Päk in pisnes...

Kotvan on vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Väliin on mahtunut todella paljon niin ilon häivähdyksiä kuin pettymyksiäkin. Kisat ovat menneet enemmän tai vähemmän penkin alle, mutta kokemusta on karttunut. Eve on saatu viimeinkin lihaksistoltaan hyvään kuntoon ja se alkaa näkyä liikkeessäkin. Reeneissä Eve kulkee todella hyvin, mutta vieraissa paikoissa vauhti tuntuu hyytyvän. Varmuutta löytyy mutta mistä saisi vauhtia. Reeniryhmät ensi vuodelle tuntuvat todella kiinnostavilta ja treenimotivaatiota löytyy. Nyt se tarvitaan myös Evelle.

Isoista kisoista taakse jäivät maajoukkuekarsinnat. Karsinnat olivat kovin erikoiset ja kaikki oli itsellenikin tarjolla aina viimeiseen starttiin asti. Ei ilmeisesti oikein kiinnostanut, kun sössin heti kakkoshypyllä ja hyllytin kisat siihen. Eve oli ihan hyvä. Hitaahko, mutta kaikkineen oikeinkin hyvä. Minä en ollut...

Toinen iso koitos oli EO Itävallassa, mihin pääsin varapaikalta. Kiireisesti järjestelty matka meni aivan loistavasti. Eve ei lennosta ollut moksiskaan ja se käyttäytyi kerrassaan upeasti. Kisat eivät sitten menneetkään kovin häävisti. Perjantain reeneissä se oli loistava, lauantaina ei suostunut laukkaamaan ja sunnuntaina taas ok. Yleisilmeeltä päälimmäisenä jäi mieleen, että suomalaiset tarvitsevat kosolti lisää vauhtia, jos paikka maailman kärki agimaana halutaan säilyttää. Suomalaiset ovat teknisesti loistavia, mutta perusnopeudessa jäädään todella paljon maailman kärjelle. Lopputulokset olivat hyvät, mutta...

Patricia on käsitellyt Eveä pitkin kesää. Alkuun Even lonkan koukistajat ja selkä olivat aivan jumissa, eivätkä ne meinanneet aueta millään. Lopulta kuitenkin jumit antoivat periksi ja Eve sai paikat kuntoon. Seuraus jumeista oli se, että takajalat olivat heikossa kunnossa. Niinpä ne väsyivät nopeasti ja etureidet tulivat kireiksi. Nyt olen käynyt pari kertaa juoksuttamassa Eveä pöyrällä ja alkanut vahvistamaan Even lihaskuntoa. Ja tekemään samalla juoksemisesta miellyttävämpää. Josko sillä saisi Evelle radallekin lisää vauhtia.

Reeneissä Eve todellakin on viime aikoina liikkunut loistavasti. Alkaa taas tulemaan "ongelmaa" siinä etten pysy mukana. Joudun miettimään ohjausta uudelleen, kun joudun viemään selkeästi kauempaa. Kuitenkaan tämä vauhti ei ole siirtynyt kisoihin. Mikkelissä tein 2 nollaa ja vitosen, mutta vauhti ei riittänyt kärjen mukaan. Toki agi radoilla häviän vielä puomilla kun kontaktia tehdään vielä, mutta siltikään vauhtia ei ole. Tänään Janakkalassa kaksi vitosta ja nolla. Nollalla hävisin Foxylle 3 sekuntia, mikä on valovuosi. Radalla oli pitkä suora, jossa hävisin varmasti 1,5-2 sekuntia, kun Eve ei edennyt kunnolla. eve on lähtöä odotellessa vielä ihan täpinöissä, mutta lähtöön tultaessa se alkaa katselemaan ympärilleen. Liekö ympäristö painostavana vai mikä. Nyt laitetaan Eve huomiottomuus kuurille ja yritetään muutenkin tehdä itsestäni kiinnostavampi, jottei sitä enää kiinnosta ympärillä mikään, vaan kaikki huomio kiinnittyy minuun. Jännää etei tällaista ongelmaa ollut ennenkuin puomin paineistuminen tapahtui....

Tänä vuonna on kaksi valmennus ryhmää joihin lähdin mukaan. Toinen on P-HAU:n ryhmä missä kerran kuussa käy kouluttajat vetämässä reeniä. Muuten reenaamme viikottain samalla porukalla ja yritämme saada oikeasti yhdessä vietyä toisiamme eteenpäin. Kaikki kuulostaa hyvältä, toivottavasti ryhmästä tuleekin hyvä. Toinen ryhmä on yhdessä Peten kanssa rakenneltu omatoimi ryhmä, minkä ensimmäiset reenit oli perjantaina. Tämä ryhmä tuntuu aivan loistavalta ja todella odotan jo seuraavia reenejä. Tässä porukassa vain tuntee itsensä melko turistiksi, mutta parempien kanssa reenaaminen vie todella paljon eteenpäin.

Nyt sitten pitäisi alkaa kirjailemaan taas enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Täytyy saada itsestä irti hieman pohdintaa ja suunnitelmallisuutta kohti ensi vuoden isoja kisoja.

Sami
P.S. Loppu kevennyksenä voisin kertoa, että kävin Jekun kanssa AVO-luokan toko kokeessa. Tulokseksi saimme 124 p ja kolmos palkinto. Emme sijoittuneet. Kaukkarit meni nollille. Kaikkiaan pitää olla tosi tyytyväinen Jekkuun, sillä tällä reenimäärällä jos selviytyy yleensä läpi, täytyy koiran todella jo jotain osatakin. Jekku ei kestänyt palkkaamattomuutta vaan ryytyi tosi rankasti loppua kohden. Mutta itselleni jäi kyllä sellainen olo, että voisi sen TK2 tunnarin Jekulle tehdä! :)