Vaikka blogi on tyhjäkännillä ja reenitkin hieman kevyemmällä linjalla, on sentään jotain saatu aikaan. Evellä oli törkeän rankka reeniviikonloppu ja kontaktit on aloitettu alusta.
Puolitoista viikkoa sitten lauantaina oli ekat P-HAU:n ryhmäreenit, jotka veti Pete. Rata oli sujuva ja tuntui helpohkolta. Pari kohtaa oli sellaisia, että teki mieli kokailla Even rajoja torstain keppireenien jälkeen. Avokulmassa Eve yllättikin oikein positiivisesti. Lähetin kepeille 90 kulmaan ja leijeröin putken. Eve toimi aivan loistavasti. Ei pienintäkään epävarmuutta! Umpikulma sen sijaan tuotti haastetta. Suoralta putkelta puomin ali piti mennä kepeille, mutta eihän pikku turkis kestänyt puomi leijeröintiä. Tätä täytyy vahvistaa. Yllättävässä kohdassa meille sitten tulikin hankaluuksia. A:n jälkeen oli välistäveto, jonka jälkeen piti ottaa sokkarilla mukaan putkeen. Välistäveto ei tuottanut kirpulle ongelmia, mutta sokkariin Eve ei lähtenyt. Se kaarratti pituudelle jonka hyppäsi väärään suuntaa. Tätä ei saatu toimimaan millään. Eikä Petekään oikein saanut sanottua oikeaa ratkaisua ongelmaan. Vasta seuraavan päivän reeneissä vastauksen sain... yllätys, yllätys Peteltä!
Päälimmäisenä mieleen jäi itselleni lähetyksissä koiraan nähden vastainen jalka eteen, jottei kroppa käänny! Uskomaton muutos tapahtui Evellä, kun vaihdon jalan lähtettäessä...
Reenit oli kivat, mutta itse olin hieman löysä syystä tai toisesta. Ehkä odotin enemmän seuraavan päivän reenejä....
Seuraavana päivänä kasaannuttiin Pennalaan omalla porukalla reenaamaan. Suunnittelin itse radan, jonka alun varastin Jokisen askon kisaradalta. Sössin kisoissa alun ja mietin olisiko pitänyt valita siihen toisenlainen aloitus. Niinpä nyt sain hyvän tilanteen reenata aloitusta. Radalla oli lisänä pätkä, jonka olin tehnyt oman reeniryhmäni kanssa, joten ohjauksiin oli muutamia vaihtoehtoja.
Alun otin ensiksi päällejuoksusokkarilla, minkä Eve tuli aivan suoraan läpi hypäten nelosen väärinpäin. Sama toistui pariin kertaan, kunnes Pete käski hieman hidastaa ja odottaa koiraa, ottaa koira sokkariin mukaan. Ja kas kummaa ihme tapahtui, ja Eve tuli täydellisesti. Tämä sama ongelma oli edellisenä päivänä, kun Eve ei sokkariin lähtenyt. En millään malttanut ottaa Eveä mukaan vaan rynnin eteenpäin, jolloin liike vei Even kurvin pitkäksi. Näin sitä opitaan.
Toinen vaihtoehto alkuun oli leijeröidä nelonen. Olin aivan varma että maksit leijeröivät sen helposti, mutta yllättäen kaikilla muilla (paitsi Evellä) oli hankaluuksia sen kanssa! Eve teki joka kerta oikein. Ei täydellisesti, mutta suht sujuvasti. Täytyy olla ylpeä pikku turkiksesta!
Jatkossa ei ollut suurempia ongelmia. 7 esteen kohdalla leijeröin 13 esteen eikä se tuottanut ongelmia. 9 ennakoivalla valssilla ja kympille jaakotus. 11 valssilla ja 13 vippauksella. 15 oli haastava. Putken puolelta kierrätettäessä en radan yhteydessä saanut kertaakaan onnistumaan. Harjoiteltuna 5-6 esteen sarjassa onnistui mutta koko radalla ei. No eipä saanut kukaan muukaan kohtaa kunnolla toimimaan. Ongelmaksi koitui 13 hyppysuunta, jonka olisi pitänyt suuntautua pidemmälle kaarelle. Tällöin lähestyminen 15 olisi tullut paremmasta kulmasta.
Jos keppien avokulma toimi edellisenä päivänä, ei se tänään toiminut lainkaan. Väkisinkin meinasin puskea Even linjalle, jolloin kirppu meni ja väisti! Miten 5 kg kirppu kehtaa väistää kun yksi 100kg jyrää päälle! Kyllä sen pitäisi mennä... ;) Kepit toimi, kun vain itse maltoin antaa rauhan.
Puomi sitten oli viimeinen murheenkryyni. Eve juoksi ihan vauhdilla ja olen nyt päättänyt opettaa uuden käskysanan. Kuitenkin jostain alitajunnasta tuli vaistomainen korjaaminen kun koira meni läpi. Mitähän sitä oikein ajattelin.... No läpi meni kaikki puomit, mutta vauhti oli hyvä, ja se onkin miun mielestä nyt tärkeintä.
24-28 oli kiinnostava kohta. 24 piti lähettää vähän kauempaa, jotta sai oman liikkeen viemään kohti putkea. Piti saada riittävästi etumatkaa, jotta 26 takaakierto onnistui (ja se onnistui kaikilta). Liikesuunta piti tulla koiran linjaa kohti sen tullessa putkesta, jolloin liike lähti takaakiertoon. 26 piti ehtiä ottamaan vastaan riittävän pitkälle, jotta sai otettua koiran haltuun. 28 sai sitten lähettää huoleti, jonka jälkeen 29 piti mennä ottamaan vastaan leijeröiden 15 ja 11.
Reeni sujui hyvin, mutta Eve oli lopussa jo aivan puhki. Kaikkiaan oli ehhkä yhdet parhaista reeneistä ikinä! Oli mahtava nähdä kun muut reenasivat ja päästä itse tekemään muiden silmien alla. Näitä tahtoo lisää! Täytyy sanoa kiitos kaikille osallistuneille!
Nyt olen sitten reenannut kontaktia kotona. Eve tekee nyt laatikon päälle pysäytys asentoa. Kolmessa päivässä on alkanut tarjoamaan ja on ihan täpinöissään. Käskysanaa olen pikkuhiljaa alkanut toistelemaan asennosta, mutten vielä käske sillä tekemään temppua. Mennään rauhassa eteenpäin. Tavoite olisi päästä kolmesti päivässä reenaamaan parin minuutin reenejä. Muuten puomin osalta teen nyt vain vauhtia. Pidän namialustan alastulolla ja annan Even juosta vain täysiä, jotta mielikuva vauhdista tulee mukaan. Jos menee läpi niin en ota siitä mitään ressiä. Pysäytyskäskyn tuon sitten kun se on varma muissa tilanteissa ja senkin alkuun namialustan kanssa, jotta mielikuva puomista tulisi mahdollisimman positiiviseksi. Luulen että sanaan "koske" Evellä tuli negatiivinen sävy möröstä, jonka jälkeen sitä en ole saanut koskaan pois. Nyt kun käytän sanaa puomi, Eve menee taas täysillä vilkuilematta.
Eve on pehmeä ja sille jää hyvin voimakas muistijälki negatiivisista tapahtumista. Lenkillä on kaksi puuta kaatunut vierekkäin, joiden ylil Eve hyppäsi aina yhdellä loikalla. Kerran ja vain kerran ponnistuksessa tapahtui jotain ja Even hyppy jäi lyhyeksi. Se raapaisi vatsaansa oksan tynkään, jonka jälkeen se ei ole koskaan hypännyt yhdelleä hypyllä puiden ylli, vaan kasaa itsensä hypäten väliin ja siitä yli. Se ei hyppää vaikka se juoksisi täysiä Nanon perässä tai olisi namin kanssa odottamassa.
Tähän pohjautuen olen tehnyt päätelmän siitä, että Evellä on vain niin huono kokemus tuohon sanaan liittyen, että se ei pääse siitä yli.
Tänään menen Even kanssa käymään Patricialla ja näin ollen reeneihin tulee tämän loppuviikon mittainen huili. Varmastikin se tekee meille molemmille hyvää.
Sami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti