Taukoa, taukoa, taukoa... Sitä on nyt sitten pitänyt. Tämä viikko meni totaalilevossa aina lauantaille asti. Olen jo pidempää seuraillut Eveä ja todennut sen olevan jumissa. Varasin ajan Patricialle, mutta halusin käyttää Eveä jo aiemmin hierotettavana. Henna käsittelikin sitten koko lauman melko ikävin tuloksin. Even vasen kylki oli aivan totaali jumissa, Nanon oikea kylki jumissa ja Jekun molemmat kyljet jummissa. Hippukin oli oikealta takaa ja vasemmalta edestä tiukka, joten neljän tunnin sessio teki laumalle hyvää. Jekkua ei saatu auki ja sen kanssa pitäisi mennä uudelleen. Even kera nyt sitten odotellaan Patrician kommentteja...
Lauantaina sitten kokeilin kisaamista stadigamesissä. Tarkoitus oli hakea isojen kisojen kokemusta, mutta isot kisat olikin kuihtuneet ihan keskikokoisiksi. Eka rata oli hyppäri, joka vaikutti melko haastavalta. Rataantutustuessa kuitenkin radasta sai selkeän ja hyvän otteen. Niinpä lähdin luottavaisesti radalle... ja niin lähti Evekin. En muista koska Eve viimeksi olisi tykittänyt näin hyvin. Olin ihan törkeästi perässä ja kaarrokset valuivat. Yhteen 180 asteen käännökseen kokeilin jaakotusta. Käännyin liian aikaisin, enkä malttanut pitää ohjausta päällä, jolloin Eve pudotti riman. Muuten Eve oli loistava, ohjaaja ei. Hukkasin itseni vielä loppu radalla. Aloin tehdä valssia paikassa, jossa sitä ei ollut tarkoitus tehdä. No pyörin sitten vähän ympyrää ja Eve odotti nätisti niin kauan kunnes ohjaaja löysi itsensä radalta ja jatkoi rataa. :D
Kakkos rata oli Herralan agi rata, mikä oli kyllä luvattoman helppo. Eve teki ihan mukiin menevän radan, mutta vauhti oli selkeästi hitaampaa kuin edellisellä radalla. Puomilla vedätin liikaa ja Eve tuli kontaktin läpi. Otti muttei pysähtänyt. En jää nyt niitä korjaamaan, sillä nyt tärkeintä on vauhti ja se että Eve uskaltaayleensä tehdä puomin. Tulos radalta oli 0 sioituksella 2.
Sunnuntaina suuntasin sitten Nastolaan VAU:n kisoihin tutustumaan SM-kisa paikkaan. Luvassa oli kolme Muotkan rataa. Ensimmäinen rata tuntui kovin helpolta. Alun pakkovalssin sössin ja siinä paloi aikaa. Muuten rata sujui tosi mainiosti. Vauhti ei ollut mitään tykittämistä. Samanlaista vakaata etenemistä kuin lauantaina kakkosradalla. Puomilla toistin käskyn melko voimakkaasti, jolloin Eve skarppasi ja käänsi katseen alastulolle ja lähti vasta luvan saatuaan! Tulos 0 sijoitus 1.
Toisen radan alku oli monelle hankala, mutta itse en sitä osannut pelätä. Eve on niin kuuliainen ja seuraa ohjausta, ettei ansa esteet paljoa hetkauta. Eve jatkoi samaa perusetenemistään ja teki varman perusradan. Tällä kertaa jäin puomilla liikaa taakse, jolloin Eve hypähti minua kohti. Eli karkasi ilman lupaa... :( Siitä kuitenkin maaliin ja tulos 0 sijoitus 1.
Kolmosrata oli hyppäri, joka tuntui melko helpolta. Muutama tiukka käännös joissa sai olla tarkkana. Eve teki perustyötä. Yhteen ennakoivaan valssiin tuli kiire, jolloin vanha tapa ohjata kohotti päätään. Vastainen käsi nousi eteen ja Eve tiputii riman. Muuten pikku nätti siisti rata. Vauhti vain uupuu. Tulos 5 sijoitus 10(?) tai jotain. Vauhti olisi riittänyt vasta 3. sijaan.
Koko viikonlopun saldo oli siis 5 rataa kolme nollaa ja kaksi vitosti rimoista. Molemmat omia ohjaus virheitä. Täytyy olla tyytyväinen koiraan, joka tekee parhaansa, vaikka onkin varmasti hieman epämukava olo kyljessä. Nämä nyt olivat sitten viimeiset startit ennen SM-kisa viikonloppua. Toisaalta antoi hyvää luottoa, toisaalta taas huoli koiran kunnosta painaa mieltä. Tulisi jo 9.6. jotta saisin kuulla Patrician tuomion...
Sami
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
perjantai 20. toukokuuta 2011
P-HAU cuppia...
Eilen kävin oikein pikaisesti pyörähtämässä sateisessa P-hau cupissa. Koiria oli todella vähän ja kerrankin olin itsekäs ja poistuin rivakasti takavasemmalle. Pahoitteluni seurakavereille, mutta työt puskevat pahasti päälle....
Tein möllien ja ykkösten radat sekä Evellä että Jekulla. Molemmat menivät minien hyppykorkeuksilla. Molemmat radat olivat arvatenkin hyvin suoria, eikä niihin oikein millään saanut mitään ihmeellistä mahdutettua. Jekku oli ekalla radalla hieman ihmeissään: "Mitä ihemettä me nyt tehdään?" ja lähtikin vähän varovaisesti liikkeelle. Se varmaan ei voinut uskoa että saa tehdä. Onhan tässä taukoiltu niiiin pitkään. Jekun kanssa on kyllä laittoman helppo tehdä ratoja. Sen saaminen väärälle esteelle on lähes mahdotonta. Se lukee rataa ja ohjauksia niin törkeän hyvin... A:n Jekku painoi vauhdilla läpi edes ajattelematta pysähtyä. Toki osui kontaktille, mutta... Puomilla sitten pysähtyi aivan loistavasti. Lähti omaan liikkeeseen mukaan ilman lupaa. Palautin ja palkkasin ja siitä maaliin. Toisella radalla malttoi sitten odottaa tosi hyvin lupaa.
Eve puolestaan luki ohjausta hieman liikaakin. Se teki muutaman käännöksen yli kun käänsin vähän turhan tiukasti. Pientä matoa, kun pitäisi vain antaa mennä.. Ekalla radalla A:lla hieman katseli tuomaria ja tuli laiskasti. Puomilla olin itse puomin ja tuomarin välissä jolloin tuli hyvin alas asti, mutta lähti ilman lupaa kun katseli tuomaria. Ei hyvä.. Palautin ja palkkasin...
Toisella radalla sitten menin A.llakin tuomarin j aesteen väliin, jotta sain mahdollisimman hyvän meiningin aina upuomille asti. Eve tulikin puomille koula roiskuen, mutta malttoi tehdä loistavasti kontaktin. Kontaktilla oli palkka odottamassa, mutta Evellä oli muutenkin selkeä focus alastulolla. Kertaakaan katse ei lähtenyt harhailemaan vaan katsoi tiiviisti maahan, jossa malttoi odottaa lupaa poistua. JEEEEE!!!
Lähdin sitten loppuverralle kaikkien koirien kanssa. Olen jonkin aikaa huolissaní katsonut Even liikkeitä. Se ei venyttele ja se varoo sepelillä. olen sitä hieronut ja takajalkoja se ei ojenna kunnolla taakse. Lenkiltä se sitten olisi halunnut jäädä kokonaan pois. Se mateli takana ja oli sen oloinen että nyt pitää päästä autoon. Kun hetki oltiin kävelty Eve lähti jo hieman minun eteeni ja Nanon haastettua se lähti juoksemaan kunnolla. Kävely ei kuitenkaan ole mitenkään irtonaista.
Soitin jo eilen aammulla fyssari aikaa. Annakaisalle seuraava vapaa aika olisi ollut heinäkuulla, mutta Patricialle sain ajan puolitoista viikkoa ennen SM-kisoja. Cupin jälkeen kuitenkin päädyin siihen, että hoitoa on saatava aiemmin ja soittelinkin Hennalle aikaa. Maanantaina mennään näyttämään miltä Eve tuntuu.
sami
Tein möllien ja ykkösten radat sekä Evellä että Jekulla. Molemmat menivät minien hyppykorkeuksilla. Molemmat radat olivat arvatenkin hyvin suoria, eikä niihin oikein millään saanut mitään ihmeellistä mahdutettua. Jekku oli ekalla radalla hieman ihmeissään: "Mitä ihemettä me nyt tehdään?" ja lähtikin vähän varovaisesti liikkeelle. Se varmaan ei voinut uskoa että saa tehdä. Onhan tässä taukoiltu niiiin pitkään. Jekun kanssa on kyllä laittoman helppo tehdä ratoja. Sen saaminen väärälle esteelle on lähes mahdotonta. Se lukee rataa ja ohjauksia niin törkeän hyvin... A:n Jekku painoi vauhdilla läpi edes ajattelematta pysähtyä. Toki osui kontaktille, mutta... Puomilla sitten pysähtyi aivan loistavasti. Lähti omaan liikkeeseen mukaan ilman lupaa. Palautin ja palkkasin ja siitä maaliin. Toisella radalla malttoi sitten odottaa tosi hyvin lupaa.
Eve puolestaan luki ohjausta hieman liikaakin. Se teki muutaman käännöksen yli kun käänsin vähän turhan tiukasti. Pientä matoa, kun pitäisi vain antaa mennä.. Ekalla radalla A:lla hieman katseli tuomaria ja tuli laiskasti. Puomilla olin itse puomin ja tuomarin välissä jolloin tuli hyvin alas asti, mutta lähti ilman lupaa kun katseli tuomaria. Ei hyvä.. Palautin ja palkkasin...
Toisella radalla sitten menin A.llakin tuomarin j aesteen väliin, jotta sain mahdollisimman hyvän meiningin aina upuomille asti. Eve tulikin puomille koula roiskuen, mutta malttoi tehdä loistavasti kontaktin. Kontaktilla oli palkka odottamassa, mutta Evellä oli muutenkin selkeä focus alastulolla. Kertaakaan katse ei lähtenyt harhailemaan vaan katsoi tiiviisti maahan, jossa malttoi odottaa lupaa poistua. JEEEEE!!!
Lähdin sitten loppuverralle kaikkien koirien kanssa. Olen jonkin aikaa huolissaní katsonut Even liikkeitä. Se ei venyttele ja se varoo sepelillä. olen sitä hieronut ja takajalkoja se ei ojenna kunnolla taakse. Lenkiltä se sitten olisi halunnut jäädä kokonaan pois. Se mateli takana ja oli sen oloinen että nyt pitää päästä autoon. Kun hetki oltiin kävelty Eve lähti jo hieman minun eteeni ja Nanon haastettua se lähti juoksemaan kunnolla. Kävely ei kuitenkaan ole mitenkään irtonaista.
Soitin jo eilen aammulla fyssari aikaa. Annakaisalle seuraava vapaa aika olisi ollut heinäkuulla, mutta Patricialle sain ajan puolitoista viikkoa ennen SM-kisoja. Cupin jälkeen kuitenkin päädyin siihen, että hoitoa on saatava aiemmin ja soittelinkin Hennalle aikaa. Maanantaina mennään näyttämään miltä Eve tuntuu.
sami
tiistai 17. toukokuuta 2011
Miksei sitä malta lopettaa...
Eilen kävin pikaisesti Pennalassa reenaamassa. Tarkoitus oli vain vahvistaa kontaktia sekä keinua, joita varten laitoin muutaman hypyn, jotta saan radan tuntua. Kepit sitten tuli radalle, kun en jaksanut siirtää niitä pois tieltä. Sainpahan hyvän avokulma reenin...
Tein ensin Jekun kanssa, joka oli aivan täpinöissään. Ja meni muuten aivan loistavasti! Vauhtiakin oli kuin "vanhoina hyvinä päivinä". Jäin alkuun ihan seisomaan kun Jekku pääsi vauhdillaan yllätämään. Olipa mukava tehdä Jekun kanssa pitkästä aikaa! Se on niin sairaan varma..
Even kanssa sitten otin samaa pätkää ja Eve lähtikin loistavasti liikkeelle. Teki hyvät kepit ja keinun. Keinulta on ollut viime aikoina vähän kiire eteenpäin, joten palkkasin siitä. Jatkoin puomille, millä teki hyvän kontaktin. Otin pätkän uudestaan samallalailla. Laitoin puomin päähän jo valmiiksi herkun. Kepeiltä tultiin puomin alastuloa kohti ja Eve karkasi kepeiltä herkulle. Ärähdin vaistomaisesti. Otin kepit uudestaan ja Eve pysähtyi kahta väliä ennen loppua. Toistin käskyä, jolloin tuli loppuun asti. Jouduin palkkaamaan keppien päähän jolloin pujotteli hyvin. Vahvistin pari kertaa kepit, tein hyvän puomin ja lähdin kotiin. Olisi vain pitänyt jättää herkku pois puomilta tai jättää vika kerta tekemättä. Olihan alla jo tosi hyvä suoritus...
Sami
Tein ensin Jekun kanssa, joka oli aivan täpinöissään. Ja meni muuten aivan loistavasti! Vauhtiakin oli kuin "vanhoina hyvinä päivinä". Jäin alkuun ihan seisomaan kun Jekku pääsi vauhdillaan yllätämään. Olipa mukava tehdä Jekun kanssa pitkästä aikaa! Se on niin sairaan varma..
Even kanssa sitten otin samaa pätkää ja Eve lähtikin loistavasti liikkeelle. Teki hyvät kepit ja keinun. Keinulta on ollut viime aikoina vähän kiire eteenpäin, joten palkkasin siitä. Jatkoin puomille, millä teki hyvän kontaktin. Otin pätkän uudestaan samallalailla. Laitoin puomin päähän jo valmiiksi herkun. Kepeiltä tultiin puomin alastuloa kohti ja Eve karkasi kepeiltä herkulle. Ärähdin vaistomaisesti. Otin kepit uudestaan ja Eve pysähtyi kahta väliä ennen loppua. Toistin käskyä, jolloin tuli loppuun asti. Jouduin palkkaamaan keppien päähän jolloin pujotteli hyvin. Vahvistin pari kertaa kepit, tein hyvän puomin ja lähdin kotiin. Olisi vain pitänyt jättää herkku pois puomilta tai jättää vika kerta tekemättä. Olihan alla jo tosi hyvä suoritus...
Sami
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Reeniä ja kisoja....
Torstaina oli viikko reenit ja lauantaina oli aika matkata Janakkalaan kisaamaan. Eve oli pätevä pieni turkis. Harmi vain ettei ohjaaja ollut samalla tasolla...
Torstain reeneissä teimme kaksi Huittisen Annen rataa, joita ei jääty sen enempää hiomaan. Eve oli matkassa tusi hyvällä innolla ja teki oikein hyvää rataa. Ohjaaja ei ollut niinkään valmiina vaan päästi koiran valumaan kurveissa myöhästyneillä ohjauksilla. Onneksi koira osaa korjata melko hyvin ohjaajan virheet.. ;) Puomin kontaktit oli kohtuu hyvät. Palkkasin ne alastulolta siten, että palkka tuli yllätyksenä (En itse vienyt, joten Eve ei tiennyt palkasta.) Ekalla kerralla hidasteli alastulolla, mutta seuraavilla kerroilla tuli paremmin alas asti. Pienenä yllätyksenä tuli kiireiset keinut. Oli siinä ja tossa oliko lentokeinu vai ei. Nyt täytyy ottaa keinuilla hieman tarkkuutta.
Reenien jälkeen kävin Lotan kanssa kävelyllä ja puhuimme mm. koirien ruoasta. Olin jo jonkin aikaa miettinyt ruoan vaihtamista ja nyt sitten Lotan haukkujen jälkeen kävin hakemassa säkin Orionia. Eve tuntuu menevän helpohkosti jumiin, mihin vaikuttaa osiltaan varmasti eripituiset takajalat. En siten halua ainakaan edes auttaa jumiutumista heikolla ruoalla.
Lauantaina oli sitten kisojen vuoro Janakkalassa. Tuomarina oli Anne Viitanen. Radat olivat tosi mukavan oloisia. Ansaesteitä ja vauhtia. Olin itse harvinaisen löysä. En muista koska viimeksi olisi ollut kisoissa noin löysä olo. En edes käynyt ratoja mielikuvissa läpi rataantutustumisen jälkeen.
Eka rata oli hyppis, jolta medeissä tuli 4 tulosta! Radalla oli pari putken suuta huokuttimena, mutta ei oikeastaan mitään ihmeellistä. Radalle mentäessä en ollut oikein varma miten vien Eveä. Toisaalta olisi halunnut kokeilla flippiä, mutta tiesin, että Even kanssa se olisi turha. Epävarmuus näkyi sitten ekalla kolmella hypyllä, joissa itse olin hieman huonolla linjalla. Lähdin niistoon myöhässä ja olin sokkarissa tiellä. No onneksi Eve korjasi. Kun myöhästyin tässä ei flippi ollut enää järkevä vaihtoehto, niinpä vein Even ohi ansaputkesta rytminvaihdolla mikä toimikin loistavasti. Renkaalta käännyttiin 90 astetta kepeille, missä valutin valssin tosi kauas. Piti ottaa tiukastai ja lähettää. Nyt valuin enklä antanut käskyä. Niinpä sain vedettyä Even keppien sisäänmenosta ohi. meni toiseen väliin. Korjasin ja tosi hyvä loppu rata. Olin tosi tyytyväinen Even tekemiseen. Moka oli täysin oma ja viel äihan typerää huolimattomuutta.
Radan jälkeen kävin tekemässä pari puomia mitkä palkkasin alastulolle. (lämppäreillä oli puomi!).
Kakkosrata oli agirata. Kolmos esteenä oli suora putki jolta käännyttiin 90 astetta kepeille. Tämä oli pahimman oloinen kohta itselleni ja se valuikin jonkin verran. Ei kovin pahasti, mutta valui kuitenkin. Se putkijarru piti opettaa jo aika päiviä sitten! Rata menikin tosi mukavasti, kunnes olin todella huolimaton pakkovalssissa. Jäin tollottamaan naama Eveä kohti siivekkeelle rintamasuunta ihan mihin satui. Eve hyppäsi hypyn väärään suuntaan, ihan kuten ohjasinkin. Tästä hylly.. Jatkoin rataa puomille. Eve teki aivan loistavan kontaktin! Loppurata meni oikein hyvin. Olin hieman huolimaton keinulla, jonka ohi päästin Even. Korjasin ja jatkoin maaliin. Olin tosi tyytyväinen Eveen!
Radan jälkeen kävin taas tekemässä pari puomia, jotta pääsin palkkaamaan kontaktista.
Kolmosrata oli sitten melko helpon tuntuinen. Sanoinkin rataantutustumisen jälkeen, että täytyy tehdö radasta hankala. :) Halusin kokeilla miten Eve kestää A:lla minun jäämisen taakse. Ei kestänyt. Meinasi pysähtyä A:n harjalle, kun itse hidastin. Tein kuitenkin ohjauksen loppuun ja päällejuoksussa päästin Even karkaamaan selän takaa. Tiesin, että Eve lähtee herkästi taakse. Rytmi oli sekaisin A:n jäljiltä ja itselläni niin löysä olo etten edes tehnyt ohjausta kunnolla... No jatkoimme siitä eteenpäin. Keinu oli siinä ja siinä. Todennäköisesti olisi ollut virhe. Muuten loppu rata oli loistava. Käänökset hyvin linjattuja ja tiukkoja ja ennen kaikkea loistava puomin kontakti! Seisotin nyt hieman pidempää ennen vapåauttamista ja kesti upeasti! Loistavaa Eve!
Kaikkiaan jäi kisoista tosi hyvä olo. Eve toimi ohjauksissa loistavasti. Oli lähdöissä aivan oma vanha sekopäinen itsensä eikä vilkuillut missään vaiheessa tuomaria. Viime aikojen murheenkrryni puomi oli loistava. Pysähtyi molemmilla kontakteilla ja teki ne vielä kohtuu hyvällä vauhdilla. Josko mörköily alkaisi olla voitettu kanta. Ainoa tarkkuutta vaativa este on keinu, jolta meinaa olla liian kova kiire pois. Tässä pitää olla tarkka.
Sami
Torstain reeneissä teimme kaksi Huittisen Annen rataa, joita ei jääty sen enempää hiomaan. Eve oli matkassa tusi hyvällä innolla ja teki oikein hyvää rataa. Ohjaaja ei ollut niinkään valmiina vaan päästi koiran valumaan kurveissa myöhästyneillä ohjauksilla. Onneksi koira osaa korjata melko hyvin ohjaajan virheet.. ;) Puomin kontaktit oli kohtuu hyvät. Palkkasin ne alastulolta siten, että palkka tuli yllätyksenä (En itse vienyt, joten Eve ei tiennyt palkasta.) Ekalla kerralla hidasteli alastulolla, mutta seuraavilla kerroilla tuli paremmin alas asti. Pienenä yllätyksenä tuli kiireiset keinut. Oli siinä ja tossa oliko lentokeinu vai ei. Nyt täytyy ottaa keinuilla hieman tarkkuutta.
Reenien jälkeen kävin Lotan kanssa kävelyllä ja puhuimme mm. koirien ruoasta. Olin jo jonkin aikaa miettinyt ruoan vaihtamista ja nyt sitten Lotan haukkujen jälkeen kävin hakemassa säkin Orionia. Eve tuntuu menevän helpohkosti jumiin, mihin vaikuttaa osiltaan varmasti eripituiset takajalat. En siten halua ainakaan edes auttaa jumiutumista heikolla ruoalla.
Lauantaina oli sitten kisojen vuoro Janakkalassa. Tuomarina oli Anne Viitanen. Radat olivat tosi mukavan oloisia. Ansaesteitä ja vauhtia. Olin itse harvinaisen löysä. En muista koska viimeksi olisi ollut kisoissa noin löysä olo. En edes käynyt ratoja mielikuvissa läpi rataantutustumisen jälkeen.
Eka rata oli hyppis, jolta medeissä tuli 4 tulosta! Radalla oli pari putken suuta huokuttimena, mutta ei oikeastaan mitään ihmeellistä. Radalle mentäessä en ollut oikein varma miten vien Eveä. Toisaalta olisi halunnut kokeilla flippiä, mutta tiesin, että Even kanssa se olisi turha. Epävarmuus näkyi sitten ekalla kolmella hypyllä, joissa itse olin hieman huonolla linjalla. Lähdin niistoon myöhässä ja olin sokkarissa tiellä. No onneksi Eve korjasi. Kun myöhästyin tässä ei flippi ollut enää järkevä vaihtoehto, niinpä vein Even ohi ansaputkesta rytminvaihdolla mikä toimikin loistavasti. Renkaalta käännyttiin 90 astetta kepeille, missä valutin valssin tosi kauas. Piti ottaa tiukastai ja lähettää. Nyt valuin enklä antanut käskyä. Niinpä sain vedettyä Even keppien sisäänmenosta ohi. meni toiseen väliin. Korjasin ja tosi hyvä loppu rata. Olin tosi tyytyväinen Even tekemiseen. Moka oli täysin oma ja viel äihan typerää huolimattomuutta.
Radan jälkeen kävin tekemässä pari puomia mitkä palkkasin alastulolle. (lämppäreillä oli puomi!).
Kakkosrata oli agirata. Kolmos esteenä oli suora putki jolta käännyttiin 90 astetta kepeille. Tämä oli pahimman oloinen kohta itselleni ja se valuikin jonkin verran. Ei kovin pahasti, mutta valui kuitenkin. Se putkijarru piti opettaa jo aika päiviä sitten! Rata menikin tosi mukavasti, kunnes olin todella huolimaton pakkovalssissa. Jäin tollottamaan naama Eveä kohti siivekkeelle rintamasuunta ihan mihin satui. Eve hyppäsi hypyn väärään suuntaan, ihan kuten ohjasinkin. Tästä hylly.. Jatkoin rataa puomille. Eve teki aivan loistavan kontaktin! Loppurata meni oikein hyvin. Olin hieman huolimaton keinulla, jonka ohi päästin Even. Korjasin ja jatkoin maaliin. Olin tosi tyytyväinen Eveen!
Radan jälkeen kävin taas tekemässä pari puomia, jotta pääsin palkkaamaan kontaktista.
Kolmosrata oli sitten melko helpon tuntuinen. Sanoinkin rataantutustumisen jälkeen, että täytyy tehdö radasta hankala. :) Halusin kokeilla miten Eve kestää A:lla minun jäämisen taakse. Ei kestänyt. Meinasi pysähtyä A:n harjalle, kun itse hidastin. Tein kuitenkin ohjauksen loppuun ja päällejuoksussa päästin Even karkaamaan selän takaa. Tiesin, että Eve lähtee herkästi taakse. Rytmi oli sekaisin A:n jäljiltä ja itselläni niin löysä olo etten edes tehnyt ohjausta kunnolla... No jatkoimme siitä eteenpäin. Keinu oli siinä ja siinä. Todennäköisesti olisi ollut virhe. Muuten loppu rata oli loistava. Käänökset hyvin linjattuja ja tiukkoja ja ennen kaikkea loistava puomin kontakti! Seisotin nyt hieman pidempää ennen vapåauttamista ja kesti upeasti! Loistavaa Eve!
Kaikkiaan jäi kisoista tosi hyvä olo. Eve toimi ohjauksissa loistavasti. Oli lähdöissä aivan oma vanha sekopäinen itsensä eikä vilkuillut missään vaiheessa tuomaria. Viime aikojen murheenkrryni puomi oli loistava. Pysähtyi molemmilla kontakteilla ja teki ne vielä kohtuu hyvällä vauhdilla. Josko mörköily alkaisi olla voitettu kanta. Ainoa tarkkuutta vaativa este on keinu, jolta meinaa olla liian kova kiire pois. Tässä pitää olla tarkka.
Sami
maanantai 9. toukokuuta 2011
Viikonlopun verran Elinaa...
Takana pitkä viikonloppu upeassa ilmassa agilityn parissa. Kouluttajana toimi Elina Jänesniemi. Nyt aletaan olla siinä vaiheessa kautta, että pienet tekniset viilaukset saavat jäädä ja tulosta pitäisi alkaa tekemään, tapahtui radalla mitä hyvänsä.
Viikonlopun tarjottimella oli kaksi rataa, joista ensimmäinen näytti todella tekniseltä paperilla. Todellisuudessa rata oli kuitenkin melko sujuva. Sunnuntain rata sen sijaan vaikutti melko simppeliltä, mutta piti sisällään haastavia linjauksia. Ei ole koiraa karvoihin katsominen... Radoille oli otettu pätkiä David Powellin radoista, joka toimii tuomarina karsinnoissa.
Eve oli kaiken kaikkiaan oikeinkin hyvä koko viikonlopun. Kuumat päivät ja yhteen pötköön pidetty koulutus teki sen, että Eve oli lopussa tosi ryytynyt ja vauhti oli jo melkoisen rauhallista. Mörköjä Eve ei kuitenkaan nähnyt ja kontaktilla pysähtyi toisella yrittämällä! ;)
No tätä työtä saamme tehdä melko paljon, mutta tärkeintä on, että into säilyy eikä epävarmuus kasva.
Painotuksena Elinalla oli kisanomaisuus ja parhaiden valintojen tekeminen oman koiran kannalta. Hieman yllättävää oli, että yli ristiin oli Evelle selkeästi hitaampi kuin niisto, jos etäisyys ero oli n. 60 cm. Samoin pakkovalssi oli selkeästi nopeampi kuin takaatyöntö-päällejuoksu, vaikka jälkimmäinen oli ihan täydellinen. Eroa ajassa oli viidellä esteellä jopa 0,2 s! Jatkossa pitää muistaa Garretin pisteytys: lyhin reitti, luonnollinen lähestymä, paras jatko. Yhtänä kiinnostavana asiana Elina mainitsi koirien olevan 0,1-0,2 s hitaampia putkella, mikäli ohjaaja on ohjaa putkeen ulkopuolelta.
Liike on Eveä eteenpäin viemä voima. Näin ollen lähdöissä pitää muistaa mahdollisuuksien mukaan lähteä lähempää Eveä, jolloin saan liikkeen paremmin mukaan heti alusta alkaen. Omassa liikkeessä haastavinta on edelleen rauhoittuminen. Meinaan aina rynnätä ohjauksiin. Jotenkin minulla on pakkomainen tarve juosta esteelle ja jäädä törröttämään paikoilleen odottamaan koiraa. Luonnollisesti tämä ei kuitenkaan ole paras mahdollinen tapa ohjata.. :D
Jaakotus toimi Evellä loistavasti! En vain ole oikein niitä itse käyttänyt, koska ohjaus on itselleni melko vieras. Samoin takanaleikkaus on Evelle todella hyvä. Pitää vain muistaa että leikkaus kääntää koiraa maks. 90 astetta.
Nyt kun se tuplanollakin saatiin poimittua, on hyvä hetki alkaa kisoissa kokeilemaan hieman vieraampiakin ohjauksia. Eve kyllä toimii, kun vain itse uskallan kokeilla. Kepeillä joudun tekemään kompromisseja, sillä Even tekniikka ei riitä avokulmissa eikä sivuttais irtoamisessa. Samoin puomilla joudun tekemään kovasti vielä töitä. Onneksi karsintoihin on vielä hieman aikaa.
Sami
Viikonlopun tarjottimella oli kaksi rataa, joista ensimmäinen näytti todella tekniseltä paperilla. Todellisuudessa rata oli kuitenkin melko sujuva. Sunnuntain rata sen sijaan vaikutti melko simppeliltä, mutta piti sisällään haastavia linjauksia. Ei ole koiraa karvoihin katsominen... Radoille oli otettu pätkiä David Powellin radoista, joka toimii tuomarina karsinnoissa.
Eve oli kaiken kaikkiaan oikeinkin hyvä koko viikonlopun. Kuumat päivät ja yhteen pötköön pidetty koulutus teki sen, että Eve oli lopussa tosi ryytynyt ja vauhti oli jo melkoisen rauhallista. Mörköjä Eve ei kuitenkaan nähnyt ja kontaktilla pysähtyi toisella yrittämällä! ;)
No tätä työtä saamme tehdä melko paljon, mutta tärkeintä on, että into säilyy eikä epävarmuus kasva.
Painotuksena Elinalla oli kisanomaisuus ja parhaiden valintojen tekeminen oman koiran kannalta. Hieman yllättävää oli, että yli ristiin oli Evelle selkeästi hitaampi kuin niisto, jos etäisyys ero oli n. 60 cm. Samoin pakkovalssi oli selkeästi nopeampi kuin takaatyöntö-päällejuoksu, vaikka jälkimmäinen oli ihan täydellinen. Eroa ajassa oli viidellä esteellä jopa 0,2 s! Jatkossa pitää muistaa Garretin pisteytys: lyhin reitti, luonnollinen lähestymä, paras jatko. Yhtänä kiinnostavana asiana Elina mainitsi koirien olevan 0,1-0,2 s hitaampia putkella, mikäli ohjaaja on ohjaa putkeen ulkopuolelta.
Liike on Eveä eteenpäin viemä voima. Näin ollen lähdöissä pitää muistaa mahdollisuuksien mukaan lähteä lähempää Eveä, jolloin saan liikkeen paremmin mukaan heti alusta alkaen. Omassa liikkeessä haastavinta on edelleen rauhoittuminen. Meinaan aina rynnätä ohjauksiin. Jotenkin minulla on pakkomainen tarve juosta esteelle ja jäädä törröttämään paikoilleen odottamaan koiraa. Luonnollisesti tämä ei kuitenkaan ole paras mahdollinen tapa ohjata.. :D
Jaakotus toimi Evellä loistavasti! En vain ole oikein niitä itse käyttänyt, koska ohjaus on itselleni melko vieras. Samoin takanaleikkaus on Evelle todella hyvä. Pitää vain muistaa että leikkaus kääntää koiraa maks. 90 astetta.
Nyt kun se tuplanollakin saatiin poimittua, on hyvä hetki alkaa kisoissa kokeilemaan hieman vieraampiakin ohjauksia. Eve kyllä toimii, kun vain itse uskallan kokeilla. Kepeillä joudun tekemään kompromisseja, sillä Even tekniikka ei riitä avokulmissa eikä sivuttais irtoamisessa. Samoin puomilla joudun tekemään kovasti vielä töitä. Onneksi karsintoihin on vielä hieman aikaa.
Sami
perjantai 6. toukokuuta 2011
Kohti isoja kisoja...
Eilen oli oman seuran kisat Pennalassa. Kaksi melko suurta (40+ koirakkoa) agiluokkaa Tuomarina Muotkan Esa ja radat tuntuivat pelottavan helpoilta. Tupla puuttui siis edelleen, joten pikkuisen alkoi olla tutinaa puntissa.
Ensimmäiselle radalle lähdin todella keskittyneesti. Olin suunnitellut tekeväni pari ohjausta siten, miten normaalisti en kisoissa tekisi. Hieman epävarmempia ohjauksia itselleni, mutta radalla nopeampia. Alun lähdin liikkeelle pakkovalssilla, jonka merkkauksen tein hieman myöhään. Eve lähti hieman vinoon liikkeelle ja merkkauksen jälkeen joutui hieman korjaamaan linjaa takaakiertoon. Kepeille oli umpikulma, johon lähetin kaukaa. Tähän on omaa luottoa, joten hek itodella hyvin. A:n jälkeen käänsin hypylle poispäinkääntönä. Normaalisti olisin ottanut väliin valssin. Nyt pidinkin hieman turhan pitkään kiinni, sillä pienellä vekillä Eve oli tulossa edelleseltä hypyltä täydellisellä linjalla kohti seuraavaa. Liiallinen kiinnipitäminen hieman hidasti Eveä. Sitten saatiinkin luukuttaa puolen kymmentä estettä täysillä, kunnes tultiin takanaleikkaukseen. Taas normaalisti olisin ottanut valssin/sokkarin väliin, mutta nyt halusin kokeilla. Muistin odottaa Eveä ennen takanaleikkausta, mutta silti meinasin jyrätä päälle ja ajaa Even ohi hypystä. Eve hieman himmasi ja katseli saako oikeasti hypätä vai ei, mutta suoritti esteen kohtuullisesti. Tämän jälkeen putkelta hypyille. Hypyt oli hieman enemmän eritasossa, kun olin ajatellut tutustumisen kohdalla ja Eve meinasi tulla välistä. Jouduin työntämään hieman enemmän, jolloin Even linja teki pienen koukun. Sitten vuorossa oli puomi. Olin jälleen puomin ja tuomarin välissä tukemassa Eveä, mutta tuskin se olisi välittänyt vaikka olisin ollut toisellakin puolella. Tuli hyvällä intensiteetillä ja alkoi hidastamaan kontaktille. Tässä vaiheessa ei oma pää kestänyt, vaan vapautin heti kun oli osunut kontaktialueelle. En sii vaatinut maahan asti. Puomin alastulo rämisi aika rajusti, joten pelko hiipi puseroon.... Kaiken kaikkiaan tosi hyvä rata. Ei täydellinen, mutta oikein hyvä. Tuloksena oli nollavoitto supermiiukseen oikeuttavalla ajalla.
Kakkos radan rataan tutustumisen jälkeen sanoinkin Satulle, että otanko varman päälle vai nopaimmalla mahdollisella tavalla. Päädyin varman päälle ratkaisuun, kun tuo tupla painoi mieltä. Eve lähti liikkeelle tosi hyvin. Kepeille oli haastava avokulma, jonne kävin törkkäisemässä, mikä toimikin todella hyvin. Keppien jälkeen valssasin, vaikka sokkari olisi ollut nopeampi. Halusin vain varmistaa kepit hyvin loppuun asti. Seuraava pätkä luukutettiin melko suoraan. Pituuden jälkeen jouduin hieman heittämään sivuun hypylle, kun oma linja oli hieman vino (en liikkunut kepeillä riittävän pitkälle), mutta Eve korjasi hyvin. Putken jälkeinen elämä olikin sitten varmistelua. Lähtin takaakiertoon liiankin läheltä ja otin valssilla vastaan. Välistävedossa otin tiukan puolivalssin, josta lähetin puomille. Nopein olisi varmasti ollut lähettää hieman kauempaa takaakierrolle ja juosta päällejuoksu hypyn taakse, jolloin välistätyöntö olisi mennyt itsestään. No jatkossa sitten. Puomi oli sitten toiseksi viimeisenä. Eve lähti puomille todella hyvin. Alastulolle tultaessa Evellä ei ollut ajatustakaan pysähtyä, joten jäin taaemaas hieman hidastamaan. Onneksi askel osui, mutta aikaa se kyllä söi. Eve lähes kääntyi katsomaan minuna:"Minne seuraavaksi?" Ei sentäs pyörähtänyt vaikka lähellä sekin oli. Tulos radalta nolla sijoitus 2. Tupla kasaan ja nokka kohti karsintoja.
Nyt sitten alkaa reenaaminen puomin kanssa. Toisaalta positiivisen mielikuvan luominen, toisaalta kontaktin laittaminen kuntoon. Onneksi karsintoihin on vielä aikaa.
Sami
Ensimmäiselle radalle lähdin todella keskittyneesti. Olin suunnitellut tekeväni pari ohjausta siten, miten normaalisti en kisoissa tekisi. Hieman epävarmempia ohjauksia itselleni, mutta radalla nopeampia. Alun lähdin liikkeelle pakkovalssilla, jonka merkkauksen tein hieman myöhään. Eve lähti hieman vinoon liikkeelle ja merkkauksen jälkeen joutui hieman korjaamaan linjaa takaakiertoon. Kepeille oli umpikulma, johon lähetin kaukaa. Tähän on omaa luottoa, joten hek itodella hyvin. A:n jälkeen käänsin hypylle poispäinkääntönä. Normaalisti olisin ottanut väliin valssin. Nyt pidinkin hieman turhan pitkään kiinni, sillä pienellä vekillä Eve oli tulossa edelleseltä hypyltä täydellisellä linjalla kohti seuraavaa. Liiallinen kiinnipitäminen hieman hidasti Eveä. Sitten saatiinkin luukuttaa puolen kymmentä estettä täysillä, kunnes tultiin takanaleikkaukseen. Taas normaalisti olisin ottanut valssin/sokkarin väliin, mutta nyt halusin kokeilla. Muistin odottaa Eveä ennen takanaleikkausta, mutta silti meinasin jyrätä päälle ja ajaa Even ohi hypystä. Eve hieman himmasi ja katseli saako oikeasti hypätä vai ei, mutta suoritti esteen kohtuullisesti. Tämän jälkeen putkelta hypyille. Hypyt oli hieman enemmän eritasossa, kun olin ajatellut tutustumisen kohdalla ja Eve meinasi tulla välistä. Jouduin työntämään hieman enemmän, jolloin Even linja teki pienen koukun. Sitten vuorossa oli puomi. Olin jälleen puomin ja tuomarin välissä tukemassa Eveä, mutta tuskin se olisi välittänyt vaikka olisin ollut toisellakin puolella. Tuli hyvällä intensiteetillä ja alkoi hidastamaan kontaktille. Tässä vaiheessa ei oma pää kestänyt, vaan vapautin heti kun oli osunut kontaktialueelle. En sii vaatinut maahan asti. Puomin alastulo rämisi aika rajusti, joten pelko hiipi puseroon.... Kaiken kaikkiaan tosi hyvä rata. Ei täydellinen, mutta oikein hyvä. Tuloksena oli nollavoitto supermiiukseen oikeuttavalla ajalla.
Kakkos radan rataan tutustumisen jälkeen sanoinkin Satulle, että otanko varman päälle vai nopaimmalla mahdollisella tavalla. Päädyin varman päälle ratkaisuun, kun tuo tupla painoi mieltä. Eve lähti liikkeelle tosi hyvin. Kepeille oli haastava avokulma, jonne kävin törkkäisemässä, mikä toimikin todella hyvin. Keppien jälkeen valssasin, vaikka sokkari olisi ollut nopeampi. Halusin vain varmistaa kepit hyvin loppuun asti. Seuraava pätkä luukutettiin melko suoraan. Pituuden jälkeen jouduin hieman heittämään sivuun hypylle, kun oma linja oli hieman vino (en liikkunut kepeillä riittävän pitkälle), mutta Eve korjasi hyvin. Putken jälkeinen elämä olikin sitten varmistelua. Lähtin takaakiertoon liiankin läheltä ja otin valssilla vastaan. Välistävedossa otin tiukan puolivalssin, josta lähetin puomille. Nopein olisi varmasti ollut lähettää hieman kauempaa takaakierrolle ja juosta päällejuoksu hypyn taakse, jolloin välistätyöntö olisi mennyt itsestään. No jatkossa sitten. Puomi oli sitten toiseksi viimeisenä. Eve lähti puomille todella hyvin. Alastulolle tultaessa Evellä ei ollut ajatustakaan pysähtyä, joten jäin taaemaas hieman hidastamaan. Onneksi askel osui, mutta aikaa se kyllä söi. Eve lähes kääntyi katsomaan minuna:"Minne seuraavaksi?" Ei sentäs pyörähtänyt vaikka lähellä sekin oli. Tulos radalta nolla sijoitus 2. Tupla kasaan ja nokka kohti karsintoja.
Nyt sitten alkaa reenaaminen puomin kanssa. Toisaalta positiivisen mielikuvan luominen, toisaalta kontaktin laittaminen kuntoon. Onneksi karsintoihin on vielä aikaa.
Sami
maanantai 2. toukokuuta 2011
Ollako vai eikö olla.....
Nyt on tapahtunut niin paljon ettei oikein tiedä mistä aloittaa. Välillä leijuu pää pilvissä ja seuraavan reenin jälkeen valuu alimpaan murheen laaksoon. Even tuomarikammo on ja voi paksusti. Ainoa positiivinen puoli on se, että nyt olen saanut paikallistettua ilmeisesti todellisen ongelman.
Jos nyt kuitenkin kävisi pikaisen raportin siitä, miten olen päätynyt lopulliseen tulokseen Even ongelmasta. Pääsiäisenä kävin kisaamassa oikein urakalla. Tarkoitus oli saada 9 starttia, mutta maanantaina en jaksanut lähteä klo 6 liikkeelle, joten jätin ekan startin väliin. Näin ollen sain "vain" 8 starttia 4:än päivään.
Ekat kisat oli Hyvinkäällä, jossa radat oli helpohkot ja sujuvat. Ekalla radalale Eve juoksi puomin täysillä läpi. Ei ajatustakaan hidastaa. Otin uudestaan josta hylly. Nyt hidasteli, mutta tuli kohtuu hyvin alas asti. Toisella radalla Eve kulki edelleen mainiosti kunnes tultiin puomille. Eve tuli alastulolle asti hyvin, kunnes alkoi vilkuilemaan tuomaria. Tuli sentti sentiltä alemmas koko ajan vilkuillen missä tuomari liikkui. Tuli lopulta alas asti, mistä vapautin. Liikkui loppuun hyvin, mutta aikaa meni niin runsaasti, että tulos oli hieman yliaikainen nolla. Kolmannelle radalle sitten lähti hyvällä innolla, mutta tultaessa puomille, bongasi tuomarin. Otti muutaman askeleen puomille ja kääntyi puomilta pois. Yritti ottaa kokonaan hatkat, mutta pakotin menemään. Lopulta hiippaili puomin läpi, otti jopa pari raviaskelta ja teki "hyvän" kontaktin. Jatkoin eteenpäin ja menikin hypyn jälkeen reippaasti putken. Putkesta mentiin A:lle jolle taas kielsi. Katseli tuomaria ja tuli miun jalkoja kohden. Otin uuden vauhdin jolloin lähti A:lle. Siitä eteenpäin jatkoi sitten koko radan reippaasti. Tupla-aika ja siitä hylly. :D Voi masennus!
Sunnuntainame suuntasimme Helsinkiin HAU:n kisoihin. Otin kaikki muutkin koirat mukaan, jotta Evellä olisi mahdollisimman paljon turvaa mukana. Ekalle radalle ajattelin ettei varmasti tarvitse kun vire on niin korkealla. No heti lähdössä huomasi tuomarin ja keinulta hypähti sivuun varoessa tuomaria. Jatkoi reippaahkosti, mutta puomilla tuli miun jalkoihin kun tuomari oli eessä näkyvissä. Tästä kielto. Uudella yrityksellä lähti puomille, mutta alkaessaan pysähtymään kontaktille hypähti sivuun miuta kohti.
Toinen rata oli hyppäri, joten siinä ei pitänyt olla ongelmaa. Eve kuitenkin bongasi jälleen tuomarin kentältä, kun laitoin sen istumaan lähtöön. Se tuli ensimmäiset neljä estettä laiskasti, jonka jälkeen alkoi taas liikkua normaalimmin. Aloin itse ryntäilemään ja sain Even vietyä yhden hypyn ohi. Tulos vitonen.
Vikalle radalle otin sitten koko lauman kehän viereen huutamaan ja sitä kautta antamaan Evelle tukea, jotta ressukka uskaltaisi liikkua. Tein vielä alkuun Jekun kanssa sylkkäri reenejä, jotta sain Even kierrokset kattoon. Eve lähtikin radalle kohtuullisesti eikä tällä radalla tullut puomillakaan ongelmaa. Juoksin tuomarin ja puomin välissä, jolloin Eve sai hieman etäisyyttä tuomariin. Tuloksena hieman laiskalta radalta nollavoitto! Kovin yllätyin voitosta, sillä matkalle satui jonkin verran huonoja ohjauksia, eikä Eve liikkunut niin hyvin kuin normaalisti.
Maanantaina oli sitten vuorossa Janakkalan kisat, jonne lähtöä mietin pitkään. Vikan radan voiton myötä päädyin kuitenkin kisoihin lähtemään. Ekan radan ohin nukuin mutta kakkosradalle pääsin paikalle. Räsänen oli tuomarina ja katoin missä hän liikkui radalla, jotta voin itse juosta puomilla samaa puolta. Eve lähti alussa hieman laiskasti liikkeelle kun poimi tuomarin jo lähdössä, mutta kiihdytti vauhtia loppua kohden. Puomille menossa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kontaktille ei pysähtynyt. Olin jo etukäteen päättänyt että en korjaa jos menee läpi. Tärkeintä on vauhti. Seuraavaan ohjaukseen myöhästyin siten pahasti ja Eve teki n.3 s kierroksen. Tulos kuitnekin nolla sijoitus 3.
Toinen rata oli sitten yksi helpoimmista hyppäreistä. Sain kuintekin sössittyä Even putkeen keppien sijasta ja siitä hylly. Muuten Eve liikkui todella hyvin ja lähti erinomaisesti ohjauksiin. Tuplanolla siis antaa odottaa itseään, mutta koira kulki loistavasti!
Tein kisapaikalla harkkapuomilla pari kontaktia jotka toimi tosi hyvin. Raisa katseli tuomarina sivussa, mihin Eve ei juurikaan reagoinut. Toki Raisa ei liikkunut
Näitä kisoja pähkäiltyäni päädyin lopulta siihen tulokseen, että kentällä liikkuva hahmo on Evelle se suurin kauhistus. Niinpä siitä pitäisi saada Evelle tosi mieluinen ja tätä on nyt sitten yritetty reenata. Aloitimme sillä että Kirsti juoksee vieressä, jolloin hahmo on tuttu ja turvallinen. Eve ei sitten vilkaissutkaan Kirstiä vaan tuli puomin aivan täysiä tehden täydellisen kontaktin. Kokeilimme vielä niin, että Kirsti sumputti puomin päässä eli lähestyi Eveä kontaktin lopulla. Ei mitään vaikutusta. Kirsti on liian tuttu, jotta saisi Even reagoimaan.
Tiistaina kävin sitten piakisesti hallilla ja siellä olikin jo Anne-Riitta odottamassa omien reenien alkua. Pyysin hänet liikkumaan puomin vieressä. Ja yllätys yllätys Evehän reagoi. Katsoi Anne-Riittaa pitkään ja tuli tosi varovasti alas. Vapautin kontaktilta ja vein Even katsomaan Anne-Riittaa joka antoi Evelle herkkuja. Seuraavalla kerralla liikkui sitten paljon reippaamin. Vielä hieman vilkuili, mutta palkattiin Anne-Riitalta viel äkerran. Loistava harjoitus!
Torstaina oli ryhmäreenit ja pyysin väkeä kulkemaan radalla. Mariaane juoksi kauempana puomista tuomarina ja Lotta muualla kentällä. Eve ei reagoinut heihin mitenkään. Puomilla tuli ekan kerran täysin läpi. Korjasin, jonka jälkeen hieman himmaili. Nyt kesti muut ihmiset radalla. Hyvä näin. Toisella kierroksella Marianne liikkui hieman lähempänä, mikä ei vaikuttanut Eveen mitenkään.
Nyt sitten täytyy tehdä todella paljon reeniä Even totuttamisessa tuomariin. Pitää yrittää muuttaaa Even mielikuva vieraasta ihmisestä kentällä. Kuvittelen ainakin tietäväni, mikä Even todellinen ongelma on. Ja nyt kun tietää ongelman, voi siihen myöskin puuttua.
Sami
Jos nyt kuitenkin kävisi pikaisen raportin siitä, miten olen päätynyt lopulliseen tulokseen Even ongelmasta. Pääsiäisenä kävin kisaamassa oikein urakalla. Tarkoitus oli saada 9 starttia, mutta maanantaina en jaksanut lähteä klo 6 liikkeelle, joten jätin ekan startin väliin. Näin ollen sain "vain" 8 starttia 4:än päivään.
Ekat kisat oli Hyvinkäällä, jossa radat oli helpohkot ja sujuvat. Ekalla radalale Eve juoksi puomin täysillä läpi. Ei ajatustakaan hidastaa. Otin uudestaan josta hylly. Nyt hidasteli, mutta tuli kohtuu hyvin alas asti. Toisella radalla Eve kulki edelleen mainiosti kunnes tultiin puomille. Eve tuli alastulolle asti hyvin, kunnes alkoi vilkuilemaan tuomaria. Tuli sentti sentiltä alemmas koko ajan vilkuillen missä tuomari liikkui. Tuli lopulta alas asti, mistä vapautin. Liikkui loppuun hyvin, mutta aikaa meni niin runsaasti, että tulos oli hieman yliaikainen nolla. Kolmannelle radalle sitten lähti hyvällä innolla, mutta tultaessa puomille, bongasi tuomarin. Otti muutaman askeleen puomille ja kääntyi puomilta pois. Yritti ottaa kokonaan hatkat, mutta pakotin menemään. Lopulta hiippaili puomin läpi, otti jopa pari raviaskelta ja teki "hyvän" kontaktin. Jatkoin eteenpäin ja menikin hypyn jälkeen reippaasti putken. Putkesta mentiin A:lle jolle taas kielsi. Katseli tuomaria ja tuli miun jalkoja kohden. Otin uuden vauhdin jolloin lähti A:lle. Siitä eteenpäin jatkoi sitten koko radan reippaasti. Tupla-aika ja siitä hylly. :D Voi masennus!
Sunnuntainame suuntasimme Helsinkiin HAU:n kisoihin. Otin kaikki muutkin koirat mukaan, jotta Evellä olisi mahdollisimman paljon turvaa mukana. Ekalle radalle ajattelin ettei varmasti tarvitse kun vire on niin korkealla. No heti lähdössä huomasi tuomarin ja keinulta hypähti sivuun varoessa tuomaria. Jatkoi reippaahkosti, mutta puomilla tuli miun jalkoihin kun tuomari oli eessä näkyvissä. Tästä kielto. Uudella yrityksellä lähti puomille, mutta alkaessaan pysähtymään kontaktille hypähti sivuun miuta kohti.
Toinen rata oli hyppäri, joten siinä ei pitänyt olla ongelmaa. Eve kuitenkin bongasi jälleen tuomarin kentältä, kun laitoin sen istumaan lähtöön. Se tuli ensimmäiset neljä estettä laiskasti, jonka jälkeen alkoi taas liikkua normaalimmin. Aloin itse ryntäilemään ja sain Even vietyä yhden hypyn ohi. Tulos vitonen.
Vikalle radalle otin sitten koko lauman kehän viereen huutamaan ja sitä kautta antamaan Evelle tukea, jotta ressukka uskaltaisi liikkua. Tein vielä alkuun Jekun kanssa sylkkäri reenejä, jotta sain Even kierrokset kattoon. Eve lähtikin radalle kohtuullisesti eikä tällä radalla tullut puomillakaan ongelmaa. Juoksin tuomarin ja puomin välissä, jolloin Eve sai hieman etäisyyttä tuomariin. Tuloksena hieman laiskalta radalta nollavoitto! Kovin yllätyin voitosta, sillä matkalle satui jonkin verran huonoja ohjauksia, eikä Eve liikkunut niin hyvin kuin normaalisti.
Maanantaina oli sitten vuorossa Janakkalan kisat, jonne lähtöä mietin pitkään. Vikan radan voiton myötä päädyin kuitenkin kisoihin lähtemään. Ekan radan ohin nukuin mutta kakkosradalle pääsin paikalle. Räsänen oli tuomarina ja katoin missä hän liikkui radalla, jotta voin itse juosta puomilla samaa puolta. Eve lähti alussa hieman laiskasti liikkeelle kun poimi tuomarin jo lähdössä, mutta kiihdytti vauhtia loppua kohden. Puomille menossa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kontaktille ei pysähtynyt. Olin jo etukäteen päättänyt että en korjaa jos menee läpi. Tärkeintä on vauhti. Seuraavaan ohjaukseen myöhästyin siten pahasti ja Eve teki n.3 s kierroksen. Tulos kuitnekin nolla sijoitus 3.
Toinen rata oli sitten yksi helpoimmista hyppäreistä. Sain kuintekin sössittyä Even putkeen keppien sijasta ja siitä hylly. Muuten Eve liikkui todella hyvin ja lähti erinomaisesti ohjauksiin. Tuplanolla siis antaa odottaa itseään, mutta koira kulki loistavasti!
Tein kisapaikalla harkkapuomilla pari kontaktia jotka toimi tosi hyvin. Raisa katseli tuomarina sivussa, mihin Eve ei juurikaan reagoinut. Toki Raisa ei liikkunut
Näitä kisoja pähkäiltyäni päädyin lopulta siihen tulokseen, että kentällä liikkuva hahmo on Evelle se suurin kauhistus. Niinpä siitä pitäisi saada Evelle tosi mieluinen ja tätä on nyt sitten yritetty reenata. Aloitimme sillä että Kirsti juoksee vieressä, jolloin hahmo on tuttu ja turvallinen. Eve ei sitten vilkaissutkaan Kirstiä vaan tuli puomin aivan täysiä tehden täydellisen kontaktin. Kokeilimme vielä niin, että Kirsti sumputti puomin päässä eli lähestyi Eveä kontaktin lopulla. Ei mitään vaikutusta. Kirsti on liian tuttu, jotta saisi Even reagoimaan.
Tiistaina kävin sitten piakisesti hallilla ja siellä olikin jo Anne-Riitta odottamassa omien reenien alkua. Pyysin hänet liikkumaan puomin vieressä. Ja yllätys yllätys Evehän reagoi. Katsoi Anne-Riittaa pitkään ja tuli tosi varovasti alas. Vapautin kontaktilta ja vein Even katsomaan Anne-Riittaa joka antoi Evelle herkkuja. Seuraavalla kerralla liikkui sitten paljon reippaamin. Vielä hieman vilkuili, mutta palkattiin Anne-Riitalta viel äkerran. Loistava harjoitus!
Torstaina oli ryhmäreenit ja pyysin väkeä kulkemaan radalla. Mariaane juoksi kauempana puomista tuomarina ja Lotta muualla kentällä. Eve ei reagoinut heihin mitenkään. Puomilla tuli ekan kerran täysin läpi. Korjasin, jonka jälkeen hieman himmaili. Nyt kesti muut ihmiset radalla. Hyvä näin. Toisella kierroksella Marianne liikkui hieman lähempänä, mikä ei vaikuttanut Eveen mitenkään.
Nyt sitten täytyy tehdä todella paljon reeniä Even totuttamisessa tuomariin. Pitää yrittää muuttaaa Even mielikuva vieraasta ihmisestä kentällä. Kuvittelen ainakin tietäväni, mikä Even todellinen ongelma on. Ja nyt kun tietää ongelman, voi siihen myöskin puuttua.
Sami
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
