Taukoa, taukoa, taukoa... Sitä on nyt sitten pitänyt. Tämä viikko meni totaalilevossa aina lauantaille asti. Olen jo pidempää seuraillut Eveä ja todennut sen olevan jumissa. Varasin ajan Patricialle, mutta halusin käyttää Eveä jo aiemmin hierotettavana. Henna käsittelikin sitten koko lauman melko ikävin tuloksin. Even vasen kylki oli aivan totaali jumissa, Nanon oikea kylki jumissa ja Jekun molemmat kyljet jummissa. Hippukin oli oikealta takaa ja vasemmalta edestä tiukka, joten neljän tunnin sessio teki laumalle hyvää. Jekkua ei saatu auki ja sen kanssa pitäisi mennä uudelleen. Even kera nyt sitten odotellaan Patrician kommentteja...
Lauantaina sitten kokeilin kisaamista stadigamesissä. Tarkoitus oli hakea isojen kisojen kokemusta, mutta isot kisat olikin kuihtuneet ihan keskikokoisiksi. Eka rata oli hyppäri, joka vaikutti melko haastavalta. Rataantutustuessa kuitenkin radasta sai selkeän ja hyvän otteen. Niinpä lähdin luottavaisesti radalle... ja niin lähti Evekin. En muista koska Eve viimeksi olisi tykittänyt näin hyvin. Olin ihan törkeästi perässä ja kaarrokset valuivat. Yhteen 180 asteen käännökseen kokeilin jaakotusta. Käännyin liian aikaisin, enkä malttanut pitää ohjausta päällä, jolloin Eve pudotti riman. Muuten Eve oli loistava, ohjaaja ei. Hukkasin itseni vielä loppu radalla. Aloin tehdä valssia paikassa, jossa sitä ei ollut tarkoitus tehdä. No pyörin sitten vähän ympyrää ja Eve odotti nätisti niin kauan kunnes ohjaaja löysi itsensä radalta ja jatkoi rataa. :D
Kakkos rata oli Herralan agi rata, mikä oli kyllä luvattoman helppo. Eve teki ihan mukiin menevän radan, mutta vauhti oli selkeästi hitaampaa kuin edellisellä radalla. Puomilla vedätin liikaa ja Eve tuli kontaktin läpi. Otti muttei pysähtänyt. En jää nyt niitä korjaamaan, sillä nyt tärkeintä on vauhti ja se että Eve uskaltaayleensä tehdä puomin. Tulos radalta oli 0 sioituksella 2.
Sunnuntaina suuntasin sitten Nastolaan VAU:n kisoihin tutustumaan SM-kisa paikkaan. Luvassa oli kolme Muotkan rataa. Ensimmäinen rata tuntui kovin helpolta. Alun pakkovalssin sössin ja siinä paloi aikaa. Muuten rata sujui tosi mainiosti. Vauhti ei ollut mitään tykittämistä. Samanlaista vakaata etenemistä kuin lauantaina kakkosradalla. Puomilla toistin käskyn melko voimakkaasti, jolloin Eve skarppasi ja käänsi katseen alastulolle ja lähti vasta luvan saatuaan! Tulos 0 sijoitus 1.
Toisen radan alku oli monelle hankala, mutta itse en sitä osannut pelätä. Eve on niin kuuliainen ja seuraa ohjausta, ettei ansa esteet paljoa hetkauta. Eve jatkoi samaa perusetenemistään ja teki varman perusradan. Tällä kertaa jäin puomilla liikaa taakse, jolloin Eve hypähti minua kohti. Eli karkasi ilman lupaa... :( Siitä kuitenkin maaliin ja tulos 0 sijoitus 1.
Kolmosrata oli hyppäri, joka tuntui melko helpolta. Muutama tiukka käännös joissa sai olla tarkkana. Eve teki perustyötä. Yhteen ennakoivaan valssiin tuli kiire, jolloin vanha tapa ohjata kohotti päätään. Vastainen käsi nousi eteen ja Eve tiputii riman. Muuten pikku nätti siisti rata. Vauhti vain uupuu. Tulos 5 sijoitus 10(?) tai jotain. Vauhti olisi riittänyt vasta 3. sijaan.
Koko viikonlopun saldo oli siis 5 rataa kolme nollaa ja kaksi vitosti rimoista. Molemmat omia ohjaus virheitä. Täytyy olla tyytyväinen koiraan, joka tekee parhaansa, vaikka onkin varmasti hieman epämukava olo kyljessä. Nämä nyt olivat sitten viimeiset startit ennen SM-kisa viikonloppua. Toisaalta antoi hyvää luottoa, toisaalta taas huoli koiran kunnosta painaa mieltä. Tulisi jo 9.6. jotta saisin kuulla Patrician tuomion...
Sami
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti