Ensimmäiselle radalle lähdin todella keskittyneesti. Olin suunnitellut tekeväni pari ohjausta siten, miten normaalisti en kisoissa tekisi. Hieman epävarmempia ohjauksia itselleni, mutta radalla nopeampia. Alun lähdin liikkeelle pakkovalssilla, jonka merkkauksen tein hieman myöhään. Eve lähti hieman vinoon liikkeelle ja merkkauksen jälkeen joutui hieman korjaamaan linjaa takaakiertoon. Kepeille oli umpikulma, johon lähetin kaukaa. Tähän on omaa luottoa, joten hek itodella hyvin. A:n jälkeen käänsin hypylle poispäinkääntönä. Normaalisti olisin ottanut väliin valssin. Nyt pidinkin hieman turhan pitkään kiinni, sillä pienellä vekillä Eve oli tulossa edelleseltä hypyltä täydellisellä linjalla kohti seuraavaa. Liiallinen kiinnipitäminen hieman hidasti Eveä. Sitten saatiinkin luukuttaa puolen kymmentä estettä täysillä, kunnes tultiin takanaleikkaukseen. Taas normaalisti olisin ottanut valssin/sokkarin väliin, mutta nyt halusin kokeilla. Muistin odottaa Eveä ennen takanaleikkausta, mutta silti meinasin jyrätä päälle ja ajaa Even ohi hypystä. Eve hieman himmasi ja katseli saako oikeasti hypätä vai ei, mutta suoritti esteen kohtuullisesti. Tämän jälkeen putkelta hypyille. Hypyt oli hieman enemmän eritasossa, kun olin ajatellut tutustumisen kohdalla ja Eve meinasi tulla välistä. Jouduin työntämään hieman enemmän, jolloin Even linja teki pienen koukun. Sitten vuorossa oli puomi. Olin jälleen puomin ja tuomarin välissä tukemassa Eveä, mutta tuskin se olisi välittänyt vaikka olisin ollut toisellakin puolella. Tuli hyvällä intensiteetillä ja alkoi hidastamaan kontaktille. Tässä vaiheessa ei oma pää kestänyt, vaan vapautin heti kun oli osunut kontaktialueelle. En sii vaatinut maahan asti. Puomin alastulo rämisi aika rajusti, joten pelko hiipi puseroon.... Kaiken kaikkiaan tosi hyvä rata. Ei täydellinen, mutta oikein hyvä. Tuloksena oli nollavoitto supermiiukseen oikeuttavalla ajalla.
Kakkos radan rataan tutustumisen jälkeen sanoinkin Satulle, että otanko varman päälle vai nopaimmalla mahdollisella tavalla. Päädyin varman päälle ratkaisuun, kun tuo tupla painoi mieltä. Eve lähti liikkeelle tosi hyvin. Kepeille oli haastava avokulma, jonne kävin törkkäisemässä, mikä toimikin todella hyvin. Keppien jälkeen valssasin, vaikka sokkari olisi ollut nopeampi. Halusin vain varmistaa kepit hyvin loppuun asti. Seuraava pätkä luukutettiin melko suoraan. Pituuden jälkeen jouduin hieman heittämään sivuun hypylle, kun oma linja oli hieman vino (en liikkunut kepeillä riittävän pitkälle), mutta Eve korjasi hyvin. Putken jälkeinen elämä olikin sitten varmistelua. Lähtin takaakiertoon liiankin läheltä ja otin valssilla vastaan. Välistävedossa otin tiukan puolivalssin, josta lähetin puomille. Nopein olisi varmasti ollut lähettää hieman kauempaa takaakierrolle ja juosta päällejuoksu hypyn taakse, jolloin välistätyöntö olisi mennyt itsestään. No jatkossa sitten. Puomi oli sitten toiseksi viimeisenä. Eve lähti puomille todella hyvin. Alastulolle tultaessa Evellä ei ollut ajatustakaan pysähtyä, joten jäin taaemaas hieman hidastamaan. Onneksi askel osui, mutta aikaa se kyllä söi. Eve lähes kääntyi katsomaan minuna:"Minne seuraavaksi?" Ei sentäs pyörähtänyt vaikka lähellä sekin oli. Tulos radalta nolla sijoitus 2. Tupla kasaan ja nokka kohti karsintoja.
Nyt sitten alkaa reenaaminen puomin kanssa. Toisaalta positiivisen mielikuvan luominen, toisaalta kontaktin laittaminen kuntoon. Onneksi karsintoihin on vielä aikaa.
Sami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti