Ei oo helppoo olla onnellinen agiliitäjä...

Kun yhdet reenit menee hyvin niin seuraavalla kerralla alkaakin ahdistaa... Kävin sunnuntaina ottamassa pikaisen kontaktireenin, mikä meni kohtuullisesti. Tiistaina oli sitten kisojen vuoro. Eikä mennyt ihan niin kuin suunnittelin... Sunnuntaina keskityin puomin kontaktiin. Kontaktilla oli välillä nami ja välillä ei. Eve tuli kontaktille hyvällä innolla aina kun tiesi että nami on. Kun siitä oli epävarmuutta hidastui kontaktille tulo hieman. Kerran jäi kauemmas arpomaan. Nyt tarvitaan paljon toistoa siten, että namin laittaa joku muu, mutta kuitenkin siten että nami on aina odottamassa. Muutenkin Eve tuntui liikkeeltään hieman nihkeältä. Tiistaina lähdin kuitenkin hyvillä mielen kisaamaan. Ainoa mietityttävä asia oli alusta, josta olin kuullut hyvinkin erilaisia kommentteja. Alustana oli jonkin moinen kumimattto, mikä oli aivan järkyttävän liukas, jos siinä oli tippakin vetta. Muuten alusta tuntui ihan kohtuulliselta itselle. Eve ei alustalla liikkunut lainkaan normaalisti vaan töpötti eteenpäin. Henkilökohtaisesti en pitänyt alustasta lainkaan. Ensimmäinen startti oli agirata, mikä oli hyvin tyypillinen Jalosen rata. Kepeille avokulma ja keppien päästä lähdettiin vastakkaiseen suuntaan. Kontakteilta (A:ta lukuunottamatta) lähdettiin suoraan sivulle. Etenevä, mutta kontrollia vaativa helpohko rata. Eve lähti kohtuullisesti liikkeelle, eikä radalla sinällään ollut mitään ohjauksellista ongelmaa, mutta.... Lähdössä odotellessa Eve meuhkasi aivan normaalisti radalle. Edellinen koira meni keinulle, joka pamahti hyvin voimakkaasti. Eve hiljeni hetkeksi täysin. Ilmeisesti säpsähti kolausta (?) sillä radalla se suoritti todella hitaasti keinun! Keinulta jatkettiin pituuden kautta puomille, jolle lähti reippaasti. Jalonen juoksi melko lähellä puomia ja Evehän otti sitten herneen nokkaan ja kertoi mielipiteensä Jaloselle. Hirveä huuto eikä Eve meinannut tulla lainkaan alas kontaktille.. Sain sen kuitenkin lopulta vaadittua alas mistä jatkoi hyvin maaliin. Tuloksena yliaikanolla! Enpä muista milloin viimeksi olisi vastaava tilanne käynyt. Siinä meni sitten tuplanollakin. Sijoitus oli kolmas ja vain yksi koira pääsi alle ihanne ajan.. Seuraavalle radalle sitten arvoin lähteäkö vai ei. Kirstin kanssa juteltuani päädyin siihen että menen radan. Menen sitten vaikka kaksi hyppyä, mutta radalle lähdetään. Kyseessä oli hyppis, joka oli melko helppo ja suoraviivainen. Eve lähti radalle hyvin ja teki siistin radan, mutta liike oli selkeästi laiskaa, mikä todennäköisesti johtui alustasta. Tuloksena oli nolla sij. 2. Vähän jäi valju maku kisoista. Olisi saanut tuokin mörkö jäädä kokematta. Naureskelin palkintojen jaossa Jaloselle, että "Sieltä se mörkö tulee"... Sami