Peten opeissa...

Rataa lyhennettin joiltain osin mutta hieman osviittaa ja ennenkaikkea itselle muistin virkistystä..


Tänään taas hallilla ja mieli korkealla! On hienoa nähdä jo koiran silmistä että nyt mennään oikeaan suuntaan. Jekku on lopettanut reenamisen aika lyhyeen viimeisen puolen vuoden aikana eikä kiinnostus lajiin ole ollut korkealla. Tänään n. 20 min reenin jäljeen (mikä oli vielä jankkausta) Jekun silmissä oli polte: " Tää on kivaa! Tehdään lisää!"


Rata oli oikeastaan kaksijakoinen: Alku oli hankalahko missä tiukalta käännökseltä mentiin 90 asteen avokulmaan kepeille ja huokutuksena oli suoraan hypyltä oleva putki. Välissä vauhdikkaampi hyppy putki yhdistelmä, jonka jälkeen taas haastavampi pyöritys, jossa oli enemmän vaihtoehtoja tehdä. Siitä putken kautta vauhdikaasti puomille, jonka jälkeen taas pieni pyöritys.

Kepeille viennissä Eve haki tosi hyvin sisään kun vain annoin sille riittävästi tilaa. Meinasin vain jyrätä Eve ressun väkisin toiseen kolmanteeen väliin. Kun vain saisin pidettyä itseni paremmin kasassa enkä kyykistelisi ja ennen kaikkea heiluttelisi käsiä niin holtittomasti.... Hyppyä kokeilin sekä sylkkärillä että niistolla, joista niisto toimi paljon paremmin, mikä oli odetettavaakin. Onhan käännökset Even ehdoton vahvuus ja niistossa sain vedettyä Even suoraan kepeille. Meinasin vain Peten mukaan olla ohjauksessa liian kiltti. Eli annoin Evelle liikaa tilaa, jolloin käännös valui pitkäksi... Mutta pitäähän sitä isin pikku palleroista vähän auttaa kun se on niin pieni... :b

Toisessa pyörittelyssä tulikin sitten se oma perisynti taas esiin: KIIRE! Meinasin väkisin lähteä vetämään kierrolta miljoonaa eteenpäin ja jättää koiran suorittamaan itse valitsemaansa rataa... Perskeles kun ei millään malta odottaa! Onneksi vieressä oli joku viisas joka taas kerran jaksoi takoa kovaan kalloon malttia. Ja kun maltoin odottaa, ei Evellä ollut minkäänlaista ongelmaa suorittaa kiertoja...

Puomi Evellä on muuten ok mutta se meinaa karata kontaktilta ilman lupaa. Ei muuta kuin töitä kotona....

Lopun pyöräytyksessä (kuvan 15-18) yllättäen Eve toimi paremmin ulkopuolella, kun maltoin ODOTTAA riittävästi koiraa enkä pitänyt turhaa kiirettä edetessäni itse esteeltä toiselle. Ohjaus tuntui hieman oudolta mutta Peten mukaan se näytti huomattavasti sujuvammalta. Ainakin Eve säilytti vauhtinsa hieman paremmin.

Jekun osalta hieman arveluttikuinka rata menee. Olihan radalla paljon "meille" (lue:minulle) hankalia kohtia, missä oli helppo tappaa Jekun vauhti ja sitä kautta motivaatio. Alku ei minun mielestäni ollut kertaakaan niin sujuva kuin sen olisi kuulunut olla, mutta Jekku säilyti intonsa tehdä ja jatkoi keipeille tosi hyvin. Kun vain sain sen ensin putkesta pois.. Ja miten se onnistui? Ohjaamalla... :) Jekun kanssa tein täsmälleen saman virheen kuin Evenkin kanssa. Annoin itseni valua hypyltä liian kauas, jolloin Jekku hyppäsi suoraan putkeen. Kun vain maltoin jäädä aivan hyppyyn kiinni, kääntyi Jekkukin mainiosti mukaan. Vähän valuttaen, mutta oikeaan suuntaan.

Keppien jälkeiselle hypylle tultaessa Jekku lähti sokkariin tosi hyvin. jopa niin hyvin että kun jätin hyppy käskyn sanomatta ja olin oikeasti ajoissa, tuli Jekku hypyn ohi! Enpä olisi moista uskonut...

Putken jälkeiseen pyörittelyyn käytettiin sitten enemmän aikaa. Kädet alkoivat taas heilua enkä meinannut millään malttaa odottaa Jekkua takaakierrolla. Niinpä Pete käski jättää kädet kokonaan pois ohjauksesta, jolloin oli pakko ohjata kropallaeikä voinut karata eteenpäin. Tämä alkoikin kantaa hedelmää ja Jekku (joka siis ei hirveästi ole irronnut) karkasi suoraan puomin päähän. Siellä ollut nami kenties auttoi asiaa, mutta irtosi ohjauksen mukaan tosi hyvin! Piti siis katkasita liike, jonka jälkeen ohjaus käänsi seuraavalle kierrolle, koira vastaan ja sylkkärillä hypylle leikaten kohti seuraavaa takakiertoa ja poispäinkäännökellä hypyltä putkelle.... En olisi ikinä uskonut että Jekun kanssa onnistuisimme tässä, mutta niin vain herra meni kuin tyhjää vaan. Ja vauhtia alkoi kertymään.

Kun vaan pääsisin eroon noista "ähäkutti" ohjauksista, niin Jekkukin alkaisi oikeasti etenemään ihan loistavasti. Peten sanoin:"Kun koiran ei tarvitsisi koko ajan ajatella minne ehkä seuraavaksi mennään..." Eikö se ohjaaja ole sitä varten että se näyttää mihin mennään ja koira juoksee ohjauksen mukaan mahd. kovaa. Nyt vain tarvittaisiin ohjaaja... ;)

Täytyy olla edelleen erittäin kiitollinen Petelle, että hän jaksaa vääntää rautalangasta kuinka koira lukee erittäin hyvin ohjausta ja kuinka pitäisi ohjata jotta ohjaus menisi radan mukaisesti. Itselläni kun ohjaus tuntuu vievän lähes poikkeuksetta vähintään 90 astetta väärään suuntaan.

No nyt olen ainakin saanut paljon ajateltavaa. Kunpa vain saisi edes 20% uusista asioista omaksuttua niin hyvin menisi... Ei muuta kuin uutta matoa kuokkuun huomenna!

Sami

Laiskaa on ollut...

Vaikka kirjailu on ollutkin laiskaa, on hallilla tullut käytyä. Ja tänään oli ehkä yhdet parhaista reeneistä. Satuin eilen samaan aikaan hallille Peten kanssa ja tänään olimme taas yhtä aikaa ja täytyy sanoa että en muista koska viimeksi olisi kahdesta reenistä oppinut yhtä paljon kuin tänään! Ei voi kuin hattua nostaa ja nöyrästi kiittäen kumartaa herra Huotarin suuntaan: Kiitos loistavasta opastuksesta. Kenties sitä näinkin paksuun kalloon saa vielä uutta hakattua kun vain on riittävän kärsivällinen...

Olen viimeisen neljä vuotta jankannut sitä että Jekussa on vauhtia mutta miten sen saisi esiin?!?!? Tänään Pete ilmaisi asian melko suoraan. "Ole välillä hiljaa, niin koirakin tietää milloin sitä käskytetään ja milloin pitää tehdä!" No sanat ei ehkä ihan olleet nämä, mutta ajatus ainaskin. Pete on liian kiltti haukkumaan rumasti... ;) No joka tapauksessa ohjaukseen (ei ohjailuun) yhdistettynä seuraus oli se, että Jekku alkoi vikisemään innosta.... Mennään mennään. Viimeinkin tiedän mitä tehdään. Ohjaus rauhoittui ja koira todella tiesi mitä tehdään. Mihin ihmeeseen sitä onkaan aina ollut ajatuksissaan kiire?

Ohjaukseen todella alettiin pikku hiljaa päästä. Menin radan pätkän ensin Even kanssa. Kaksi estettä kerrallaan virheitä (lue:kieltoja)pelastellen. Heiluin kuin heinämies enkä ikinä ollut ajoissa. Jokaisen kohdan (todellakin lähes jokaisen esteen) jälkeen Pete tuli kertomaan sen saman lauseen. "Älä sählää vaan rauhoitu!" Koira osaa kunhan vain itse maltan ohjata ja ottaa koiran mukaan. Yllättäin kohdat minkä piti olla vaikeita meni kuin vettä vaan eikä Even tarvinut enää kysellä mihin pitää mennä, vaan eteneminen oli suoraa esteeltä toiselle. Erityisen hyvin tämä tuli näkyviin kepeillä lähes 90 asteen avokulmassa, jota Eve kyseli alkuun kovasti. Kun käänsi nohjauksen suoraan esteelle ja jätin turhan varmistelun, Meni Eve loistavasti kepeille sisään... Kuten Pete sanoi:"Kyllä Eve osaa jos et vain häiritse sitä." Kuinka oikeassa sitä voikaan olla....

Samat ohjaukset kun otin käyttöön Jekulle, seurauksena oli alkuun mainitsemani vikinä ja halu mennä. Ja vauhti todella kasvoi silmissä!

Mitkä ihanat reenit! Ja ennen kaikkea Kiitos Petelle!

Sami

Timon reeneissä....

Tänään oli BAT-hallissa piirinryhmän reenit, jotka pidettiin pakkaselta suojassa BAT-hallissa. Täytyy sanoa, että harvoin on tullut lähdettyä reeneistä niin hyvillä mielin kuin tänään... Ja niin paljon virheitä tehneenä.. :)

Ensin oli Even vuoro radalla ja Evellä olikin todella mainiosti virtaa. Oltiinhan oltu pakkasten takia neljän seinän sisässä jo useamman päivän. Eve lähtikin radalle tosi mainiosti. Vein sisäkautta 1-5 eikä Eve vilkaissutkaan putkeen päin. Vitosen jälkeen tein persjätön ja vaihdoin puolta, jotta pääsin seiskalle heittämään takaakierron ja siitä jatkoin saksalaisella kasille. Tämä toimi muuten hyvin, mutta oma rytmitys meinasi vähän pettää. Kun aloin pitämään liikaa kiirettä en saanut enää Eveä hyppäämään seiskaa. Jos odottelin liian kauan, meinsi Eve tulla kasin välistä. Korjasi kyllä kun sai käskyn, mutta se tuppasi olla kokoajan myöhässä.
Ysiltä putkeen jouduin saatamaan melko pitkälle eli pimeitä putkia pitää reenata. Tein persjätön 11 ja 12 väliin, jolta sain helposti käännettyä Even kepeille, mitkä Eve haki sisään hyvin. 14 jälkeen tein persjätön jamenin 15 putken oikealta. 16 kääntyi ihan siististi ja A:lle Eve lähti mainiosti. A:n jälkeen putkelle tulikin sitten ongelmia. En meinannut millään saada Eveä putkeen. Jouduin saattamaan pitkälöle ja jos yritin jättää etäisyyttä, kääntyi Eve miun edessä. Oma vartalo tuppasi kääntymään turhan tiukasti, jolloin ohjaus osoitti A:n alle. Niitä pimeitä putkia.... Tätä kohtaa en saanut oikein millään toimimaan.
19 putken jälkeen A:lle oli aika suora tulo. Eve meni kerran putkeen, jonka jälkeen vedin Eveä vähän liiankin paljon sivuun putkea välttääkseni. Muutenkin tuppasin liioiltella Even kanssa heittoja kun suoremmallakin linjalla olisi pärjätty.
Maalisuoran menin radan keskiosaa ja 22 jälkeen tein persjätön, joka toimi hyvin kun vain sain tehtyä sen riittävän aikaisin.
Alkua sitten yritettiin saada Even kanssa toimimaan myös toiselta puolelta kutsumalla, jolloin 3, 4 välissä piti leikata takana ja koiran irrota vitoselle. Tähän Eve ei lähtenyt oikein millään. Sama onglema tuli myös maalisuoralla, kun 23 yritin leikata takana. Eve ei lähde minun edelle vaan alkaa hidastaa ja kääntyä minuun päin mikäli pääsee minun edelle. Selkeä harjoitus kohde.

Kaikkiaan Eve meni tosi mukavasti. Mammalomalta paluu tosi toimiin oli toki aika rankka, sillä kotiin päästyään ei Eve oli juuri päätään nostanut.

Jekun osalta olin jo masentunut valmiiksi kun Katja meni Kokon kanssa ensin ja Koko tykitti todella kovaa... ja kääntyi lisäksi loistavasti. Niinpä yritin psyykata Jekkua lähdössä, jotta edes suostuisi hieman liikkumaan. Pyrin alkuun ohjaamaan seinän puolelta siten, että tein persjätön 3, 4 esteiden välissä, jolloin Jekun hyppy suunta olisi kääntynyt jo valmiiksi 5 hyppyä kohti... Ei onnistunut. Jekku tuli lähtösuoraa todella hyvällä vauhdilla ja olin auttamatta jäljessä ohjauksissa. Jekun hyppy 4 esteellä oli jo puoliksi putkessa, jolloin Jekku meni sulavasti suoraan putkeen. Vaihdoin ohjauksen sisäpuolelle samoin kuin Evelle, mikä toimikin ihan mukavasti. 5 hyppy meinasi valua melko pitkäksi, sillä sokkari oli kokoajan pahasti myöhässä. Jekku on pitkä hyppyinen koira, joten ohjauksen ollessa myöhässä vei vartaloni Jekun suoraan keppejä kohti. Piti olla riittävän rohkea, jotta sain käännettyä Jekun ajoissa kohti 6 hyppyä ja 7 hypyn takaakiertoa. Saksalainen toimi Jekulla ihan hyvin ja 10 putkeen Jekku lähti paljon paremmin kuin Eve... Ja ampui tosi mainiosti sieltä myös ulos. Ja taas oltii myöhässä... 12 Jekku hyppäsi piiitkän eteenpäin vievän hypyn ja oli valmiiksi kolmannen välin kohdalla ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Taas rytmitystä. Pieni hidastus ja kääntö jolloin Jekku pääsi hakemaan kepeille tosi hyvin sisään. Miten voi olla niin pihalla....

Keppien jälkeisellä 14 oli sama ongelma kuin vitosella. Olin pahasti myöhässä ja jätin Jekun oikealle puolelleni. Niinpä Jekku jäi yksin arpomaan minne mennä ja se hidasti Jekkua tosi pahasti. Kun sain aloitetua sokkarin tarpeeksi ajoissa, kääntyi Jekku loistavasti suoralla linjalla putkelle. 16 hyppy valui koko ajan, mutta kun sitä pari kertaa hinkattiin alkoi Jekku vähän ennakoida sitä ja kääntyi takaisin ennen hyppyä. A ei ole vielä riittävän hyvä siihen, että voisin jäädä A:n taakse kutsumaan Jekun takaisin putkelle. Lisää reeniä siis. Putket 18 ja 19 Jekku meni vähän laiskasti. Sai 19 lisää vauhtia, kun vain maltoin odottaa 18 päässä ja kiihdyttää vauhdin kohti 19. Takaisin päin tultaessa A oli tosi hyvä, mutta maalisuoralla 23 en malttanut odottaa riittävästi vaan jyräsin tasaisesti eteenpäin, jolloin Jekku hyppäsi 23 pitkänä ja kulma 24 tuli tosi pahaksi. Loppuosaa radasta ei ihan kauhiasti hinkattu, sillä Jekulla alkoi näkyä hyytymistä ja halusin jättää sille hyvän mielikuvan kovasta vauhdista. Piiiitkästä aikaa oli ongelmana se etten meinannut itse pysyä perässä! Mikä ihana ongelma!!!! :)

Taas kerran Jekun osalta vahvistui se, että ohjaukset pitää lähteä todella ajoissa, jotta Jekku saisi säilytettyä vahtinsa. Jokainen stoppi kestää tolkuttoman kauan ja tappaa Jekun intoa tehdä. Kiihdyttäminen on jostain syystä Jekulla törkeän hidasta. Mutta syypää löytyy taas kerran sieltä peilistä katsovasta kuvatuksesta... ;)

Joka tapauksessa olipa mahtavat reenit!

Sami

Treenailua...

Jaahas... Paljon taas ehtinyt tehdä, mutta ei mitään kirjoittaa. Ehkä siis on aika....

Even kanssa ollaan siis puomilla aloiteltu pysäytys kontaktin opettelua. Järkytyksekseni huomasin, että Evehän itseasiassa tosi nopeasti alkaa aihetta omaksumaan. Kotona treenasin alakerrassa alastuloa ja kun tässä sairastelun takai se jäi vähemmälle, kuvittelin, että eihän se osaa vielä mitään., No hallilla testailin niin ylläri ylläri Evehän teki aivan loistavat 2on 2 off kontaktit! Vähän on kiirus pois kontaktilta, mutta lisää reeniä niin eiköhän se malta odotella.

Mariannen kanssa käytiin vähän kellottamassa ratoja ja Eve oli täysin samoissa ajoissa kuin Vili. Taas tulee uskoa siihen että on se nopea koira. Vili kuitenkin on SM-2 2008 ja edelleen tekee kisoissa aivan kärki aikoja, joten hyvältä näyttää! Kauhea polte kisoihin näyttämään Eveä.... :)

Jekku alkaa pikkuhiljaa nostamaan omaa tasoaan. Vauhti alkaa tulla ja se kestää jo pidemmänkin radan. Jonkin verran Jekkua hidastaa korkeammat esteet. Pitäisi pyytää joku katsomaan sen hyppytekniikkaa, onko siinä jotain korjattavaa? Mutta kaikkiaan alkaa tulla sellainen olo että Jekun kanssa voisi miettiä jo kisaamista! Tammikuussa tai viimeistään helmikuussa pitäisi Jekun aloittaa kisakausi. Ja Even kanssa ainakin hyppyratojen osalta...

Tällä hetkellä hyvillä mielin oleva:

Sami

Hiljaista pidellyt....

Eipä ole vähään aikaan saanut mitään kirjailtua. Olen ollut sairaana eikä ole tullut reenailtua kauhian paljoa... Mutta jotain sentään.

Taitaa olla Timon viime reenitkin kirjailematta. Näin pitkän ajan jälkeen ei aiheesta sen suuremmalti kannata alkaa analysoimaan. Näin yleisellä tasolla voisin sanoa että Jekku meni paljon paremmin kuin edellisellä kerralla. Ei vieläkään lähellekään sitä mitä voisi mennä mutta lupauksia antavasti. Even kanssa menin loppuun pätkän (sovin Timon kanssa että teen Jekun kanssa vähän lyhyemmän, jotta jää Evelle aikaa). Timon kommentti oli että on se hauska otus. Vauhtia ja rähinää riitti. Kyllä siitä vielä tulee jotain suurta! Jos vain pysyy kunnossa....

Eilen kävin pikaisesti purkamassa koirien patoutumia ja Jekku meni aivan sairaan hyvin. Vauhtia oli kuin parhaimpina päivinä ja intoa kuin pienessä kylässä. Se onkin ollut todella turhautunut kun väki vain sairastaa ja makaa. Käännökset meni upeasti ja kontaktit erinomaisesti. Näin kun vain jatkaisi. Yhdessä kohdassa vain karkasi suoralle, kun piti lähteä kiertoon. Mutta eipä haittaa. Pääasia kun oli menemisen meininkiä!

Josko tämä tauti tästä asettuisi niin pääsisi taas reenaamisen makuun!

Sami