Älä tee tänään mitään sellaista, minkä voit jättää huomennakin tekemättä...

Tämä pätee ainakin blogin päivittämiseen. Jotenkin ei ole oikein napannut tuo reenien kirjailu. Tässä on vähän taukoa niin kisaamisessa kuin kirjoittamisessakin. Reenailtu on, mutta kun kisaamaankaan ei nyt päästä, on harjoittelu fiiliskin vähän laiskaa...

Even kanssa on tullut käytyä vain viikkoreenit. Syyslomalla sentään tuli hallille eksyttyä neljästi. Eilen ja tänään käytiin Peten kanssa reenaamassa ja nyt oli todella hyvät reenit. Eilen rankkaa rataa ja tänään lyhyesti kontakteja.

Eve on ollut huomattavasti skarpimpi reeneissä. Se on jaksanut paremmin, ollut iloisempi ja vauhdikkaampi sekä tehnyt tarkkoja kontakteja hyvällä vauhdilla. Viikkoreeneissä meillä on ollut joka kerralle oma teema, johon ollaan keskitytty. Joko yksittäinen este tai ohjaustekniikka. Reenit ovat olleetkin oikein hyviä. Sinällään ohjauksissa ei ole ollut mitään erityisen hankalaa ja yllätykset ovat olleet pääosin positiivisia: Eve on osannut lähes kaiken paremmin kuin kuvittelinkaan. Kuitenkin oma asenne on ollut järjestäin hieman löysää, mikä ei ole todellakaan reilua koiralle, joka tekee täysillä työtään. Nyt viikonloppuna sain sitten Peten potkimaan perseelle ja tulostakin alkoi syntyä..

Eilen teimme ratareeniä allekirjoittaneen suunnittelemalla radalla. Rata oli hieman mukaeltu edellisistä viikkoreeneissä, joissa teemana oli sokkarit. Olin järestäin hieman myöhässä kaikissa sokkareissa. Varmistelin niitä aivan liian pitkään jolloin jäin hieman tielle. Kun pari kertaa sain asiasta huutia alkoi jääräpääkin uskoa. Ja tulos parani selvästi. Väänsin rataa kahdessa otteessa, jotka molemmat olivat melko pitkiä. Eve alkoi loppua kohden hyytyä aika rankasti ja reeni olikin siten enemmän itselleni kuin koiralle. Toki Eve kyllä osaa kun vain ohjaaja osaisi. Kaiken kaikkiaan aivan super -reenit.
Tänään sitten olin ensimmäisen kerran fiksu ja harjotutin koiraa enkä itseäni. Tein viisi puomia ottaen muilta esteiltä hieman vauhtia. Ensimmäinen puomi oli hieman hidas, mutta Evellä oli selvä focus mitä se mietti. Sen jälkeen neljä seuraavaa olikin todella hyviä. Pete kommentoikin haaveeseeni päästä tammikuun lopulla kisaamaan, että aika kisa valmiilta tuo alkaa jo näyttämään. Ehkä sitä viimeinkin saisi tuon puomin kuosiin.
Kaunis kiitos Petelle reeniseurasta ja kärsivällisyydestä toistella samoja asioita. Ei sitä tällainen paksukallo kerrasta opi... ;)

Sami