tuntui helpohkolta. Pari kohtaa oli sellaisia, että teki mieli kokailla Even rajoja torstain keppireenien jälkeen. Avokulmassa Eve yllättikin oikein positiivisesti. Lähetin kepeille 90 kulmaan ja leijeröin putken. Eve toimi aivan loistavasti. Ei pienintäkään epävarmuutta! Umpikulma sen sijaan tuotti haastetta. Suoralta putkelta puomin ali piti mennä kepeille, mutta eihän pikku turkis kestänyt puomi leijeröintiä. Tätä täytyy vahvistaa. Yllättävässä kohdassa meille sitten tulikin hankaluuksia. A:n jälkeen oli välistäveto, jonka jälkeen piti ottaa sokkarilla mukaan putkeen. Välistäveto ei tuottanut kirpulle ongelmia, mutta sokkariin Eve ei lähtenyt. Se kaarratti pituudelle jonka hyppäsi väärään suuntaa. Tätä ei saatu toimimaan millään. Eikä Petekään oikein saanut sanottua oikeaa ratkaisua ongelmaan. Vasta seuraavan päivän reeneissä vastauksen sain... yllätys, yllätys Peteltä!
Päälimmäisenä mieleen jäi itselleni lähetyksissä koiraan nähden vastainen jalka eteen, jottei kroppa käänny! Uskomaton muutos tapahtui Evellä, kun vaihdon jalan lähtettäessä...
Reenit oli kivat, mutta itse olin hieman löysä syystä tai toisesta. Ehkä odotin enemmän seuraavan päivän reenejä....

Seuraavana päivänä kasaannuttiin Pennalaan omalla porukalla reenaamaan. Suunnittelin itse radan, jonka alun varastin Jokisen askon kisaradalta. Sössin kisoissa alun ja mietin olisiko pitänyt valita siihen toisenlainen aloitus. Niinpä nyt sain hyvän tilanteen reenata aloitusta. Radalla oli lisänä pätkä, jonka olin tehnyt oman reeniryhmäni kanssa, joten ohjauksiin oli muutamia vaihtoehtoja.

Alun otin ensiksi päällejuoksusokkarilla, minkä Eve tuli aivan suoraan läpi hypäten nelosen väärinpäin. Sama toistui pariin kertaan, kunnes Pete käski hieman hidastaa ja odottaa koiraa, ottaa koira sokkariin mukaan. Ja kas kummaa ihme tapahtui, ja Eve tuli täydellisesti. Tämä sama ongelma oli edellisenä päivänä, kun Eve ei sokkariin lähtenyt. En millään malttanut ottaa Eveä mukaan vaan rynnin eteenpäin, jolloin liike vei Even kurvin pitkäksi. Näin sitä opitaan.
Toinen vaihtoehto alkuun oli leijeröidä nelonen. Olin aivan varma että maksit leijeröivät sen helposti, mutta yllättäen kaikilla muilla (paitsi Evellä) oli hankaluuksia sen kanssa! Eve teki joka kerta oikein. Ei täydellisesti, mutta suht sujuvasti. Täytyy olla ylpeä pikku turkiksesta!
Jatkossa ei ollut suurempia ongelmia. 7 esteen kohdalla leijeröin 13 esteen eikä se tuottanut ongelmia. 9 ennakoivalla valssilla ja kympille jaakotus. 11 valssilla ja 13 vippauksella. 15 oli haastava. Putken puolelta kierrätettäessä en radan yhteydessä saanut kertaakaan onnistumaan. Harjoiteltuna 5-6 esteen sarjassa onnistui mutta koko radalla ei. No eipä saanut kukaan muukaan kohtaa kunnolla toimimaan. Ongelmaksi koitui 13 hyppysuunta, jonka olisi pitänyt suuntautua pidemmälle kaarelle. Tällöin lähestyminen 15 olisi tullut paremmasta kulmasta.

Jos keppien avokulma toimi edellisenä päivänä, ei se tänään toiminut lainkaan. Väkisinkin meinasin puskea Even linjalle, jolloin kirppu meni ja väisti! Miten 5 kg kirppu kehtaa väistää kun yksi 100kg jyrää päälle! Kyllä sen pitäisi mennä... ;) Kepit toimi, kun vain itse maltoin antaa rauhan.

Puomi sitten oli viimeinen murheenkryyni. Eve juoksi ihan vauhdilla ja olen nyt päättänyt opettaa uuden käskysanan. Kuitenkin jostain alitajunnasta tuli vaistomainen korjaaminen kun koira meni läpi. Mitähän sitä oikein ajattelin.... No läpi meni kaikki puomit, mutta vauhti oli hyvä, ja se onkin miun mielestä nyt tärkeintä.

24-28 oli kiinnostava kohta. 24 piti lähettää vähän kauempaa, jotta sai oman liikkeen viemään kohti putkea. Piti saada riittävästi etumatkaa, jotta 26 takaakierto onnistui (ja se onnistui kaikilta). Liikesuunta piti tulla koiran linjaa kohti sen tullessa putkesta, jolloin liike lähti takaakiertoon. 26 piti ehtiä ottamaan vastaan riittävän pitkälle, jotta sai otettua koiran haltuun. 28 sai sitten lähettää huoleti, jonka jälkeen 29 piti mennä ottamaan vastaan leijeröiden 15 ja 11.

Reeni sujui hyvin, mutta Eve oli lopussa jo aivan puhki. Kaikkiaan oli ehhkä yhdet parhaista reeneistä ikinä! Oli mahtava nähdä kun muut reenasivat ja päästä itse tekemään muiden silmien alla. Näitä tahtoo lisää! Täytyy sanoa kiitos kaikille osallistuneille!

Nyt olen sitten reenannut kontaktia kotona. Eve tekee nyt laatikon päälle pysäytys asentoa. Kolmessa päivässä on alkanut tarjoamaan ja on ihan täpinöissään. Käskysanaa olen pikkuhiljaa alkanut toistelemaan asennosta, mutten vielä käske sillä tekemään temppua. Mennään rauhassa eteenpäin. Tavoite olisi päästä kolmesti päivässä reenaamaan parin minuutin reenejä. Muuten puomin osalta teen nyt vain vauhtia. Pidän namialustan alastulolla ja annan Even juosta vain täysiä, jotta mielikuva vauhdista tulee mukaan. Jos menee läpi niin en ota siitä mitään ressiä. Pysäytyskäskyn tuon sitten kun se on varma muissa tilanteissa ja senkin alkuun namialustan kanssa, jotta mielikuva puomista tulisi mahdollisimman positiiviseksi. Luulen että sanaan "koske" Evellä tuli negatiivinen sävy möröstä, jonka jälkeen sitä en ole saanut koskaan pois. Nyt kun käytän sanaa puomi, Eve menee taas täysillä vilkuilematta.

Eve on pehmeä ja sille jää hyvin voimakas muistijälki negatiivisista tapahtumista. Lenkillä on kaksi puuta kaatunut vierekkäin, joiden ylil Eve hyppäsi aina yhdellä loikalla. Kerran ja vain kerran ponnistuksessa tapahtui jotain ja Even hyppy jäi lyhyeksi. Se raapaisi vatsaansa oksan tynkään, jonka jälkeen se ei ole koskaan hypännyt yhdelleä hypyllä puiden ylli, vaan kasaa itsensä hypäten väliin ja siitä yli. Se ei hyppää vaikka se juoksisi täysiä Nanon perässä tai olisi namin kanssa odottamassa.
Tähän pohjautuen olen tehnyt päätelmän siitä, että Evellä on vain niin huono kokemus tuohon sanaan liittyen, että se ei pääse siitä yli.

Tänään menen Even kanssa käymään Patricialla ja näin ollen reeneihin tulee tämän loppuviikon mittainen huili. Varmastikin se tekee meille molemmille hyvää.

Sami

Kontaktit on per*****stä...

Näinhän se on. Reenáiltu on kovasti ja kisojakin käyty, mutta mitään ei ole ehtinyt/viitsinyt kirjailemaan. Kaipa se kisakauden huipennuksen ohittaminen on aiheuttanut pienen ähkyn tekemisen raportoinnin kanssa. Jotain kuitenkin pitää yrittää...

Kisoissa on viime aikoina mennyt kohtuullisesti. Tulokset ovat olleet joko loistavia tai sitten mukaan on mahtunut pikku virheitä. Muutama voitto on kertynyt ja siten EO-pisteet ovat karttuneet mitä on positiivista. Kuitenkin paras rata minkä olen tehnyt on hylly viime sunnuntain HAU:n kisoista. Eve oli loistava ja itse tein hyvät ohjaus valinnat. Vauhti oli todellakin kohdallaan ja vaikka mukaan mahtui pari pientä heikompaa ohjausta (koira teki pienen linjan muutoksen) olisi ollut mm. 1,5 s nopeampi kuin Laku. Eli vauhti alkaa Evellä palailla, mikä on positiivista. Puomi sitten onkin aivan täysin sekaisin...

Olen nyt lainannut Maikun puomin omalle pihalle, jolla reenataan päivittäin. Omalla pihallakin alkuun Eve hiippaili kontaktille, mutta kannustuksella ja käskyjen muutoksella (palasin nousu käskyyn "puomi" ja alastulo käskyksi otin "koske", eli yhdistin juoksukontaktissa käytetyn käskyn sekä nokkimiskäskyn) Eve alkoi saada vauhdin loppuun asti. Lisäksi otin namialustan, jotta saan varmasti vauhdin takaisin. Nyt tilanne näyttääkin hyvältä kotipihalla. Reeneissä Evellä on muutenkin ollut hyvät kontaktit, mutta ongelma on kisatilanne. Olen nyt antanut siinä hieman periksi, kun mörön jälkeen alkoi olla niin ahdistunutta toimintaa puomilla. Kun asiaa ei ole hirveästi prässätty alkaa Even olemus muuttua positiivisemmaksi. Tuon kuitenkin uudet käskyt vasta kun reeneissä ovat todella varmat.

Even olemus on kisoissa ollut huolestuttava, minkä takia olenkin jättänyt puomin prässäämisen sikseen. Starttiin tultaessa Eve huutaa normaalisti radalle ja on aivan täpinöissään. Kuitenkin siinä vaiheessa kun otan valjaat pois on huuto loppunut ja se on alkanut katsella ympärille. Korvat on luimussa ja koira selkeästi epävarma. Tämä paheni siinä vaiheessa kun lopetin sivulle vaatimisen ja jätin Even vain seisoen odottamaan. Kuitenkin viime kisoissa Purinalla Eve jatkoi räkytystään ja kiinnitti huomion täysin minuun, mikä näkyi sitten selkeästi vauhdin lisääntymisenä. Nyt pitäisi ilmeisesti miettiä jokin virityskäsky, jolla Eve kiinnittäisi huomionsa täysin minuun ja vaikka alkaisi vain haukkua. Tiedä häntä..

Viikkoreenien osalta jaettiin vastuuta toiminnasta. Jokainen otti oman tekniikkareenin vastuulleen ja suunnitteleen siihen liittyvän radan. Sovimme kommentointi vastuusta nyt porukalla, jotta kaikki on samoilla linjoilla. Toivottavasti saamme nyt pikku hiljaa ryhmän toimimaan, sillä potentiaalia ryhmässä on. Nyt se vain pitäisi saada hyödynnettyä.

Sami

Päk in pisnes...

Kotvan on vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Väliin on mahtunut todella paljon niin ilon häivähdyksiä kuin pettymyksiäkin. Kisat ovat menneet enemmän tai vähemmän penkin alle, mutta kokemusta on karttunut. Eve on saatu viimeinkin lihaksistoltaan hyvään kuntoon ja se alkaa näkyä liikkeessäkin. Reeneissä Eve kulkee todella hyvin, mutta vieraissa paikoissa vauhti tuntuu hyytyvän. Varmuutta löytyy mutta mistä saisi vauhtia. Reeniryhmät ensi vuodelle tuntuvat todella kiinnostavilta ja treenimotivaatiota löytyy. Nyt se tarvitaan myös Evelle.

Isoista kisoista taakse jäivät maajoukkuekarsinnat. Karsinnat olivat kovin erikoiset ja kaikki oli itsellenikin tarjolla aina viimeiseen starttiin asti. Ei ilmeisesti oikein kiinnostanut, kun sössin heti kakkoshypyllä ja hyllytin kisat siihen. Eve oli ihan hyvä. Hitaahko, mutta kaikkineen oikeinkin hyvä. Minä en ollut...

Toinen iso koitos oli EO Itävallassa, mihin pääsin varapaikalta. Kiireisesti järjestelty matka meni aivan loistavasti. Eve ei lennosta ollut moksiskaan ja se käyttäytyi kerrassaan upeasti. Kisat eivät sitten menneetkään kovin häävisti. Perjantain reeneissä se oli loistava, lauantaina ei suostunut laukkaamaan ja sunnuntaina taas ok. Yleisilmeeltä päälimmäisenä jäi mieleen, että suomalaiset tarvitsevat kosolti lisää vauhtia, jos paikka maailman kärki agimaana halutaan säilyttää. Suomalaiset ovat teknisesti loistavia, mutta perusnopeudessa jäädään todella paljon maailman kärjelle. Lopputulokset olivat hyvät, mutta...

Patricia on käsitellyt Eveä pitkin kesää. Alkuun Even lonkan koukistajat ja selkä olivat aivan jumissa, eivätkä ne meinanneet aueta millään. Lopulta kuitenkin jumit antoivat periksi ja Eve sai paikat kuntoon. Seuraus jumeista oli se, että takajalat olivat heikossa kunnossa. Niinpä ne väsyivät nopeasti ja etureidet tulivat kireiksi. Nyt olen käynyt pari kertaa juoksuttamassa Eveä pöyrällä ja alkanut vahvistamaan Even lihaskuntoa. Ja tekemään samalla juoksemisesta miellyttävämpää. Josko sillä saisi Evelle radallekin lisää vauhtia.

Reeneissä Eve todellakin on viime aikoina liikkunut loistavasti. Alkaa taas tulemaan "ongelmaa" siinä etten pysy mukana. Joudun miettimään ohjausta uudelleen, kun joudun viemään selkeästi kauempaa. Kuitenkaan tämä vauhti ei ole siirtynyt kisoihin. Mikkelissä tein 2 nollaa ja vitosen, mutta vauhti ei riittänyt kärjen mukaan. Toki agi radoilla häviän vielä puomilla kun kontaktia tehdään vielä, mutta siltikään vauhtia ei ole. Tänään Janakkalassa kaksi vitosta ja nolla. Nollalla hävisin Foxylle 3 sekuntia, mikä on valovuosi. Radalla oli pitkä suora, jossa hävisin varmasti 1,5-2 sekuntia, kun Eve ei edennyt kunnolla. eve on lähtöä odotellessa vielä ihan täpinöissä, mutta lähtöön tultaessa se alkaa katselemaan ympärilleen. Liekö ympäristö painostavana vai mikä. Nyt laitetaan Eve huomiottomuus kuurille ja yritetään muutenkin tehdä itsestäni kiinnostavampi, jottei sitä enää kiinnosta ympärillä mikään, vaan kaikki huomio kiinnittyy minuun. Jännää etei tällaista ongelmaa ollut ennenkuin puomin paineistuminen tapahtui....

Tänä vuonna on kaksi valmennus ryhmää joihin lähdin mukaan. Toinen on P-HAU:n ryhmä missä kerran kuussa käy kouluttajat vetämässä reeniä. Muuten reenaamme viikottain samalla porukalla ja yritämme saada oikeasti yhdessä vietyä toisiamme eteenpäin. Kaikki kuulostaa hyvältä, toivottavasti ryhmästä tuleekin hyvä. Toinen ryhmä on yhdessä Peten kanssa rakenneltu omatoimi ryhmä, minkä ensimmäiset reenit oli perjantaina. Tämä ryhmä tuntuu aivan loistavalta ja todella odotan jo seuraavia reenejä. Tässä porukassa vain tuntee itsensä melko turistiksi, mutta parempien kanssa reenaaminen vie todella paljon eteenpäin.

Nyt sitten pitäisi alkaa kirjailemaan taas enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Täytyy saada itsestä irti hieman pohdintaa ja suunnitelmallisuutta kohti ensi vuoden isoja kisoja.

Sami
P.S. Loppu kevennyksenä voisin kertoa, että kävin Jekun kanssa AVO-luokan toko kokeessa. Tulokseksi saimme 124 p ja kolmos palkinto. Emme sijoittuneet. Kaukkarit meni nollille. Kaikkiaan pitää olla tosi tyytyväinen Jekkuun, sillä tällä reenimäärällä jos selviytyy yleensä läpi, täytyy koiran todella jo jotain osatakin. Jekku ei kestänyt palkkaamattomuutta vaan ryytyi tosi rankasti loppua kohden. Mutta itselleni jäi kyllä sellainen olo, että voisi sen TK2 tunnarin Jekulle tehdä! :)

Kohti karsintoja....

Nyt on sitten kolme viikkoa kauden tärkeimpään koitokseen. Karsinnat tulevat tasaisella vauhdilla vastaan ja itselläni on pelottavan luottavainen olo. Kävimme eilen ja tänään reenaamassa ja Eve oli aivan loistava!

Eilen kävimme Mariannen ja Krisin kanssa tekemässä ratareenin. Radaksi Marianne oli poiminut karsintojen ranskalaistuomarin radan. Rata näytti mielenkiintoiselta, mutta hieman tarkemmalla tutustumisella kuitenkin melko selkeältä. Even kanssa teimme nollan ensi yrittämällä ja Mariannen kommentti oli että ehkä muurilla olisi voinut olla pienempi käännös. Eli todella hyvin meni. Puomin kontakti oli loistava ja U-putken keskellä ollut pyötä ei tuottanut vaikeuksia. Eve liikkui melko hyvin. Pystyy vieläkin parempaan, mutta tuntuu kuin kiihdyttäisi vauhtia kun saa luottamusta liikkumiseen. toisella yrittämällä tein klassisen vekityksen hypyn eteen ja ajoin Even takaakiertoon. Näiden kanssa tarkkana! Eveä ei tarvitse vekittää, joten anna tilaa suorittaa! Muuten en sitten virheitä saanut aikaan. Takaaleikkausta kokeilin pariin kohtaan, mutta se on hieman epävarma. Toimii kyllä mutta itse pitää olla tarkkana ajoituksen kanssa ja uskaltaa tulla reilusti koiran linjalle.

Tänään otin pikaisen kontaktireenin mihin sisällytin muutaman pakkovalssin. Pakkovalssit toimivat hyvin, kun vain uskallan lähteä riittävän ajoissa liikkeelle. Kontaktit olivat loistavat joka kerta. Puolet kerroista tein namilla, puolet ilman. Kumpa nyt alkaisi kisoissakin toimimaan....

Sami

Suuria tunteita...

SM-kisat olivat ja menivät. Käteen jäi AVA-H titteli, pala pronssia sekä haikea olo pienestä suuresta virheestä...

Kisa viikonloppu alkoi perjantain pre-kisoilla. Kaksi normaalia starttia, joista ensimmäinen agirata ja toinen hyppis. Eve oli oikeinkin hyvän tuntuinen: täynnä virtaa ja liikkeet vaikuttivat hyviltä. Oikeaa takajalkaa ei edelleenkään ojentanut yhtä hyvin kuin vasenta, mutta kaikin puolin koira tuntui hyvältä.

Tuomarina toimi Rantamäki-Lahtinen ja radat olivat luvattoman helpot. Sekaan ei mahtunut oikeastaan mitään ihmeellistä. Yksi pakkovalssi yksi pyöritys ja siinä se. Pääsihän ainakin kunnolla luukuttamaan. Eve liikkuikin mainiosti ja aika oli koko 110 koirakon joukossa 4. nopein! Valitettavasti mukaan mahtui sitten puomin alastulon komia loikka. Tuli niin korkealta ja kovaa ettei kyllä käynyt pienessä mielessäkään ajatus pysähtymisestä. AAARGH! Radan vaikeusasteesta kertoo paljon Even sijoitus 2. nopeimmalla 5 tuloksella. Taidettiin olla 38... :)

Hyppikselle lähdin todella luottavaisena. Rata oli helppo ja Eve oli edellisen radan liikkunut loistavasti. Rata kulkikin mainiosti ja tulokseksi saatiin 0. Eve ei omasta mielestäni liikkunut ihan niin hyvin kuin edellisellä radalla ja yksi käännös meni tosi pahasti pitkäksi kun myöhästyin valssissa. Siihen paloi ainakin 0,5 sekuntia, todennäköisesti enemmänkin. Sijoituimme kuitenkin 3. ja saimme sen viimeisen SERT:n, jolla Eve saavutti hyppyvalion arvon!

Näiden ratojen jälkeen oli toisaalta luottavainen mieli seuraavalle päivällä SM-joukkueradoille. Toisaalta tuo puomin loikka hieman arvelutti. Aamulla tulin kannustamaan muita joukkueen koirakoita, mutta Even jätin kotiin lepäämään. Perjantain jäljiltä se oli todella väsynyt, eikä aamulla suostunut tulemaan makkarista ulos ennenkuin kävin sen sieltä erikseen hakemassa.

Joukkueemme ensimmäinen koirakko oli Hulina ja Marianne. Rata oli helppo, joten itselläni oli heidän suhteen tosi luottavainen mieli. He tekivätkin nopean ja siistin nollan, ilman mitään ylimääräisiä koukeroita. Puomia Marianne harmitteli, kun se oli niin hidas, mutta kokonaisaika oli todella hyvä.

Toisena koirakkona starttasi Tzippi ja Raisa. He tekivätkin oikeinkin hyvän radan. A:lle Raisa alkoi tehdä valssia, mitä ei ollut tarkoitus, valui hieman väärään paikkaan ja veti koiran A:lta ohi. Siitä 5 ja aikaa paloi. Loppuaika jäi kuitenkin alle ihanneajan, joten tulokseksi jäi 5, mikä oli oikeinkin hyvä kahden koirakon jälkeen. Taisimme olla siinä vaiheessa 10 tai jotain.

Kolmantena koirakkona starttasi Jekku ja Terhi, jotka eivät olleet startanneet kuin kaksi kertaa tänä vuonna. Tulkoset olivat 10 ja hylly. Olin kuitenkin tosi luottavainen heihin, sillä Jekku on hyvin lähellä liikkuva ja nenästä vietävä koira, joka ei oikeastaan virheitä juurikaan tee ja rata oli sen verran helppo että uskoin heidän radan puhtaasti selvittävän. Ja niinhän he tekivätkin ja vielä melko nopean nollan! Kolmen koiran jälkeen olimme 6. ja mahdollisuudet oli vaikka mihin. Kuten joukkue kaverit sanoivat :"Nyt täytyy vain tehdä h...vetin nopea nolla!" Siinäpä sitä ohje nuoraa omalle finaaliradalle. Paineita paineita.. No sitä vartenhan halusin nimenomaan ankkuriksi, jotta sain harjoitella paineiden alla kisaamista...

Ajelin välissä kotiin, käytin koirat ja katselin Venlojen viestiä. Tiedostin hyvin, että nopealla nollalla oli mahdollisuudet jopa mitaliin, vaikka todella kovia joukkueita oli edellä. Puomi vain huoletti, kun edellisenä päivänä Eve oli sen loikannut. Vauhtiin luotin, mutta kuinkahan käy keinun? Reeneissä oli tullut aika nopeasti läpi. Toki Luomalan linja oli ollut paljon sallivampi... Näillä mietteillä ajelin kisa paikalle.

Kun odottelin lähtöä, en oikeastaan jännittänyt. Tiesin, että rata on helppo. Piti vain olla huolellinen ja antaa koiran mennä. Puomille päädyin tosi safety ratkaisuun. Menin tuomarien puolelta, varmistin rytmityksellä ja tarvittaessa pyöräytän putkeen. Näin puomin pitäisi onnistua kaikkein todennäköisimmin. Lisäksi ajattelin vielä sunnuntaita. Jos peikko tulisi nyt takaisin, en yksilökisoihin mitenkään saisi sitä karistettua Even selästä.

Rata lähti tosi hyvin liikkeelle. Tiukahko pakkovalssi, josta muurilta kepeille suoraan. Vienti kauempaan päähän putkeen, josta hyvin koira mukaan renkaalle, takaakierto päällejuoksu ja siitä hypyn kautta kauempaan päähän putkeen. Tässä osa koirista meni väärään päähän putkeen, mutta Even kohdalla en edesosannut pelätä sitä. Eve kulkee niin hyvin mukana, kunhan vain maltan rauhoittaa itseni. Kaikki hyvin tähän asti. Putkesta läheltä mukaan, josta lähetys puomille, juoksin ohi, hidastin, jolloin Evekin hidasti ja alkoi kysellä. Komensin vielä alastulolla melko voimakkaasti koske käskyä, mutta Eve lähti liikkeelle itsenäisesti. Otti kyllä kontaktin, muttei ajatellutkaan alaseteen, puhumattakaan siitä, että olisi käynyt nokkaisemassa maata... Kun Eve karkasi, jäin siinä pahasti jälkeen, pyöräytin Even ja lähetin putkeen. Tässä hävisin varmasti sekunnin verran. Putkesta hyppy pyörittämällä, A:lle josta hyvä juoksukontakti. Hyppy, kahden hypyn pyöräytys, jossa otin hieman huonosti Even mukaan ja kaarre valui pitkäksi. Edessä vielä keinu ja maali suora. Keinulla jäin lähelle varmistamaan ettei tule läpi. Kiihdytimme yhtä aikaa ja jäin hieman maalisuoralla jälkeen, mutta Eve meni tosi hyvin suoraan hypyt maaliin asti! Tulos nolla ja nopea sellainen! Sijoitus sillä hetkellä 1. Nyt vain jännittämään muiden tuloksia. Toki itse en edes halunnut mennä kuuntelemaan, sillä pelkäsin mitä muut tekevät.

Niinhän siinä kävi, että seuraava joukkue jäi selkämme taakse. Sijoitus ainakin 5. Seuraava koirakko teki aivan loistavan radan ja ohitti meidät tuloksissa. Myös seuraavat menivät meidän ohitse. Jäljellä kaksi joukkuetta ja molempien pitäisi jäädä meidän jälkeemme. Seuraavat tekivät loistavaa rataa kunnes koira karkasi väärään päähän putkeen. Vielä viimeinen koirakko. Rata näytti siistiltä eikä virheitä tullut. Heiman masentuneina totesimme jääneemme neljänsiksi, kunnes kuulutus sanoi meidän olevan palkintopallilla. Nyt alkoi jännittää. Osa seurakavereista tuli onnittelemaan, mutta ennen virallisia tuloksia emme uskoneet. Lopulliset tulokset paljastivat kuitenkin meidän olleen kuin olleenkin kolmansia. Vajaa sekunti hopeasta ja saman verran voitimme 4. sijoittuneita! Even rata oli riittävän nopea siihen, että P-HAU metsästi ensimmäisen SM-joukkue mitalin!!!

Koko ilta meni hymyillessä. Oli aivan uskomaton fiilis. annoin itselleni luvan juhlia rauhassa koko illan ja aamulla nollaisin tilanteen ja keskittyisin yksilöihin. Kuitenkin jo illalla ajatukset alkoivat olla focusoituneet kohti yksilökisoja, eikä joukkuemitali enää pyörinyt päälimmäisenä mielessä. Aamulla olin todella keskittynyt ja itsevarma. Tänään oli aika menestyä.

Hyppis oli oikeinkin mukavan oloinen. Oli paikkoja, joissa sai ottaa koiraa haltuun, mutta toisaalta rata oli hyvin jouheva. Alkuun päädyin pakkovalssiin, jossa myöhästyin todella rankasti. Jouduin työntämään hypylle ja myöhästyin valssista. Sain Even suurinpiirtein kiinni pituuden valssiin, mutta lähdin n.30 astetta väärään suuntaan ja vein suoraan takaakiertoon. Eve teki juuri niinkuin ohjasin, joten hyllystä ei voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Aloitin varmistellen, jonka jälkeen en päässyt rytmiin mukaan ennekuin kaikki oli jo mennyttä. En oikein osannut tuntea mitään. Oli vain tosi tyhjä olo. Harmitti kyllä, mutten oikein voinut olla kiukkuinenkaan. Tein virheen, mikä johti hyllyyn ja kisat päättyivät ennenkuin ne oikein ehtivät alkaakaan. Koira oli tehnyt kaiken oikein.

En ollut uskaltanut kisata ja haastaa rataa. Jälkeenpäin kun katsoin tuloksia totesin, että sillä alulla minulla ei olisi ollut  mitään mahdollisuuksia mitaleille. Olisin tarvinnut kaksi täydellistä rataa, jotta olisin voinut haastaa kärkipään koirakot. Niin kovia aikoja he tekivät. Tästä täytyy vain ottaa opiksi. Täytyy oikeasti uskaltaa, jos haluaa voittaa. Tämän näytti Pete Megin kanssa, joka vei makseissa SM-kullan upeilla radoilla. Paljon onnea heille! Itseni täytyy vielä ottaa teistä paljon oppia.

sami

Viimeistelyä...

Hiljaiseloa on ollut. Tämä johtuu siitä että myös reenirintamalla on ollut hiljaista. Eve kävi Patricialla, joten sen jälkeen taukoiltiin rauhassa. Eilen kävin ensimmäisen kerran kokeilemassa Even virettä...

Viime torstaina lähdin Kouvolaan näyttämään Eveä Patricialle. Pihalla hän kävelytti Eveä hetken ja istumaan liikkeellelähdössä totesi, että kai koiran tarvitsisi käyttää liikkeelle lähdettäessä hieman takajalkojakin. Alkoi hieman hirvittää. Sisällä pöydällä Patricia katsoi Eveä ja kommentoi sen olevan täysin vino, kokonaan mutkalla. Nyt alkoi oikein todenteolla hirvittämään tulevat SM-kisat. Käsiteltäessä Eve oli selkeästi kipeä useastakin kohtaa ja yritti kääntyillä mukavampaan asentoon (siis piilottaa alleen kipeät kohdat). Pääosin oli kuitenkin melko rauhallinen. Lopputuloksena oli että Patricia sai Even kerrasta suoraksi ja mieleiseensä kuntoon! Pari päivää täyttä lepoa ja sitten pikku hiljaa sai alkaa pitämään vapaana lenkeillä. Loistavaa!! Lisänä tuli kotihoidoksi ristikkäisten jalkojen nostelua.

Eve siis sai kuntoutuvan paperit eikä estettä kisoihin siten ole. Annoin even levätä kunnolla enkä päästänyt sitä vapaaksi lenkeillä. Eilen sitten otin ensimmäiset agireenit ja kyllä Evessä olikin virtaa! Eve oli loistava! Kaikki puomit tuli erinomaisesti alas asti, lähti ohjauksiin todella hyvin ja vauhti oli kohdallaan. Kerran karkasi selän takaa kun jätin hieman yksin. Muista siis ottaa koira aina hyvin mukaan! Virta näkyi valitettavasti myös keinulla. Matkan jatkamiseen oli niin kova kiire että ei malttanut odottaa keinun laskeutumista ihan loppuun asti. Keinu oli sellainen että tuomarit eivät olisi siitä virhettä antaneet, lukuunottamatta Luomalaa joka on erittäin tarkka keinusta. Ja hän on sitten minien joukkueradalla. Niinpä pitää muistaa olla tosi lähellä rauhoittamassa Even keinu.

Tänään pikkureenit ja sitten kohti perjantain kisoja!

Sami

Valmistautumista...

SM-kisat lähestyy ja Even kanssa odotellaan Patrician kommentteja. Jotain pientä on kuitenkin pakko tehdä jotta edes jonkinmoinen tuntuma säilyy. Niinpä torstaina reeneissä teimme kaksi Heinon rataa ja eilen kävimme pikaisesti hallilla kokeilemassa kontaktien pitämistä.

Torstain reeneihin olin valinnut kaksi Heinon rataa, jotka olivat tosi suoria. Oikeat hyvän mielen reenit siis. Eve olikin oikein pätevä pikku eläin. Ensimmäisen radan tein kertaalleen nollana ja toisen kahteen kertaan. Vauhti oli kohtuullinen, mutta ohjauksiin Eve lähti loistavasti. Puomilla Eve oli loistava. Kaikki kolme kontaktia olivat todella hyvät, samoin oli keinut. Nyt vielä koira kuntoon ja vauhti takaisin, niin kaikki näyttää loistavalta.

Eilen kävimme Kirstin kanssa pikaisesti illalla tekemässä pikareenit Nanon ja Even kanssa. Eve oli taas erittäin hyvä. Ekalla kierroksella vauhtia oli enemmän ja heti ohjaukset alkoivat myöhästellä. Toisella kierroksella vauhti oli ehkä hivenen hitaampi. Molemmat puomit olivat loistavat.

Nyt alkaa olla kaikki tehtynä kisoja varten. Pieniä ratareenejä jos vain Even saa Patricialta luvan . Torstaina se sitten paljastuu.

Sami

kisaviikonloppu....

Taukoa, taukoa, taukoa... Sitä on nyt sitten pitänyt. Tämä viikko meni totaalilevossa aina lauantaille asti. Olen jo pidempää seuraillut Eveä ja todennut sen olevan jumissa. Varasin ajan Patricialle, mutta halusin käyttää Eveä jo aiemmin hierotettavana. Henna käsittelikin sitten koko lauman melko ikävin tuloksin. Even vasen kylki oli aivan totaali jumissa, Nanon oikea kylki jumissa ja Jekun molemmat kyljet jummissa. Hippukin oli oikealta takaa ja vasemmalta edestä tiukka, joten neljän tunnin sessio teki laumalle hyvää. Jekkua ei saatu auki ja sen kanssa pitäisi mennä uudelleen. Even kera nyt sitten odotellaan Patrician kommentteja...

Lauantaina sitten kokeilin kisaamista stadigamesissä. Tarkoitus oli hakea isojen kisojen kokemusta, mutta isot kisat olikin kuihtuneet ihan keskikokoisiksi. Eka rata oli hyppäri, joka vaikutti melko haastavalta. Rataantutustuessa kuitenkin radasta sai selkeän ja hyvän otteen. Niinpä lähdin luottavaisesti radalle... ja niin lähti Evekin. En muista koska Eve viimeksi olisi tykittänyt näin hyvin. Olin ihan törkeästi perässä ja kaarrokset valuivat. Yhteen 180 asteen käännökseen kokeilin jaakotusta. Käännyin liian aikaisin, enkä malttanut pitää ohjausta päällä, jolloin Eve pudotti riman. Muuten Eve oli loistava, ohjaaja ei. Hukkasin itseni vielä loppu radalla. Aloin tehdä valssia paikassa, jossa sitä ei ollut tarkoitus tehdä. No pyörin sitten vähän ympyrää ja Eve odotti nätisti niin kauan kunnes ohjaaja löysi itsensä radalta ja jatkoi rataa. :D

Kakkos rata oli Herralan agi rata, mikä oli kyllä luvattoman helppo. Eve teki ihan mukiin menevän radan, mutta vauhti oli selkeästi hitaampaa kuin edellisellä radalla. Puomilla vedätin liikaa ja Eve tuli kontaktin läpi. Otti muttei pysähtänyt. En jää nyt niitä korjaamaan, sillä nyt tärkeintä on vauhti ja se että Eve uskaltaayleensä tehdä puomin. Tulos radalta oli 0 sioituksella 2.

Sunnuntaina suuntasin sitten Nastolaan VAU:n kisoihin tutustumaan SM-kisa paikkaan. Luvassa oli kolme Muotkan rataa. Ensimmäinen rata tuntui kovin helpolta. Alun pakkovalssin sössin ja siinä paloi aikaa. Muuten rata sujui tosi mainiosti. Vauhti ei ollut mitään tykittämistä. Samanlaista vakaata etenemistä kuin lauantaina kakkosradalla. Puomilla toistin käskyn melko voimakkaasti, jolloin Eve skarppasi ja käänsi katseen alastulolle ja lähti vasta luvan saatuaan! Tulos 0 sijoitus 1.

Toisen radan alku oli monelle hankala, mutta itse en sitä osannut pelätä. Eve on niin kuuliainen ja seuraa ohjausta, ettei ansa esteet paljoa hetkauta. Eve jatkoi samaa perusetenemistään ja teki varman perusradan. Tällä kertaa jäin puomilla liikaa taakse, jolloin Eve hypähti minua kohti. Eli karkasi ilman lupaa... :( Siitä kuitenkin maaliin ja tulos 0 sijoitus 1.

Kolmosrata oli hyppäri, joka tuntui melko helpolta. Muutama tiukka käännös joissa sai olla tarkkana. Eve teki perustyötä. Yhteen ennakoivaan valssiin tuli kiire, jolloin vanha tapa ohjata kohotti päätään. Vastainen käsi nousi eteen ja Eve tiputii riman. Muuten pikku nätti siisti rata. Vauhti vain uupuu. Tulos 5 sijoitus 10(?) tai jotain. Vauhti olisi riittänyt vasta 3. sijaan.

Koko viikonlopun saldo oli siis 5 rataa kolme nollaa ja kaksi vitosti rimoista. Molemmat omia ohjaus virheitä. Täytyy olla tyytyväinen koiraan, joka tekee parhaansa, vaikka onkin varmasti hieman epämukava olo kyljessä. Nämä nyt olivat sitten viimeiset startit ennen SM-kisa viikonloppua. Toisaalta antoi hyvää luottoa, toisaalta taas huoli koiran kunnosta painaa mieltä. Tulisi jo 9.6. jotta saisin kuulla Patrician tuomion...

Sami

P-HAU cuppia...

Eilen kävin oikein pikaisesti pyörähtämässä sateisessa P-hau cupissa. Koiria oli todella vähän ja kerrankin olin itsekäs ja poistuin rivakasti takavasemmalle. Pahoitteluni seurakavereille, mutta työt puskevat pahasti päälle....

Tein möllien ja ykkösten radat sekä Evellä että Jekulla. Molemmat menivät minien hyppykorkeuksilla. Molemmat radat olivat arvatenkin hyvin suoria, eikä niihin oikein millään saanut mitään ihmeellistä mahdutettua. Jekku oli ekalla radalla hieman ihmeissään: "Mitä ihemettä me nyt tehdään?" ja lähtikin vähän varovaisesti liikkeelle. Se varmaan ei voinut uskoa että saa tehdä. Onhan tässä taukoiltu niiiin pitkään. Jekun kanssa on kyllä laittoman helppo tehdä ratoja. Sen saaminen väärälle esteelle on lähes mahdotonta. Se lukee rataa ja ohjauksia niin törkeän hyvin... A:n Jekku painoi vauhdilla läpi edes ajattelematta pysähtyä. Toki osui kontaktille, mutta... Puomilla sitten pysähtyi aivan loistavasti. Lähti omaan liikkeeseen mukaan ilman lupaa. Palautin ja palkkasin ja siitä maaliin. Toisella radalla malttoi sitten odottaa tosi hyvin lupaa.

Eve puolestaan luki ohjausta hieman liikaakin. Se teki muutaman käännöksen yli kun käänsin vähän turhan tiukasti. Pientä matoa, kun pitäisi vain antaa mennä.. Ekalla radalla A:lla hieman katseli tuomaria ja tuli laiskasti. Puomilla olin itse puomin ja tuomarin välissä jolloin tuli hyvin alas asti, mutta lähti ilman lupaa kun katseli tuomaria. Ei hyvä.. Palautin ja palkkasin...
Toisella radalla sitten menin A.llakin tuomarin j aesteen väliin, jotta sain mahdollisimman hyvän meiningin aina upuomille asti. Eve tulikin puomille koula roiskuen, mutta malttoi tehdä loistavasti kontaktin. Kontaktilla oli palkka odottamassa, mutta Evellä oli muutenkin selkeä focus alastulolla. Kertaakaan katse ei lähtenyt harhailemaan vaan katsoi tiiviisti maahan, jossa malttoi odottaa lupaa poistua. JEEEEE!!!

Lähdin sitten loppuverralle kaikkien koirien kanssa. Olen jonkin aikaa huolissaní katsonut Even liikkeitä. Se ei venyttele ja se varoo sepelillä. olen sitä hieronut ja takajalkoja se ei ojenna kunnolla taakse. Lenkiltä se sitten olisi halunnut jäädä kokonaan pois. Se mateli takana ja oli sen oloinen että nyt pitää päästä autoon. Kun hetki oltiin kävelty Eve lähti jo hieman minun eteeni ja Nanon haastettua se lähti juoksemaan kunnolla. Kävely ei kuitenkaan ole mitenkään irtonaista.

Soitin jo eilen aammulla fyssari aikaa. Annakaisalle seuraava vapaa aika olisi ollut heinäkuulla, mutta Patricialle sain ajan puolitoista viikkoa ennen SM-kisoja. Cupin jälkeen kuitenkin päädyin siihen, että hoitoa on saatava aiemmin ja soittelinkin Hennalle aikaa. Maanantaina mennään näyttämään miltä Eve tuntuu.

sami

Miksei sitä malta lopettaa...

Eilen kävin pikaisesti Pennalassa reenaamassa. Tarkoitus oli vain vahvistaa kontaktia sekä keinua, joita varten laitoin muutaman hypyn, jotta saan radan tuntua. Kepit sitten tuli radalle, kun en jaksanut siirtää niitä pois tieltä. Sainpahan hyvän avokulma reenin...

Tein ensin Jekun kanssa, joka oli aivan täpinöissään. Ja meni muuten aivan loistavasti! Vauhtiakin oli kuin "vanhoina hyvinä päivinä". Jäin alkuun ihan seisomaan kun Jekku pääsi vauhdillaan yllätämään. Olipa mukava tehdä Jekun kanssa pitkästä aikaa! Se on niin sairaan varma..

Even kanssa sitten otin samaa pätkää ja Eve lähtikin loistavasti liikkeelle. Teki hyvät kepit ja keinun. Keinulta on ollut viime aikoina vähän kiire eteenpäin, joten palkkasin siitä. Jatkoin puomille, millä teki hyvän kontaktin. Otin  pätkän uudestaan samallalailla. Laitoin puomin päähän jo valmiiksi herkun. Kepeiltä tultiin puomin alastuloa kohti ja Eve karkasi kepeiltä herkulle. Ärähdin vaistomaisesti. Otin kepit uudestaan ja Eve pysähtyi kahta väliä ennen loppua. Toistin käskyä, jolloin tuli loppuun asti. Jouduin palkkaamaan keppien päähän jolloin pujotteli hyvin. Vahvistin pari kertaa kepit, tein hyvän puomin ja lähdin kotiin. Olisi vain pitänyt jättää herkku pois puomilta tai jättää vika kerta tekemättä. Olihan alla jo tosi hyvä suoritus...

Sami

Reeniä ja kisoja....

Torstaina oli viikko reenit ja lauantaina oli aika matkata Janakkalaan kisaamaan. Eve oli pätevä pieni turkis. Harmi vain ettei ohjaaja ollut samalla tasolla...

Torstain reeneissä teimme kaksi Huittisen Annen rataa, joita ei jääty sen enempää hiomaan. Eve oli matkassa tusi hyvällä innolla ja teki oikein hyvää rataa. Ohjaaja ei ollut niinkään valmiina vaan päästi koiran valumaan kurveissa myöhästyneillä ohjauksilla. Onneksi koira osaa korjata melko hyvin ohjaajan virheet.. ;) Puomin kontaktit oli kohtuu hyvät. Palkkasin ne alastulolta siten, että palkka tuli yllätyksenä (En itse vienyt, joten Eve ei tiennyt palkasta.) Ekalla kerralla hidasteli alastulolla, mutta seuraavilla kerroilla tuli paremmin alas asti.  Pienenä yllätyksenä tuli kiireiset keinut. Oli siinä ja tossa oliko lentokeinu vai ei. Nyt täytyy ottaa keinuilla hieman tarkkuutta.
Reenien jälkeen kävin Lotan kanssa kävelyllä ja puhuimme mm. koirien ruoasta. Olin jo jonkin aikaa miettinyt ruoan vaihtamista ja nyt sitten Lotan haukkujen jälkeen kävin hakemassa säkin Orionia. Eve tuntuu menevän helpohkosti jumiin, mihin vaikuttaa osiltaan varmasti eripituiset takajalat. En siten halua ainakaan edes auttaa jumiutumista heikolla ruoalla.

Lauantaina oli sitten kisojen vuoro Janakkalassa. Tuomarina oli Anne Viitanen. Radat olivat tosi mukavan oloisia. Ansaesteitä ja vauhtia. Olin itse harvinaisen löysä. En muista koska viimeksi olisi ollut kisoissa noin löysä olo. En edes käynyt ratoja mielikuvissa läpi rataantutustumisen jälkeen.
Eka rata oli hyppis, jolta medeissä tuli 4 tulosta! Radalla oli pari putken suuta huokuttimena, mutta ei oikeastaan mitään ihmeellistä. Radalle mentäessä en ollut oikein varma miten vien Eveä. Toisaalta olisi halunnut kokeilla flippiä, mutta tiesin, että Even kanssa se olisi turha. Epävarmuus näkyi sitten ekalla kolmella hypyllä, joissa itse olin hieman huonolla linjalla. Lähdin niistoon myöhässä ja olin sokkarissa tiellä. No onneksi Eve korjasi. Kun myöhästyin tässä ei flippi ollut enää järkevä vaihtoehto, niinpä vein Even ohi ansaputkesta rytminvaihdolla mikä toimikin loistavasti. Renkaalta käännyttiin 90 astetta kepeille, missä valutin valssin tosi kauas. Piti ottaa tiukastai ja lähettää. Nyt valuin enklä antanut käskyä. Niinpä sain vedettyä Even keppien sisäänmenosta ohi. meni toiseen väliin. Korjasin ja tosi hyvä loppu rata. Olin tosi tyytyväinen Even tekemiseen.  Moka oli täysin oma ja viel äihan typerää huolimattomuutta.
Radan jälkeen kävin tekemässä pari puomia mitkä palkkasin alastulolle. (lämppäreillä oli puomi!).

Kakkosrata oli agirata. Kolmos esteenä oli suora putki jolta käännyttiin 90 astetta kepeille. Tämä oli pahimman oloinen kohta itselleni ja se valuikin jonkin verran. Ei kovin pahasti, mutta valui kuitenkin. Se putkijarru piti opettaa jo aika päiviä sitten! Rata menikin tosi mukavasti, kunnes olin todella huolimaton pakkovalssissa. Jäin tollottamaan naama Eveä kohti siivekkeelle rintamasuunta ihan mihin satui. Eve hyppäsi hypyn väärään suuntaan, ihan kuten ohjasinkin. Tästä hylly.. Jatkoin rataa puomille. Eve teki aivan loistavan kontaktin! Loppurata meni oikein hyvin. Olin hieman huolimaton keinulla, jonka ohi päästin Even. Korjasin ja jatkoin maaliin. Olin tosi tyytyväinen Eveen!
Radan jälkeen kävin taas tekemässä pari puomia, jotta pääsin palkkaamaan kontaktista.

Kolmosrata oli sitten melko helpon tuntuinen. Sanoinkin rataantutustumisen jälkeen, että täytyy tehdö radasta hankala. :) Halusin kokeilla miten Eve kestää A:lla minun jäämisen taakse. Ei kestänyt. Meinasi pysähtyä A:n harjalle, kun itse hidastin. Tein kuitenkin ohjauksen loppuun ja päällejuoksussa päästin Even karkaamaan selän takaa. Tiesin, että Eve lähtee herkästi taakse. Rytmi oli sekaisin A:n jäljiltä ja itselläni niin löysä olo etten edes tehnyt ohjausta kunnolla... No jatkoimme siitä eteenpäin. Keinu oli siinä ja siinä. Todennäköisesti olisi ollut virhe. Muuten loppu rata oli loistava. Käänökset hyvin linjattuja ja tiukkoja ja ennen kaikkea loistava puomin kontakti! Seisotin nyt hieman pidempää ennen vapåauttamista ja kesti upeasti! Loistavaa Eve!

Kaikkiaan jäi kisoista tosi hyvä olo. Eve toimi ohjauksissa loistavasti. Oli lähdöissä aivan oma vanha sekopäinen itsensä eikä vilkuillut missään vaiheessa tuomaria. Viime aikojen murheenkrryni puomi oli loistava. Pysähtyi molemmilla kontakteilla ja teki ne vielä kohtuu hyvällä vauhdilla. Josko mörköily alkaisi olla voitettu kanta. Ainoa tarkkuutta vaativa este on keinu, jolta meinaa olla liian kova kiire pois. Tässä pitää olla tarkka.

Sami

Viikonlopun verran Elinaa...

Takana pitkä viikonloppu upeassa ilmassa agilityn parissa. Kouluttajana toimi Elina Jänesniemi. Nyt aletaan olla siinä vaiheessa kautta, että pienet tekniset viilaukset saavat jäädä ja tulosta pitäisi alkaa tekemään, tapahtui radalla mitä hyvänsä.

Viikonlopun tarjottimella oli kaksi rataa, joista ensimmäinen näytti todella tekniseltä paperilla. Todellisuudessa rata oli kuitenkin melko sujuva. Sunnuntain rata sen sijaan vaikutti melko simppeliltä, mutta piti sisällään haastavia linjauksia. Ei ole koiraa karvoihin katsominen... Radoille oli otettu pätkiä David Powellin radoista, joka toimii tuomarina karsinnoissa.

Eve oli kaiken kaikkiaan oikeinkin hyvä koko viikonlopun. Kuumat päivät ja yhteen pötköön pidetty koulutus teki sen, että Eve oli lopussa tosi ryytynyt ja vauhti oli jo melkoisen rauhallista. Mörköjä Eve ei kuitenkaan nähnyt ja kontaktilla pysähtyi toisella yrittämällä! ;)
No tätä työtä saamme tehdä melko paljon, mutta tärkeintä on, että into säilyy eikä epävarmuus kasva.

Painotuksena Elinalla oli kisanomaisuus ja parhaiden valintojen tekeminen oman koiran kannalta. Hieman yllättävää oli, että yli ristiin oli Evelle selkeästi hitaampi kuin niisto, jos etäisyys ero oli n. 60 cm. Samoin pakkovalssi oli selkeästi nopeampi kuin takaatyöntö-päällejuoksu, vaikka jälkimmäinen oli ihan täydellinen. Eroa ajassa oli viidellä esteellä jopa 0,2 s! Jatkossa pitää muistaa Garretin pisteytys: lyhin reitti, luonnollinen lähestymä, paras jatko. Yhtänä kiinnostavana asiana Elina mainitsi koirien olevan 0,1-0,2 s hitaampia putkella, mikäli ohjaaja on ohjaa putkeen ulkopuolelta.

Liike on Eveä eteenpäin viemä voima. Näin ollen lähdöissä pitää muistaa mahdollisuuksien mukaan lähteä lähempää Eveä, jolloin saan liikkeen paremmin mukaan heti alusta alkaen. Omassa liikkeessä haastavinta on edelleen rauhoittuminen. Meinaan aina rynnätä ohjauksiin. Jotenkin minulla on pakkomainen tarve juosta esteelle ja jäädä törröttämään paikoilleen odottamaan koiraa. Luonnollisesti tämä ei kuitenkaan ole paras mahdollinen tapa ohjata.. :D

Jaakotus toimi Evellä loistavasti! En vain ole oikein niitä itse käyttänyt, koska ohjaus on itselleni melko vieras. Samoin takanaleikkaus on Evelle todella hyvä. Pitää vain muistaa että leikkaus kääntää koiraa maks. 90 astetta.

Nyt kun se tuplanollakin saatiin poimittua, on hyvä hetki alkaa kisoissa kokeilemaan hieman vieraampiakin ohjauksia. Eve kyllä toimii, kun vain itse uskallan kokeilla. Kepeillä joudun tekemään kompromisseja, sillä Even tekniikka ei riitä avokulmissa eikä sivuttais irtoamisessa. Samoin puomilla joudun tekemään kovasti vielä töitä. Onneksi karsintoihin on vielä hieman aikaa.

Sami

Kohti isoja kisoja...

Eilen oli oman seuran kisat Pennalassa. Kaksi melko suurta (40+ koirakkoa)  agiluokkaa Tuomarina Muotkan Esa ja radat tuntuivat pelottavan helpoilta. Tupla puuttui siis edelleen, joten pikkuisen alkoi olla tutinaa puntissa.

Ensimmäiselle radalle lähdin todella keskittyneesti. Olin suunnitellut tekeväni pari ohjausta siten, miten normaalisti en kisoissa tekisi. Hieman epävarmempia ohjauksia itselleni, mutta radalla nopeampia. Alun lähdin liikkeelle pakkovalssilla, jonka merkkauksen tein hieman myöhään. Eve lähti hieman vinoon liikkeelle ja merkkauksen jälkeen joutui hieman korjaamaan linjaa takaakiertoon. Kepeille oli umpikulma, johon lähetin kaukaa. Tähän on omaa luottoa, joten hek itodella hyvin. A:n jälkeen käänsin hypylle poispäinkääntönä. Normaalisti olisin ottanut väliin valssin. Nyt pidinkin hieman turhan pitkään kiinni, sillä pienellä vekillä Eve oli tulossa edelleseltä hypyltä täydellisellä linjalla kohti seuraavaa. Liiallinen kiinnipitäminen hieman hidasti Eveä. Sitten saatiinkin luukuttaa puolen kymmentä estettä täysillä, kunnes tultiin takanaleikkaukseen. Taas normaalisti olisin ottanut valssin/sokkarin väliin, mutta nyt halusin kokeilla. Muistin odottaa Eveä ennen takanaleikkausta, mutta silti meinasin jyrätä päälle ja ajaa Even ohi hypystä. Eve hieman himmasi ja katseli saako oikeasti hypätä vai ei, mutta suoritti esteen kohtuullisesti. Tämän jälkeen putkelta hypyille. Hypyt oli hieman enemmän eritasossa, kun olin ajatellut tutustumisen kohdalla ja Eve meinasi tulla välistä. Jouduin työntämään hieman enemmän, jolloin Even linja teki pienen koukun. Sitten vuorossa oli puomi. Olin jälleen puomin ja tuomarin välissä tukemassa Eveä, mutta tuskin se olisi välittänyt vaikka olisin ollut toisellakin puolella. Tuli hyvällä intensiteetillä ja alkoi hidastamaan kontaktille. Tässä vaiheessa ei oma pää kestänyt, vaan vapautin heti kun oli osunut kontaktialueelle. En sii vaatinut maahan asti. Puomin alastulo rämisi aika rajusti, joten pelko hiipi puseroon.... Kaiken kaikkiaan tosi hyvä rata. Ei täydellinen, mutta oikein hyvä. Tuloksena oli nollavoitto supermiiukseen oikeuttavalla ajalla.

Kakkos radan rataan tutustumisen jälkeen sanoinkin Satulle, että otanko varman päälle vai nopaimmalla mahdollisella tavalla. Päädyin varman päälle ratkaisuun, kun tuo tupla painoi mieltä. Eve lähti liikkeelle tosi hyvin. Kepeille oli haastava avokulma, jonne kävin törkkäisemässä, mikä toimikin todella hyvin. Keppien jälkeen valssasin, vaikka sokkari olisi ollut nopeampi. Halusin vain varmistaa kepit hyvin loppuun asti. Seuraava pätkä luukutettiin melko suoraan. Pituuden jälkeen jouduin hieman heittämään sivuun hypylle, kun oma linja oli hieman vino (en liikkunut kepeillä riittävän pitkälle), mutta Eve korjasi hyvin. Putken jälkeinen elämä olikin sitten varmistelua. Lähtin takaakiertoon liiankin läheltä ja otin valssilla vastaan. Välistävedossa otin tiukan puolivalssin, josta lähetin puomille. Nopein olisi varmasti ollut lähettää hieman kauempaa takaakierrolle ja juosta päällejuoksu hypyn taakse, jolloin välistätyöntö olisi mennyt itsestään. No jatkossa sitten. Puomi oli sitten toiseksi viimeisenä. Eve lähti puomille todella hyvin. Alastulolle tultaessa Evellä ei ollut ajatustakaan pysähtyä, joten jäin taaemaas hieman hidastamaan. Onneksi askel osui, mutta aikaa se kyllä söi. Eve lähes kääntyi katsomaan minuna:"Minne seuraavaksi?" Ei sentäs pyörähtänyt vaikka lähellä sekin oli. Tulos radalta nolla sijoitus 2. Tupla kasaan ja nokka kohti karsintoja.

Nyt sitten alkaa reenaaminen puomin kanssa. Toisaalta positiivisen mielikuvan luominen, toisaalta kontaktin laittaminen kuntoon. Onneksi karsintoihin on vielä aikaa.

Sami

Ollako vai eikö olla.....

Nyt on tapahtunut niin paljon ettei oikein tiedä mistä aloittaa. Välillä leijuu pää pilvissä ja seuraavan reenin jälkeen valuu alimpaan murheen laaksoon. Even tuomarikammo on ja voi paksusti. Ainoa positiivinen puoli on se, että nyt olen saanut paikallistettua ilmeisesti todellisen ongelman.

Jos nyt kuitenkin kävisi pikaisen raportin siitä, miten olen päätynyt lopulliseen tulokseen Even ongelmasta. Pääsiäisenä kävin kisaamassa oikein urakalla. Tarkoitus oli saada 9 starttia, mutta maanantaina en jaksanut lähteä klo 6 liikkeelle, joten jätin ekan startin väliin. Näin ollen sain "vain" 8 starttia 4:än päivään.
Ekat kisat oli Hyvinkäällä, jossa radat oli helpohkot ja sujuvat. Ekalla radalale Eve juoksi puomin täysillä läpi. Ei ajatustakaan hidastaa. Otin uudestaan josta hylly. Nyt hidasteli, mutta tuli kohtuu hyvin alas asti. Toisella radalla Eve kulki edelleen mainiosti kunnes tultiin puomille. Eve tuli alastulolle asti hyvin, kunnes alkoi vilkuilemaan tuomaria. Tuli sentti sentiltä alemmas koko ajan vilkuillen missä tuomari liikkui. Tuli lopulta alas asti, mistä vapautin. Liikkui loppuun hyvin, mutta aikaa meni niin runsaasti, että tulos oli hieman yliaikainen nolla. Kolmannelle radalle sitten lähti hyvällä innolla, mutta tultaessa puomille, bongasi tuomarin. Otti muutaman askeleen puomille ja kääntyi puomilta pois. Yritti ottaa kokonaan hatkat, mutta pakotin menemään. Lopulta hiippaili puomin läpi, otti jopa pari raviaskelta ja teki "hyvän" kontaktin. Jatkoin eteenpäin ja menikin hypyn jälkeen reippaasti putken. Putkesta mentiin A:lle jolle taas kielsi. Katseli tuomaria ja tuli miun jalkoja kohden. Otin uuden vauhdin jolloin lähti A:lle. Siitä eteenpäin jatkoi sitten koko radan reippaasti. Tupla-aika ja siitä hylly. :D Voi masennus!

Sunnuntainame suuntasimme Helsinkiin HAU:n kisoihin. Otin kaikki muutkin koirat mukaan, jotta Evellä olisi mahdollisimman paljon turvaa mukana. Ekalle radalle ajattelin ettei varmasti tarvitse kun vire on niin korkealla. No heti lähdössä huomasi tuomarin ja keinulta hypähti sivuun varoessa tuomaria. Jatkoi reippaahkosti, mutta puomilla tuli miun jalkoihin kun tuomari oli eessä näkyvissä. Tästä kielto. Uudella yrityksellä lähti puomille, mutta alkaessaan pysähtymään kontaktille hypähti sivuun miuta kohti.
Toinen rata oli hyppäri, joten siinä ei pitänyt olla ongelmaa. Eve kuitenkin bongasi jälleen tuomarin kentältä, kun laitoin sen istumaan lähtöön. Se tuli ensimmäiset neljä estettä laiskasti, jonka jälkeen alkoi taas liikkua normaalimmin. Aloin itse ryntäilemään ja sain Even vietyä yhden hypyn ohi. Tulos vitonen.
Vikalle radalle otin sitten koko lauman kehän viereen huutamaan ja sitä kautta antamaan Evelle tukea, jotta ressukka uskaltaisi liikkua. Tein vielä alkuun Jekun kanssa sylkkäri reenejä, jotta sain Even kierrokset kattoon. Eve lähtikin radalle kohtuullisesti eikä tällä radalla tullut puomillakaan ongelmaa. Juoksin tuomarin ja puomin välissä, jolloin Eve sai hieman etäisyyttä tuomariin. Tuloksena hieman laiskalta radalta nollavoitto! Kovin yllätyin voitosta, sillä matkalle satui jonkin verran huonoja ohjauksia, eikä Eve liikkunut niin hyvin kuin normaalisti.

Maanantaina oli sitten vuorossa Janakkalan kisat, jonne lähtöä mietin pitkään. Vikan radan voiton myötä päädyin kuitenkin kisoihin lähtemään. Ekan radan ohin nukuin mutta kakkosradalle pääsin paikalle. Räsänen oli tuomarina ja katoin missä hän liikkui radalla, jotta voin itse juosta puomilla samaa puolta. Eve lähti alussa hieman laiskasti liikkeelle kun poimi tuomarin jo lähdössä, mutta kiihdytti vauhtia loppua kohden. Puomille menossa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kontaktille ei pysähtynyt. Olin jo etukäteen päättänyt että en korjaa jos menee läpi. Tärkeintä on vauhti. Seuraavaan ohjaukseen myöhästyin siten pahasti ja Eve teki n.3 s kierroksen. Tulos kuitnekin nolla sijoitus 3.
Toinen rata oli sitten yksi helpoimmista hyppäreistä. Sain kuintekin sössittyä Even putkeen keppien sijasta ja siitä hylly. Muuten Eve liikkui todella hyvin ja lähti erinomaisesti ohjauksiin. Tuplanolla siis antaa odottaa itseään, mutta koira kulki loistavasti!
Tein kisapaikalla harkkapuomilla pari kontaktia jotka toimi tosi hyvin. Raisa katseli tuomarina sivussa, mihin Eve ei juurikaan reagoinut. Toki Raisa ei liikkunut

Näitä kisoja pähkäiltyäni päädyin lopulta siihen tulokseen, että kentällä liikkuva hahmo on Evelle se suurin kauhistus. Niinpä siitä pitäisi saada Evelle tosi mieluinen ja tätä on nyt sitten yritetty reenata. Aloitimme sillä että Kirsti juoksee vieressä, jolloin hahmo on tuttu ja turvallinen. Eve ei sitten vilkaissutkaan Kirstiä vaan tuli puomin aivan täysiä tehden täydellisen kontaktin. Kokeilimme vielä niin, että Kirsti sumputti puomin päässä eli lähestyi Eveä kontaktin lopulla. Ei mitään vaikutusta. Kirsti on liian tuttu, jotta saisi Even reagoimaan.
Tiistaina kävin sitten piakisesti hallilla ja siellä olikin jo Anne-Riitta odottamassa omien reenien alkua. Pyysin hänet liikkumaan puomin vieressä. Ja yllätys yllätys Evehän reagoi. Katsoi Anne-Riittaa pitkään ja tuli tosi varovasti alas. Vapautin kontaktilta ja vein Even katsomaan Anne-Riittaa joka antoi Evelle herkkuja. Seuraavalla kerralla liikkui sitten paljon reippaamin. Vielä hieman vilkuili, mutta palkattiin Anne-Riitalta viel äkerran. Loistava harjoitus!
Torstaina oli ryhmäreenit ja pyysin väkeä kulkemaan radalla. Mariaane juoksi kauempana puomista tuomarina ja Lotta muualla kentällä. Eve ei reagoinut heihin mitenkään. Puomilla tuli ekan kerran täysin läpi. Korjasin, jonka jälkeen hieman himmaili. Nyt kesti muut ihmiset radalla. Hyvä näin. Toisella kierroksella Marianne liikkui hieman lähempänä, mikä ei vaikuttanut Eveen mitenkään.

 Nyt sitten täytyy tehdä todella paljon reeniä Even totuttamisessa tuomariin. Pitää yrittää muuttaaa Even mielikuva vieraasta ihmisestä kentällä. Kuvittelen ainakin tietäväni, mikä Even todellinen ongelma on. Ja nyt kun tietää ongelman, voi siihen myöskin puuttua.

Sami

Pikareeniä Pennalassa...

Kävin tänään pikaisesti lenkin yhteydessä tekemässä pikareenin Even kanssa. Tällä kertaa ei ollut mitään ennakkosuunnitelmaa reenistä. Hallissa ei ollut puomia eikä keppejä, joita en jaksanut kasata. Niinpä Mietin hypyistä haastavia ohjauksia ja tein pieniä pätkiä sekä keinua, jota en ollut tehnyt pitkään aikaan.

Kun tulin halliin jätin Even istumaan paikalleen ja odottamaan, kun nostin rimat. Nousi kerran mutta palautin. Eve alkoi vinkumaan perääni ja sai hyvin nostettua kierroksia. Kun sitten radalle pääsi liikkuikin hyvin ja oli todella innokas tekemään. Kerran jouduin huomauttamaan haistelusta, mutta muuten oli tosi tiukasti miun perääni. Loistavaa!

Ohjauksiin Eve lähti aivan loistavasti! Kaikki mitä kokeilin, toimi upeasti. Eve irtosi tarvittaessa ja kääntyi aivan mini väleistä tarvittaessa. Tuli tunne ettei sen kanssa voinut saada virhettä aikaiseksi! Tosi hyvä fiilis!

Keinukin meni hyvin. Otin todella rankan sivuttaisetäisyyden minkä Eve kesti tosi hyvin. Hieman hidasti kolmannella keinulla, joten palkkasin edestä. Kaikkiaan voin olla todella tyytyväinen näihin reeneihin!

Sami

Mihin sitä voi enää uskoa...

Taas on kotvan aikaa vierähtänyt viime päivityksistä. Paljon on kuitenkin tapahtunut. Ei ehkä aglityn saralla, mutta ajatuspuolella sitäkin enemmän. Edetään kuitenkin kronologisesti... Varoituksen sana. Nyt sitten tulee pidempi vuodatus..

Viime päivityksen jälkeen en käynyt tekemässä yhtään isompaa reeniä. Reenit olivat pikaisia kontaktireenejä, joihin mukaan ymppäsin keppejä. Reenit menivät oikeastaan loistavasti. Eve suorittaa puomin hyvin loppuun asti ja malttaa hyvin odottaa vapautuskäskyä. Vauhtia voisi olla hieman enemmän mutta sen uskon lisääntyvän kun vain itsevarmuus kasvaa. Kepitkin toimivat hyvin. Avokulman ylittäessä 90 astetta alkaa tulla vaikeuksia, umpikulmat toimivat loistavasti. Pujotteluvauhti on hieman hidasta, mutta siihen saan varmasti vauhtia hieman avaamalla kujaa. Kaikki alkaa vaikuttaa hyvältä, vielä kun Eve ei kertaakaan hyytynyt.

Niinpä lähdin hyvillä mielin Teemun koulutukseen. Luvassa oli kisakovuutta ja tieto koulutuksen sisällöstä arvoitus. Ratapiirrokset tulivat ja niistä puuttuivat numerot. Kaikkien piti olla aamulla koirien kanssa paikalla ja aloitimme kisalla... 36 esteen radalla.

Sain melko hyvän suunnitelman rataa varten. Hieman safety -peliä mutta selkeä suunnitelma. Totuus olikin sitten toinen. 13 esteellä Eve karkasi väärälle hypylle, kun minulle tuli kiire ja unohdin Even yksin. Vauhti ja into oli kuitenkin koiralla hyvät.

Kun sitten aloitimme Even kanssa reenaamisen, Eve aloitti reenit hyvällä innolla ja sain leijeröityä puomin, jonka alla oli suorat putket. Tätä en kisaradalla uskaltanut tehdä, vaikka uskoin sen onnistuvankin. Kepeille tultiin avokulmasta, mikä tuntui hankalalta ja niin se olikin...

Eve ei hakenut suoraan kepeille, joten jouduimme hieman opettamaan koiraa. Eve haki kolmannella yrityksellä kepit hyvin sisään ja pujotteli loppuun. Toistimme kauempaa ja Eve meni väärin sisään. Toistimme ja Eve haki oikein. Teemukin kiljaisi jes ja Eve katsoi että mitä tuokin kiljuu ja lähti kepeiltä pois. Sen jälkeen Eve ei keppejä mennytkään...

Keskustelimme Teemun kanssa paljon aiheesta. Yritin leikillä nostattaa Eveä, mikä onnistuikin kerran. Toista kertaa ei. Kipuilua ei pitäisi olla sillä olin juuri käynyt osteopaatilla. Teemu lupasi keskustella Evestä vielä Oilin kanssa illalla...

Toinen setti sitten tehtiin ilman keppejä. Muuten sama rata mutta keppikohdat ohitettiin. Eve ei liikkunut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta liikkui kuitenkin. Ensimmäisellä kerralla tein nollan. Ja alkuun. Virhe niistolla. Alkuun. Virhe ennakoivassa valssissa, pudotin ohjaavan käden. Alkuun. Virhe niistossa. Alkuun. Virhe ennakoivassa valsissa. Alkuun. Virhe ennakoivassa valssissa. Alkuun. Nyt tuli jo ukaasi. Jos vielä tulee oma virhe, kymmenen jättiläistä. Nollalla läpi. Ja maahan valumaan. Aivan puhki.

Hyvin tuli esiin ne tekniikka virheet mitä itse teen kun väsymys tai paine nousee korkeammaksi. Ennekoivan valssin  kohdalla tulee kiire ja ohjaus lähtee pois, jolloin Eve kääntyy mukaan suorittamatta estettä. Toinen onglema on niisto. Tehtäessä perusniisto Eve pitää ottaa hyvin mukaan. Molemmissa virheissä lähdin alta pois, jolloin Eve luki ohjauksen niistosokkariksi.  Näihin huolellisuutta! Kontaktit toimivat tosi hyvin joka kerta!

Sunnuntaina olikin sitten mielenkiintoista lähteä reenaamaan. Toisaalta kakkossetti oli hyvä, toisaalta keppien jäätyminen häiritsi. Aloitimme piirtämällä esteet ja estenumerot tyhjälle radalle. Toimin jossain määrin ratamestarina, joten se helpotti kovasti radan piirtämistä. Jostain syystä mitat ei kuitenkaan osuneet kohdalle. Syykin selvisi. Paperi oli väärin päin. leveyttä oli 2 m liikaa. Olipa oudon pitkät kepit! ;)

Kun Even vuoro tuli, lähdin kovalla asenteella liikkeelle. Eve aloittikin hyvin ja pujotteli kepit ilman ongelmia. Ongelma tulikin sitten hypylle! Eve päätti ettei haluakaan hypytä hyppyä, kun siellä on ihmisiä vastassa. Laitoimme namialustan ja Eve juuri ja juuri viitsi köpötellä alustalle. Tämän jälkeen se meni Teemun (mörön) jalkaa vasten ja yritti syödä namit kädestä. Huusin Even luo ja se meni keinun päähän nokkimaan. Häntä ja korvat pystyssä... Se narttu on vedättänyt miuta kokoajan! Kun joku tuntuu hieman epämiellyttävältä, niin eihän pikku puudelin tarvitse sitä tehdä!

Teimme samaa kohtaa nostattaen virettä Essun avulla. Eve teki hypyn laiskasti. Ei palkkaa. Uudestaan, meni kovempaa. Palkka. Uudestaan. Hitaasti. Ei palkkaa. Uudestaan. Hitaasti. Ei palkkaa. Uudestaan. Nopeampi. Palkka. Ei paljon paineistunut....

Laitoin Even istumaan, kun juttelin Teemun kanssa. Eve nousi. Takaisin istumaan. Nousi. Takaisin istumaan. Nousi. Takaisin istumaan. Eve lähti karkuun! Ressukka piti korvat luimussa ja hännän koipien välissä. Hain takaisin ja Teemu tuli toisesta suunnasta vastaan. Kun Eve sitten saatiin paikalleen, kasoimme sitä istumassa. Korvat pystyssä, hyvässä ryhdissä, ei merkkiäkään paineistumisesta. Nyt pysyi. Kun vapautin alkoi Eve seurata mitä minä teen. Ei mtä muualla tapahtuu tai löytyisikö jostain nameja...

Teemu kysyi mitä haluan radasta ottaa. Totesin, että nollalla läpi. Siihen pähdettiin, mutta ihan en onnistunut. Kolme ohjausvirhettä, joista yhdestä hylly ja kahdesta kielto, mutta Eve meni radan hyvin läpi... vaikka siltä oli vaadittu ja sitä oli "simputettu". Näin se kirppu sitten on kouluttanut miuta siihen, että namia tippuu taivaasta aina, kun se haluaa. Nyt sitten muuttuu ääni kellossa.

Tässä on nyt sitten puolitoista päivää oikeasti laettu vaatimaan ja tahtojen taisto on alkanut. Ovesta ei tulla, vaikka mikä olisi. Ruokaa odotetaan vaikka viikko. Häkistä ei tulla.
Lenkillä onkin sitten ollut mielenkiintoisia muutoksia. Eve on jäänyt metsästämään. Se jää jonnekin kauas taakse eikä tule. No olen sen sitten jättänyt ja jatkanut eteenpäin. Lopulta on sitten tullut.. ja vauhdilla. Eilen hallilla sitten päätti jäädä maston jälkeen metsälle, vaikka kutsuin. Jätin Even sinne ja vein muut koirat autoon. Ei näkynyt Eveä. Otin Jekun autosta ja aloin tekemään sen kanssa tokoa. Eve tuli viereen katsomaan. Ajoin pois, jolloin ilme oli kovin epäuskoisen näköinen. Tein Jekun kanssa rauhassa enkä huomioinut Eveä lainkaan. Vein Jekun pois ja kävelin kentällä. Eve seurasi kuin perskärpänen takana. Vähän ajan päästä pysähdyin ja käskin Even sivulle. Tuli hieman vinoon. Korjasin. Tuli hitaahkosti. Korjasin tuli hyvin. Palkkasin ja vein autolle. Samaan aikaan Maikku tuli hallista ja käskin Even istumaan, kun juttelin Maikun kanssa. Nousi. Takaisin. Nousi. Takaisin. Nousi. Takaisin poskivilloista kiinni pitäen. Nousi ja peruutti. Ärähdin. Tuli takaisin ja pysyi. Eikä muuten ollut taaskaan paineistuneen näköinen...

Katsotaan, josko tästä natseilusta on apua Even kanssa.

Niiiin. Siis Teemun reenit. Kaikkiaan aivan loistavat reenit. Teemu painotti rytminvaihdon merkitystä, mikä on itselleni vahvuus. Nyt se vain pitää saada radanlukuun paremmin mukaan. Happojen jyllätessä rytminvaihtoa on vaikea hallita. Siis lenkille. Omalta osalta suuri osa reenistä meni Even vireen pohtimiseen, mutta se onkin miun pääasiallinen ongelma tällä hetkellä. Lauantain jälkeen Teemu ei olisi uskonut vedätykseen (enkä minäkään), mutta sunnuntain jälkeen hän päätyi Oilin kannalle. Ohjauksen puolelta sain vain kehua. Ja ne kehut painan mieleeni . Ne kantaa vielä pitkälle. Kiitos Teemu!

Sami

Voihan mato...

Eilen sitten oli ryhmäreenit. 2. kurssilla olen omassa ryhmässäni ja Lotta on luvannut kommentoida tekemisiäni. Eilen sitten aloiteltiin tällä tavalla. Tarkoitus oli tehdä tulos-ulos reenit, mutta koska kaikki muut ovat maxeja niin se ei oikein onnistu. Niinpä tein alkuun itse reenit ja muut tekivät sitten virheestä pihalle.

Eve tuli halliin hieman vaisusti. Kukaan ei ollut tekemässä ja se ei oikein ollut hereillä. Alkoi kyllä rähistä, mutta ei oikein ollut normi kierroksilla. Lähdin tekemään rataa asenteella, mutta ensimmäisestä hypystä alkaen Eve oli melko vaisu. Liike oli selkeästi laiskaa ja se katseli ympärilleen. Matkalle sitten sattui virhe, johon rata keskeytyi. Eve jäi katselemaan ympärilleen ja oli hyvin epävarman oloinen, eikä oltu edes tehty puomia, joka aiemmin oli ongelma. Aloin sitten tekemään pienissä pätkissä ja palkkaamaan vauhdista. Tämä alkoikin parantamaan vauhtia. Kun yksi ryhmäläisistä tuli vielä tutustumaan rataan alkoi Eve seuraamaan varovaisena tätä. "Pakotin" kiinnitämään huomion itseeni ja tekemään pieniä pätkiä. Eve alkoikin vähitellen rentoutumaan ja alkoi liikkumaan paremmin. Lopuksi jo normaalisti. Puomilla kulki hieman hitaasti.

On tämä melkoisen mielenkiintoista tasapainoilua. Tässä on mennyt erittäin hyvin viime aikoina ja nyt sitten tälläinen masennus. En sitten tiedä onko Eve jotenkin jumissa joka herkistäisi. Ensi viikolle sain ajan osteopaatille, joten sittenhän sen näkee.

Pitäisi miettiä Even kohdalla patouttamista. Josko siitä saisi apua vireen säilymiseen. Mie olin jo niin tyytyväinen, kun Even kohdalla ei ole koskaan tarvinnut miettiä vireongelmia. Jekun jälkeen on ollut niin mukava, kun on vain voinut mennä... Koskahan pääsisi vain vauttimaan tehdystä työstä...

Sami

Pikaisesti kontakteja...

Eilen päätimme lähteä töistä niin pian kuin suinkin mahdollista, jotta pääsimme koirien kanssa hallille. Tein Even ja Jekun kanssa piakisesti kontaktireenin pitäen huolta mahdollisimman korkeasta vireystilasta. Eli Jekku meni ensin... Jekku oli aivan täpinöissään menossa tekemään. Lotta oli Visan kanssa hallilla ja odottelimme sisäpuolella omaa vuoroamme. Jekkua yritin pitää hiljaisena, Even annoin huutaa. Lotan kysymys: "Miksi Jekulta vaaditaan mutta Eveltä ei?" osui kyllä aikasta hyvin. Miksi ihmeessä Eveltä ei vaatisi samaa? Jekku on terävämpi ja kovempi kuin Eve, joten sen reaktiot ovat häirinneet miuta enemmän. Lisäksi Jekku purkaa huutaessaan enemmän kuin Eve eli turhaumalla se ei saa nostettua omaa vireyttään niin korkealle vaan se väsyttää itsensä huutaessa. Niinpä olen sen osalta päätynyt patouttamiseen. Kysymys kuuluukin toimisiko patouttaminen Evelle paremmin? Ehkä olen pelännyt Even osalta kieltää haukkua. Eve on kuitenkin hieman arka ja reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin, että en ole halunnut prässätä (vaatia) sitä ennen radalle menoa. Nykyisin kuitenkin Evessä on alkanut näkyä merkkejä siitä, ettei sitä voi huudattaa kovin paljoa, sillä sekin on alkanut hyytyä pidemmästä räkytyksestä. Menee radan/ratoja, mutta pidempi kestoisissa reeneissä se alkaa ryytyä. Evellä voisi hyvinkin kokeilla, millaisia tuloksia patouttamalla saisi. Reenatessa tein Jekun kanssa muutaman puomin. Lähetin puomille putken kautta ja Jekku oli todella täpinöissään. Ekan puomin Jekku jätti hieman vajaaksi, mutta muut olivat ihan loistavia. Kertaalleen lähti puomille itsenäisesti ja loikkasi matkalla yhden 65 hypyn komeasti yli! :) Kyllä hirvitti meitin jalkavaivasen kanssa. Eve keräsi siis kierroksia sivussa. Tein kolme puomia, jotka olivat oikein hyviä. Vika jäi itselleni kysymysmerkiksi, kun juoksin edellä ja tuntui hieman hitaahkolta, mutta se saattoi olla harhaa omasta liikkeestä johtuen. Kaikki kontaktit pysähtyi hyvin ja tuli alas asti. Lisäksi tein kahdet kepit etupalkalla. Kepit oli seinää kohti, mikä hidasti Eveä, mutta teki kuitenkin loppuun asti kohtuullisella vauhdilla. Pitää ottaa hieman avoimet kujat, jolla lähtee reenaamaan tuota "seinää päin" pujottelua.. Sami

Fiksut reenit!!!

Taisi olla ensimmäiset järkevät reenit puoleen vuoteen, mitä kävin eilen tekemässä. Tulin pikaisesti hallille ja menin tekemään kontaktireenit. Otin halliin mukaan Jekun ja Even. Laitoin Even hallin seinään keräämään kierroksia ja tein Jekun kanssa neljä puomia. Toisella kerralla lähti ilman lupaa ja kontaktilta. Aloin voivottelemaan ja hätäännyin. Jekku oli ihan ihmeissään, pyöri ja katseli mitä nyt tapahtui. Peruutti ja meni kontaktille. Rauhotuin ja kehuin. Jatkossa odotti loistavasti! :) Jekun ilme oli hauska ensimmäisen puomin jälkeen, kun se tajusi että saa tehdä agilityä. Kasvot kirkastuivat ja se alkoi etsiä esteitä mitä saisi suorittaa. Se pyöri edessä ja oli aivan sekaisin! On se mukava nähdä kuinka koira reagoi, kun se pääsee tauon jälkeen edes vähän tekemään. Näkyi muuten lenkilläkin ihan uutena virtana. Even otin Jekun reenin jälkeen. Se yritti napsia hihaa ja vaati tekemistä. Tein kaksi puomia, jotka molemmat olivat aivan loistavat. Tämän jälkeen lähdettiin pois. En jäänyt hinkkaamaan ja jauhamaan niin pitkään kunnes tulee virhe, en kokeillut esim. keppejä "kun koiralla on nyt niin hyvä vire", en jäänyt pilaamaan sitä hyvää mieltä mikä oli itselläni. Kerrankin maltoin lähteä oikein hyvän tuulisena pois, nauttien siitä, että Eve oli ollut loistava. Minulle ei jäänyt mitään mietittävää siitä, miksi jotain kävi. Olin vain tyytyväinen. Loistava reeni ennen kaikkea itselleni... Sami

Loppuviikon ohjelmaa....

Nyt tulee sitten kaksi kirjoitusta samalla päivällä. Edellisen aloitin melkein viikko sitten, mutten ehtinyt sitä kirjoittaa valmiiksi. Loppuviikkoa en halunnut laittaa samaan, sillä muuten tarinoista tulee liiankin pitkiä. Niinpä kirjailen nyt uuden tekstin heti perään! :) Torstaina oli taas viikkoreenit, jotka tein oman ryhmäni kanssa. Soile oli vetämässä miun rataa. Kävin pidemmän lenkin, jotta Eve sai kunnolla verrattua ja muut olivatkin jo menneet kun saavuin takaisin hallille. Reenit meni loistavasti. Virheitä sattui paljon, mutta kokeilin erilaisia ohjauksia. En lähtenyt lainkaan tekemään rataa, vaan reenasin vain pikku pätkiä radasta, aloittaen puomista, minkä Eve teki loistavasti. Kaikkiaan jouduin toteamaan, että Eve ei irtoa kauhean kauas sivulle, vaikka edessä olisi selkeästi este. Jos oma liike hiemankaan joutuu väistämään estettä (esim. leijeröitäessä), Eve kääntyy heti mukaan. Samoin poispäinkäännös kepeiltä on hankala, jos este on hiukan kauempana sivussa. Kaikkiaan olin todella tyytyväinen Eveen. Lopuksi kävimme Ullan ja Peetun kanssa hieman ennakoivaa valssia läpi ja Peetu reagoi siihen loistavasti, kun Ulla vain malttoi oikeasti ennakoida riittävästi. Täytyy olla itsekin huolellinen siinä.... Sunnuntaina oli sitten Timon reenit, johon tulin periaatteessa oikein hyvin valmiatautuneena, mutta kiireisen viikonlopun jälkeen hieman uupuneena. Järjestelyt autojen kanssa oli menneet viime hetkeen. Lauantaina lenkillä satuin ottamaan Maikun kanssa puheeksi auton tarpeen, niin Maikku tarjosi omaa autoaan lainaan! Kiitos kaunis! Ei tarvinnut enää miettiä, missä koira/koirat voivat odotella vuoroaan ja millä pääsen takaisin kotiin ja milloin. Rata vaikutti todella mukavalta. Sujuva, mutta useita kinkkisiä kohtia, joissa nopeinta reittiä joutui miettimään. Eve oli verralenkillä ihan sekopäinen. Se höntsäsi oikein tosissaan kerjäten Hippua ja Jekkua leikkimään. Nyt kun Nano ei ollut paikalla sai Eve olla joukon pentu! ;) Meitä ennen oli Aijan vuoro ja sen näkeminen on Evelle kaikkein voimakkain kiihoke tekemiseen (jos ei omia koiria oteta huomioon) ja se näkyikin radalla. Eve oli aivan raivona ja liikkui todella hyvin. Tyypilliseen tapaansa se luki erittäin tarkkaan ohjaukset ja alusta Timo kommentoikin, ettei alussa ollut mitään korjattavaa! Vau! Haaste radalla tuli Even osalta pujottelussa seinää päin. Kepit olivat kohti kulmaa, jolloin Eve hidasti pujotteluaan aivan törkeästi. Seinät ilmeisesti kaatuivat päälle. tätä täytyy harjoitella kovasti. Itselläni hankaluutta tuotti ennakoivan valssin suuntaaminen, kun hypyltä lähdettiin suoraan sivulle, eikä käännytty takaisin päin. Sama ongelma itselläni oli välistävedossa. Lähdin ohjaamaan samoin kuin jos esteet olisivat samassa linjassa, enkä huomioinut kulmaa. Toinen haaste oli kepeille viennissä, kun valssin piti suoristaa kepeille tulolinja. Tein valssi nliian paljon hypyn edessä enkä näin saanut käännettyä hypyn suuntaa tarpeeksi seuraavalle hypylle. Näin linja jäi suoraan putkelle. Tätä en saanut itseltäni toimimaan kunnolla kertaakaan. Kaikkiaan reenit menivät loistavasti. Timo kehui meitä kovasti, ja ainoana kohtana oli tuo kepeille vienti mikä tuotti haasteita. Kontaktit toimi radalla ja kaikki ohjaukset toimivat loistavasti. Toisella setillä Eve kahdesti vilkaisi Timoa muttei muuttanut etenemisnopeuttaan lainkaan. Jes! No nälkä kasvoi syödessä ja ajattelin tehdä vielä pari puomia hyvällä innolla. Pyysin Timoa juoksemaan mukana kauempana. No Evehän otti tästä herneen nokkaan. Väsynyttä koiraahan oli taas järkevää käydä prässäämään.. Voi pyhä yksinkertaisuus... Sami

Ei oo helppoo olla onnellinen agiliitäjä...

Kun yhdet reenit menee hyvin niin seuraavalla kerralla alkaakin ahdistaa... Kävin sunnuntaina ottamassa pikaisen kontaktireenin, mikä meni kohtuullisesti. Tiistaina oli sitten kisojen vuoro. Eikä mennyt ihan niin kuin suunnittelin... Sunnuntaina keskityin puomin kontaktiin. Kontaktilla oli välillä nami ja välillä ei. Eve tuli kontaktille hyvällä innolla aina kun tiesi että nami on. Kun siitä oli epävarmuutta hidastui kontaktille tulo hieman. Kerran jäi kauemmas arpomaan. Nyt tarvitaan paljon toistoa siten, että namin laittaa joku muu, mutta kuitenkin siten että nami on aina odottamassa. Muutenkin Eve tuntui liikkeeltään hieman nihkeältä. Tiistaina lähdin kuitenkin hyvillä mielen kisaamaan. Ainoa mietityttävä asia oli alusta, josta olin kuullut hyvinkin erilaisia kommentteja. Alustana oli jonkin moinen kumimattto, mikä oli aivan järkyttävän liukas, jos siinä oli tippakin vetta. Muuten alusta tuntui ihan kohtuulliselta itselle. Eve ei alustalla liikkunut lainkaan normaalisti vaan töpötti eteenpäin. Henkilökohtaisesti en pitänyt alustasta lainkaan. Ensimmäinen startti oli agirata, mikä oli hyvin tyypillinen Jalosen rata. Kepeille avokulma ja keppien päästä lähdettiin vastakkaiseen suuntaan. Kontakteilta (A:ta lukuunottamatta) lähdettiin suoraan sivulle. Etenevä, mutta kontrollia vaativa helpohko rata. Eve lähti kohtuullisesti liikkeelle, eikä radalla sinällään ollut mitään ohjauksellista ongelmaa, mutta.... Lähdössä odotellessa Eve meuhkasi aivan normaalisti radalle. Edellinen koira meni keinulle, joka pamahti hyvin voimakkaasti. Eve hiljeni hetkeksi täysin. Ilmeisesti säpsähti kolausta (?) sillä radalla se suoritti todella hitaasti keinun! Keinulta jatkettiin pituuden kautta puomille, jolle lähti reippaasti. Jalonen juoksi melko lähellä puomia ja Evehän otti sitten herneen nokkaan ja kertoi mielipiteensä Jaloselle. Hirveä huuto eikä Eve meinannut tulla lainkaan alas kontaktille.. Sain sen kuitenkin lopulta vaadittua alas mistä jatkoi hyvin maaliin. Tuloksena yliaikanolla! Enpä muista milloin viimeksi olisi vastaava tilanne käynyt. Siinä meni sitten tuplanollakin. Sijoitus oli kolmas ja vain yksi koira pääsi alle ihanne ajan.. Seuraavalle radalle sitten arvoin lähteäkö vai ei. Kirstin kanssa juteltuani päädyin siihen että menen radan. Menen sitten vaikka kaksi hyppyä, mutta radalle lähdetään. Kyseessä oli hyppis, joka oli melko helppo ja suoraviivainen. Eve lähti radalle hyvin ja teki siistin radan, mutta liike oli selkeästi laiskaa, mikä todennäköisesti johtui alustasta. Tuloksena oli nolla sij. 2. Vähän jäi valju maku kisoista. Olisi saanut tuokin mörkö jäädä kokematta. Naureskelin palkintojen jaossa Jaloselle, että "Sieltä se mörkö tulee"... Sami

Torstain reenit...

Torstaina oli taas viikkoreenit, joissa en yllättäen tehnytkään itse alussa, vaan jäin omiin reeneihin. Niinpä vaati hieman kasailua ennenkuin sai oman pään käännettyä reeniasenteelle. Alku menikin penkin alle..


Alkuun otin kakkosen takaa vastaan vesmmanpuoleisen siivekkeen puolelta. Tarkoitus oli tehdä pakkovalssi, mutta jostain syystä tein siihen päälle jaakotuksen! Ja lähdin itse aivan väärään suuntaan. Hukkasin itseni täysin radalle! En voinut kuin nauraan! No homma uusiksi ja toisen kerran sama juttu. Nyt korjasin oman liikkeeni ja sain menemään, mutta tulipa tehtyä typerä avaus. Tämä on hyvä esimerkki siitä kuinka pihalla on siinä vaiheessa kun olet ensin puolitoista tuntia katsonut ja ohjannut muita....

Nelosen takaakiertoon Eve lähti tosi hyvin, myös vähän kauempaa lähetettynä. Vitosen ja kutosen väliin otin sokkarin, josta lähetin kepeille. Toimi loistavasti! Sokkarin kanssa piti olla tarkkana että aloitti sen oikeasti riittävän ajoissa.

Kepeiltä putkeen oli aika hankala. Ehkä parhaiten toimi kiertää putken etupuolelta, mutta myös putken takaa vienti -> vippaus toimi hyvin. Ongelmaksi koitui putkesta ulos tulo, jolloin Eve kääntyi väärään suuntaan, jos vähänkään oli putken suun takapuolella! Tämä pitää pitää mielessä.

Rengas, päällejuoksusuora meni hyvin. Kolmas päällejuoksu piti viedä tarkasti, sillä se oli sen verran eri linjassa, että se oikeasti piti työntää kunnolla taakse, jotta Eve lähti takaakiertoon.

Puomille Eve lähti hyvin ja teki loistavan kontaktin! Kontaktilla ei ollut mitään, mutta Eve tuli ihan loistavasti. Teimme kontaktit niin, että välillä siellä oli nami välillä ei, sillä markkerista on nyt päästävä eroon. Loppua kohti kun Eve hyytyi hidastui myös kontakti, mutta ajatus oli kokoajan oikea. Eve tuli joka kerta alas asti ja vaikka vauhti hidastui, ei se hidastunut niin merkittävästi että siitä tarvitsisi olla huolissaan. huippu kontaktit näissä reeneissä!

Kontaktilta lähetys putkeen, josta tiukasti kääntö ja lähetys kepeille. Kokeilin sekä siten että jäin vasemmalle puolelle ja leikkasin kepeille. Tällöin käännös oli parempi, mutta Eve hidasti keppien alussa, kun vauhti kepeille tuloon oli niin hidas. En oikein osaa sanoa kumpi lopulta olisi ollut nopeampi.

Kepeiltä vein japanilaisella putkeen, mikä toimi ihan mainiosti. Putkesta putkeen lähetys toimi, kun maltoin ottaa vähän lähempää Even mukaan. Kerran kääntyi pois kun olin niin edellä ja pysähdyin täysin. A:lle meno ei tuottanut ongelmaa ja otin Even vastaan A:lta jo hyppyjen ja putken välissä, jolloin putkeen vienti oli helppo. Kääntö toiselle hyppysuoralle olikin sitten hankalampi...

Irrotin Even sivulle hyppy nro 23:lle ja siirryin itse lähemmäs 24 hyppyä. Tarkoitus oli tehdä ennakoivavalssi, mutta perisyntini "auttaa" koiraa valuttamalla liikettä tuli taas pahasti esiin. Onneksi Lotta potki miuta tekemään kohdan kunnolla. Kun maltoin vain tehdä valssin rauhassa Eve kääntyi aivan loistavasti hypyltä mukaan! Huolellisuutta ja tarkkuutta!!

Suoran tein päällejuoksuilla, mitkä toimi loistavasti. Renkaalle lähetys ja käsky A:lle. Hypylle tein whisky -leikkauksen, mistä puomille. Toimi hyvin.

Kaiken kaikkiaan oikein mukavat reenit. Ja ennenkaikkea Even vire säilyi tosi mainiosti. Kerran meinasi tulla peikko, kun Eve tiesi puomilla olevan herkun ja meinasi lähteä sitä hakemaan. Lotta siirtyi eteen estääkseen ja Even alkoi katsoa että mikä tuo nyt on! Lotta antoi namin ja Eve lientyi. Hyvä näin!

Kiitos Lotta loistavasta potkimisesta! Juuri sitä mitä minä tarvitsenkin!

Sami

Paljon ajateltavaa...

Viime viikon loppu oli agilityn suhteen tehokas. Torstaina oli viikkoreenit, lauantaina riksun kisat ja sunnuntaina korvaavat reenit. Paljon tapahtui ja nyt onkin melko sekava olo.

Torstaina menin ennen omaa ryhmääni. Rata oli omani, joten olin miettinyt vaihtoehtoja melko tarkkaan. Nyt olisi hyvä kokeilla mikä toimisi. Ensimmäisen kierroksen pyrin menemään nollalla läpi. Eve lähtikin hyvällä sykkeelläradalle, luki ohjaukset hyvin ja liikkui hyvällä vauhdilla. Pääsin radalla melko pitkälle kunnes tein virheen. Alkuun kokeilin toista vaihtoehtoa ja Eve lähti hieman epävarmemmin radalle, eikä lähtenyt kunnolla takaakiertoon. Seuraavalla kerralla katsoi Lottaa ja väisti... Eve jäätyi taas. Ei niin pahasti kuin Timon reeneissä, mutta vältteli selvästi ihmisiä. Ja nyt ei oltu puomilla vaan tavallisilla hypyillä! Tein hallin toisessa laidassa, jossa Eve teki melko hyvin, mutta kun lähestyimme ihmisiiä, Eve alkoi hidastelemaan. Saimme vähän vauhtia takaisin, kun laitoimme namialustan suoran päähän, mikä oli lähellä katsojia. Teimme myös lähdön ryhmäläisten jaloista, joka tuntui alkuun ahdistavan Eveä, mutta se pääsi siitä nopeasti yli ja lähti liikkeelle kohtuullisesti. Puomi oli sivussa, jonka Eve teki hyvin. Eli tämä jumi liittyy ihmisiin, ei esteisiin...

Lauantain kisoihin olikin mukava lähteä luottavaisin mielin.. Eka rata oli hyppis, joka oli yksi helpoimmista mitä kolmosissa on tullut vastaan. Alkua mietin joko päällejuoksuna tai pakkovalssina. Valitsin päällejuoksun, jonka sitten sössin urakalla. En jäänyt korjaamaan vaan jatkoin rataa, kun Evellä oli hyvin virtaa. Sain matkalle vielä tuhrattua kaksi muuta hyllyä. Että se siitä helposta radasta... ;)
Kakkos rata oli agility rata, jolle Eve lähti todella hyvällä innolla. Nyt ohjaajakin oli paremmin hereillä. Pari käännöstä valui hieman, mutta rata meni kaikkineen tosi hyvin... lukuunottamatta puomia, joka oli toiseksi viimeinen este. Lähetin Even puomille, jolle lähtikin hyvin. Juoksi hyvin alastulolle asti, kunnes fiksu ohjaaja antoi tukea epävarmalle koiralle: Jäin taakse, irtosin sivulle, pysähdyin ja vielä prässäsin käskyllä! Kas kummaa että markkerista "vieroitettavaa" koiraa alkoi ahdistamaan. Kun edessä oli vielä ahdistavia ihmisiä, niin Eve ei tilannetta enää kestänyt, vaan hidasti ja hyppäsi minuun päin. En lähtenyt vaatimaan sitä enää takaisin, kun pelkäsin jumiutumista... Jälkeenpäin mietittynä tosi huono ratkaisu, mutta tehty mikä tehty. Laitan radasta videon myöhemmin. Tulos oli nolla sijoitus 4. melko kova tasoisessa kisassa.
Edellisissä kisoissa käyneen jumeilun jälkeen ajattelin jättää kolmannen radan väliin, ettei tilannetta enää pääsisi syntymään. Veinkin liivin heti pois ja kävin vain Even kanssa hallissa katselemassa ja hakemassa kierroksia ja poltetta mennä radalle. Oliko fiksua vai ei? Aika näyttää...

Sunnuntaina sai sitten mennä piiiiitkästä aikaa toisen suunnitteleman radan. Kylläpä tuntui todella mukavalta! Rata oli kiinnostava. Piti sisällään paljon ansa esteitä ja paljon takaakiertoja. Eve lähti radalle tosi hyvällä innolla, joskin ohjaaja ei ollut ihan parhaimmillaan. Eve vältti ensimmäiset ansat loistavasti: lähti takaakiertoon välttäen putken joka oli aivan hypyn vieressä. Tein takaakierrot saksalaisilla, joihin Eve lähti hyvin, mutta itse unohdin ottaa Even mukaan, jolloin Eve haki toisen saksalaisen jälkeen sivulla olleen putken. Eveä piti kutsua melko voimakkaasti ettei lähtenyt itse tekemään rataa, kun saksalainen jäi hieman myöhäiseksi eikä Eve nähnyt seuraavaa siivekettä. Tässä hyvä reenin paikka. Yksi toimii, mutta useampi ei. Itseasiassa sama kävi myös niistojen kanssa! Töitä siis edessä.
Hinkkasin enemmän kuin olin suunnitellut, sillä Even vire tuntui kestävän hyvin. Ja niin se kestikin koko reenin ajan. Loistavaa! Kiitos tosi hyvistä reeneistä Lotalle! Ja kiitos naksuttimen käyttö koulutuksesta! :D

Eve on nyt melko haastavassa tilanteessa. Vire on pidettävä tosi korkealla, ettei ympäristö ala ahdistaa. Puomi on oikeinkin hyvä markkerilla, mutta kisoissa... Kovasti pitää tehdä työtä ja uskaltaa vaatia! Kepit ovat olleet viime aikoina oikein hyvät. Ja ohjaukset ovat Even vahvuus, kunhan vain itse olen huolellinen. Tässä olisi nyt pari kuukautta aikaa tehdä työtä, ja sitten pitäisi kaiken natsata...

Sami

Pikaisesti puomille...

Tänään sitten oli pakko käydä pika pikaa kokeilemassa kuinka puomin kanssa kävisi. Ehdin 25 vaille viisi hallille ja Marianne oli jo rakentamassa rataa. Välissä ehdin tehdä kuusi puomia, jolle otin vauhdin putkesta. Tein alkuun isolla markkerilla, jotta tilanne olisi Evelle mahdollisimman helpon.

Eve lähti kontaktille hyvin ja odotti vapautusta loistavasti. Vauhti puomilla oli hieman hidasta johon halusin muutoksen. Niinpä kahden toiston jälkeen otin markkerin pois ja laitoin namin maahan. Eve tujlikin nyt todella hyvällä vauhdilla katse kokoajan alastulolla, pysähtyi odottamaan vapautusta ja lähti innolla puomilta.

Kaikkiaan vaikuttaa siltä että Evelle ei olisi suurempia traumoja viikonlopusta. Nyt kun Eve on saanut levätä eilisen, tuntui virtaa taas piisaavan. Joskus tilanne voi vielä nousta esiin kun Eve on todella väsynyt ja se pitää tiedostaa. Niin ja tietysti välttää väsyneenä reenaamista...

Nyt on levollisempi mieli. Seuraavan kerran reenit torstaina ja lauantaina mennään Riksuun kisaamaan. Katsotaan mitä uusia ihmeellisyyksiä tällä kertaa paljastuu..

Sami

Evestä valio, mutta millä hinnalla?

Jaahas... Nyt on sitten paljon kirjoitettavaa ja pohdittavaa. Edellisestä päivityksestä ei ole paljoa aikaa mutta väliin mahtuu todella paljon asioita. Mistähän sitä alkaisi? Taidanpa aloittaa kronologisesti eli tapahtuipa eilen....

Eilen lauantaina oli Timon vetämät treeniryhmän reenit Korkeavireellä. Rata oli oikein miellyttävän oloinen sujuva, mutta paljon vaihtoehtoja sisältävä haastava rata. Teimme jo tutuksi tulleella 15min + 10 min parisysteemillä. Eve teki aivan loistavan ensimmäisen osion. Kaikkiin kohtiin saatiin hyvät ohjaukset ja into oli aivan loistava. Kontakti toimi kohtuullisesti ja kepit menivät hyvin. Kakkos setillä oli sitten tarkoitus tehdä huippu nolla, mutta...

Alkuun tein pienen virheen ja aloitin vielä uudestaan. Lähti aivan loistavasti liikkeelle. 5. este oli puomi, jonka alla oli putki. Eve ampui hyvin puomille. Timo oli vasemmalla puolella puomia, mutta siellä ei ollut tilaa juosta, joten Timo vaihtoi Even takana puolta ja juoksi puomin vieressä... Ja Eve otti aiheesta kauhean sätkyn. Vilkaisi taakseen, meni pari askelta katsoi taakseen ja alkoi haukkua! Eve kääntyi eteen ja taakse ja haukkui Timon, joka oli edellisenä vuonna vetänyt 8 kertaa reenejä, jolta Eve oli 5 min aikaisemmin kerjännyt nameja, joka oli jo vetänyt ensimmäisen 15 min setin!
Sain Even vaadittua kontaktille, jonka otti. Jatkoin matkaa ja Eve kyttäsi Timoa ja jouduin melko kovaa käskyttämään, että hyppäsi pari hyppyä. Keskeytin radan ja juttelimme Timon kanssa. Päädyimme ottamaan pelkän puomin uudestaan siten, että laitoimme namin kontaktille. Eve meni puomin, mutta päädyssä hyppäsi sivuttain ja vilkaisi taakseen. Tämän jälkeen Eve jäätyi aivan täysin. Se ei suostunut hyppäämään, menemään namialustalle, tekemään yhtään mitään! Jätimme Even sivuun ja seuraava koirakko teki pätkän, jonka aikana Eve sai kasata päätään ja nostettua kierroksia. Tämä onnistuikin, sillä Eve huusi radalle oikein tosissaan.

Otin alun vielä uudestaan näillä kierroksilla ja Eve lähtikin hyvin liikkeelle, kunnes tuli puomi. Eve pysähtyi eikä suostunut menemään puomille... eikä tekemään enää mitään. Siinä sitten ruokittiin Eveä ja yritettiin saada se sulamaan, jotta saisi edes jonkin kontaktin koiraan. Lopulta Mari sai sen huomion itseensä ja Eve tuntui pääsevän yli tilanteesta. Leikin hetken Even kanssa ja tein A:n mistä palkkasin ruhtinaallisesti. Eve alkoi haukkua ja se tuntui normalisoituvan. Vein Even autoon, hain muut koirat ja menimme metsään lenkille koko lauman kanssa. Metsässä Eve juoksi Nanon kanssa ja toivon sen purkavan oman päänsä jumia....

Tästä olikin sitten hyvä lähteä seuraavan päivän kisoihin Lappeenrantaan...

Tuomarina oli Mika Moilanen ja rata vaikutti erittäin miellyttävältä. Yritän myöhemmin lisätä ratapiirroksen oheen. Pyrin valmistautumaan rataan mahdollisimman hyvin ja pyrin olemaan välittämättä puomin ongelmasta. Sain hyvän fiiliksen ja suunnitelman rataa varten. Eve sai kierrokset kattoon jo pihalla ollessa ja kun halliin pääsimme, oli Eve tulta ja tappuraa.
Alku lähti aivan erinomaisesti liikkeelle. A:n ja putken erottelu ei tuottanut mitään ongelmaa ja kepit meni paremmin kuin pitkiin aikoihin. Siitä takaakierto, valssi ja lähetys putkeen. Tämän jälkeen okserilta muurin takaakierto muurille, päällejuoksu-sokkari, jolla ohjasin aivan väärään suuntaan. Paikka jossa olisi pitänyt tehdä saksalainen tai twist. Ja tietysti ennen puomia!
Eve korjasi minun virheeni hyvin, mutta jouduin työntämään Even voimakkaasti puomille, mille Eve lähti todella kovaa! Puomin alun ongelma vuoksi juoksin Even kanssa yhtä aikaa puomin kontaktille ja näin ettei Eve varmasti ota kontaktia. Pistin vielä käden alas ja annoin tulla läpi. Ja niinhän Eve tekikin. Otti kontaktin muttei pysähtynyt. Ja minä idiootti annoin sen mennä läpi! Puolen vuoden työ ja näin sen saa turhaksi...
Tästä eteenpäin rata sujui yhtä pientä myöhästynyttä valssia lukuunottamatta aivan erinomaisesti. Tuloksena nollavoitto ja valioituminen. Mutta mikä onkaan hinta? Kuinka kontaktit kestää jos niitä ei vaadi? Niin paljon painoi edellinen päivä ettei uskaltanut vaatia ja painostaa Eveä tekemään kontaktia vaan annoin mennä läpi...

Seuraavalle radalle päätin tehdä kaikkeni, että Eve pysähtyy kontaktille: lähettää puomille, irrota sivulle, jäädä taakse. Radan alussa tein jo pienen virheen, kun ajatukset olivat täysin kontaktilla. Kontaktille lähestyttiin niistosta 5m renkaalle -> 5m puomille. Lähdin niistosta eteenpäin ja renkaalta lähetin puomille pysähtyen (idiootti)! "Yllättäen" Eve kääntyi puomilta ohi. Lähetin uudestaan ja Eve kielsi uudestaan. Vein puomille ja Eve lähti ihan ok. Alastulon tuli hitaasti ja pysähtyi metrin ennen puomin päätä. Vaadin kontaktin, jonka otti ajan kanssa. Kehuin ja jatkoin rataa. Eve kulki oikein hyvin. Pääsin vielä kokeilemaan A:lle lähetyksen leijeröiden hypyn mikä toimi loistavasti. Rata päätyi hylkyyn, kun heilautin hypylle ja käsi jäi ylös. Eve meni ohjauksen mukaan ja haki väärän hypyn ja jatkoi kovaa maaliin.
Eve otti kontaktin ja olisi varmasti mennyt ensimmäisellä kerralla puomille, jos olisin itse edes vähän tukenut.

Vika rata oli sitten hyppäri ja ajattelin että nyt voi mennä vapaasti pitämään hauskaa kun ei tarvitse välittää kontakteista. Eve oli jotenkin ennen rataa hieman vaisu. Haukkui kyllä viimeiset ennen meitä lähtevät, mutta ei ollut ihan niin täpinöissään kuin normaalisti. Menimme lähtöön ja jätin Even kahden hypyn taakse. Kutsuin... ja Eve käveli ekan hypyn taakse ja katsoi:"Saako täältä oikeasti tulla?" Maanittelin lähtemään ja lopulta hyppäsi hpyn yli varovasti kehuin ja Eve kiihdytti vauhtia. Tämän jälkeen loppu radan Eve juoksi hyvää vauhtia ja teki nolla radan. Kaksi välistä vetoa olisi kyllä voinut tuomita kielloiksikin, kun Even nokka kävi väärällä puolella. Sain kuitenkin vedettyä oikealta puolelta. Maaliin tullessa en voinut kuin nauraa ja ruokkia Eveä. Rata sinällään alkua ja välistä vetoja lukuunottamatta meni tosi hyvin. Sijoituimmehan kolmanneksi mokista huolimatta, mutta ettei Eve enää meinannut lähteä edes radalle! Täysin ennenkuulumatonta!

Tässä kun olen miettinyt mitä on oikein tapahtunut, niin epäilen, että Eve on täysin loppu. Pakkasten takia emme ole päässeet lenkkeilemään, jonka vuoksi Even kunto on heikko. Lisäksi Evellä on hieman ylimääräistä. Lisäksi olemme viimeisen viikon aikana reenanneet todella paljon, joten Eve on todennäköisesti fyysisesti ja henkisesti niin väsynyt, ettei sen pää enää meinaa kestää. Juttelin Oilin kanssa aiheesta ja kuten hän sanoi, Evellä ei ole sellaista paloa työntekoon että se tappaisi itsensä työhön, vaan väsyessään se näyttää väsymyksen selkeästi ja työnteko tulee toisarvoiseksi.

Minun suuri ongelma on halu reenata. Reenaisin tunti tolkulla jos koiran kanssa vain voisi. Nyt kun minulla on koira, joka oikeasti voi menestyä, niin minä menen tappamaan sen innon liialla reenaamisella. Nyt täytyy väkisin pitää reenit lyhyinä siten, että Evelle jää joka kerran jälkeen polte tekemiseen. Toinen mitä pitää alkaa tehdä on juoksulenkit. Nostaa Even peruskuntoa ja saada paino kuriin. Tekisi hyvää ohjaajallekin...

Sami

Ryhmäreenit? Mitkä ne on?!?!?!

Hieman on pakkastapidellyt... Ryhmäreenit taisi viimeksi olla neljäviikkoa sitten. Muut on ollut pakko perua pakkasen vuoksi. Nyt viimeinkin päästiin reenaamaan. Ja täytyy sanoa että tulipahan saatua aikaan tosi mukava rata vaikka itse sanonkin!

Tein Even kanssa enne omaa ryhmääni, jotta saisin asennetta reeniin. Jotenkin ei oikein saa mitään irti kun on ensin seisonut ja kommentoinut toisten rataa 1,5,h ja koira on hyytynyt autossa. Sitten yrität saada itsesi ja koiran lämpöseksi.... Ei onnistu ainakaan miulta. Ikävä sanoa näin, mutta onneksi väkeä on ollut poissa että olen voinut tehdä alkuun.

Radan alkua kokeilin päällejuoksu-sokkarilla, twistillä ja pakkovalssilla. Pakkovalssi oli hitain ja päällejuoksu-sokkari nopein. Eve ei vilkaissutkaan edessä ollutta estettä vaan tuli todella nätisti ohi. En kyllä oikeastaan estettä pelännytkään, toisin kuin oman ryhmäni maksi -ohjaajat! :)

4. hypyn Eve kääntyy käytännössä ilman apuja, 5. niistolla, mikä meinasi hieman mennä läpi. Oma rytmi meinasi kadota kun otin putkelta liikaa etumatkaa. Sain paremman kun hain pikkuisen lähempää. muurin takaakierto ja 8 hypylle valssi, josta putkeen. Ei ongelmia. Mutta putkesta ulos tulo meni pitkäksi. Ei hypännyt hyppyä muttei kaukaa hakenut. aika kovasti joutui käskyttämään, että sain Even kääntymään pienellä. Reeniä, reeniä... Mutta eipä ollut yllätys..

Rengas, putki meni vauhdilla. Annoin hypyn mennä suoraan, että sain hyvän linjan putkelle. Pitkä hyppyisten maksien piti hieman vekata ettei mennyt putkesta jopa ohi! Hypyn otin takaakiertona/pyörityksenä. Eve kääntyi hyvin. Puomi oli ihan hyvä. Tein markkerilla. Vauhti ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta ok. Otin markkerin kolmannella kerralla pois, ja Eve tuli ihan hyvin loppuun. Hitaahkosti mutta ajatus oli selkeästi koko ajan kontaktilla. Eli ei jäänyt odottelemaan ja arpomaan paikkaa. Näillä toistoilla vireys alkoi olla jo melko alhainen.

Puomilta hyvin putkeen, mutta putkelta meni kahdesti puomille. Täytyi joko hakea ihan vierestä ja peittää puomi tai sitten jäädä putken sisäänmenosuulle ja kutsua sieltä. Jos vähänkään oli liikettä puomia kohti, meni Eve puomille. Kepit muuten meni ok.

Kepeiltä vein valssilla putkeen ja hypyllä otin sokkarilla vastaan. Toimi todella hyvin. Edellisen hyppärin rengasvirhe ihmetyttää entistä enemmän, sillä melkein kaikilla muilla koirat jyräsivät sokkarilla ohi renkaan. Hyppy valui sen verran pitkäksi, että linja renkaalle tuli todella hankalaksi. Yllättävää!

Putkeen viennissä otin renkaalla hieman etumatkaa ja pidin koiran tiukasti hallussa käsi alhaalla, jolloin Eve tuli hyvin putken suun ohi. Siitä lähetys putkeen. Oikein hyvin toimi. Yritin leijeröidä putken.. Ei onnistunut. Yritin myös viedä vasemmalta puolelta ja putkeen pakkovalssilla, mutta en saanut siistiä.

Putken jälkeen en saanut kauhean paljon kokeiltua kun koira oli aikasta ryydyksissä. Paakkovalssi sylkkäri toimi kohtuullisesti. Vippaus toimi kohtuullisesti. Jälkikäteen varmaankin paras olisi ollut oikean siiivekkeen ympäri -> saksalainen. Pari koirakkoa sen teki ja toimi ihan hyvin. Jopa makseilla, vaikka kommentit olivat, että polvet on törmäyksen jälkeen palasina...

Kiitos Lotalle kommenteista!

Sami

Hiihtoloma reeniä..

Eilen kävin Lehtisen Lotan kanssa reenaamassa Pennalassa. Alku lenkille lähti 6 shelttiä ja kelpia... Tai ehkä oikeammin 5 shelttiä, sillä ve jäi autolle mököttämään: "Ja minähän en vieraiden koirien kanssa lenkkeile... " :D No lopulta oli pakko lähteä perään kun muuten olisi kokonaan hylätty. Tämän jälkeen ei sitten ongelmia ollutkaan. On sheltit ihanan sosiallisia!

Reeneissä olin pääosin kontakti, keppi linjalla ja totesin taas että kepit on perseestä. Tein kepit toisessa setissä ja Even vire oli selkeästi laskenut j akeppien ahdistus tuli voimakkaana. Etupalkalla ei ongelmia, mutta ilman oli ihan kauhistus. Positiivista sen verran että suljettukulma on ihan loistava. Avokulma sen sijaan... no jätän sanomatta....

Kontakti toimii... markkerilla. Kun markkeria ei ollut, tuli Eve tosi epävarmaksi. Hidasteli ja arpoi paikkaa. Sama tuli esiin kun markkeri kaivautui hiekan alle eikä ollut näkyvissä. Nyt sitten pitää arpoa miten markkerista päästään eroon. Markkerin kanssa oli kyllä tosi hyvä kontakti....

Lisänä otin muutaman esteen radan jossa harjoittelin ennakoivaa valssia. Olen ilmeisesti auttanut Eveä ihan liiaksi taas, kun Eve jätti hypyn hyppäämättä, jos jäin kauemmas hypystä. Ei siis oikeasti tiedä että hyppy pitää suorittaa, jos teen valssin kauempana esteestä.

Tällaista tällä kertaa. Kiitos Lotalle reeniseurasta! Mukavaa oli ja koirat sai vauhti lenkin metsässä ja itse paljon ongelmia... ;)

Sami