Ollako vai eikö olla.....

Nyt on tapahtunut niin paljon ettei oikein tiedä mistä aloittaa. Välillä leijuu pää pilvissä ja seuraavan reenin jälkeen valuu alimpaan murheen laaksoon. Even tuomarikammo on ja voi paksusti. Ainoa positiivinen puoli on se, että nyt olen saanut paikallistettua ilmeisesti todellisen ongelman.

Jos nyt kuitenkin kävisi pikaisen raportin siitä, miten olen päätynyt lopulliseen tulokseen Even ongelmasta. Pääsiäisenä kävin kisaamassa oikein urakalla. Tarkoitus oli saada 9 starttia, mutta maanantaina en jaksanut lähteä klo 6 liikkeelle, joten jätin ekan startin väliin. Näin ollen sain "vain" 8 starttia 4:än päivään.
Ekat kisat oli Hyvinkäällä, jossa radat oli helpohkot ja sujuvat. Ekalla radalale Eve juoksi puomin täysillä läpi. Ei ajatustakaan hidastaa. Otin uudestaan josta hylly. Nyt hidasteli, mutta tuli kohtuu hyvin alas asti. Toisella radalla Eve kulki edelleen mainiosti kunnes tultiin puomille. Eve tuli alastulolle asti hyvin, kunnes alkoi vilkuilemaan tuomaria. Tuli sentti sentiltä alemmas koko ajan vilkuillen missä tuomari liikkui. Tuli lopulta alas asti, mistä vapautin. Liikkui loppuun hyvin, mutta aikaa meni niin runsaasti, että tulos oli hieman yliaikainen nolla. Kolmannelle radalle sitten lähti hyvällä innolla, mutta tultaessa puomille, bongasi tuomarin. Otti muutaman askeleen puomille ja kääntyi puomilta pois. Yritti ottaa kokonaan hatkat, mutta pakotin menemään. Lopulta hiippaili puomin läpi, otti jopa pari raviaskelta ja teki "hyvän" kontaktin. Jatkoin eteenpäin ja menikin hypyn jälkeen reippaasti putken. Putkesta mentiin A:lle jolle taas kielsi. Katseli tuomaria ja tuli miun jalkoja kohden. Otin uuden vauhdin jolloin lähti A:lle. Siitä eteenpäin jatkoi sitten koko radan reippaasti. Tupla-aika ja siitä hylly. :D Voi masennus!

Sunnuntainame suuntasimme Helsinkiin HAU:n kisoihin. Otin kaikki muutkin koirat mukaan, jotta Evellä olisi mahdollisimman paljon turvaa mukana. Ekalle radalle ajattelin ettei varmasti tarvitse kun vire on niin korkealla. No heti lähdössä huomasi tuomarin ja keinulta hypähti sivuun varoessa tuomaria. Jatkoi reippaahkosti, mutta puomilla tuli miun jalkoihin kun tuomari oli eessä näkyvissä. Tästä kielto. Uudella yrityksellä lähti puomille, mutta alkaessaan pysähtymään kontaktille hypähti sivuun miuta kohti.
Toinen rata oli hyppäri, joten siinä ei pitänyt olla ongelmaa. Eve kuitenkin bongasi jälleen tuomarin kentältä, kun laitoin sen istumaan lähtöön. Se tuli ensimmäiset neljä estettä laiskasti, jonka jälkeen alkoi taas liikkua normaalimmin. Aloin itse ryntäilemään ja sain Even vietyä yhden hypyn ohi. Tulos vitonen.
Vikalle radalle otin sitten koko lauman kehän viereen huutamaan ja sitä kautta antamaan Evelle tukea, jotta ressukka uskaltaisi liikkua. Tein vielä alkuun Jekun kanssa sylkkäri reenejä, jotta sain Even kierrokset kattoon. Eve lähtikin radalle kohtuullisesti eikä tällä radalla tullut puomillakaan ongelmaa. Juoksin tuomarin ja puomin välissä, jolloin Eve sai hieman etäisyyttä tuomariin. Tuloksena hieman laiskalta radalta nollavoitto! Kovin yllätyin voitosta, sillä matkalle satui jonkin verran huonoja ohjauksia, eikä Eve liikkunut niin hyvin kuin normaalisti.

Maanantaina oli sitten vuorossa Janakkalan kisat, jonne lähtöä mietin pitkään. Vikan radan voiton myötä päädyin kuitenkin kisoihin lähtemään. Ekan radan ohin nukuin mutta kakkosradalle pääsin paikalle. Räsänen oli tuomarina ja katoin missä hän liikkui radalla, jotta voin itse juosta puomilla samaa puolta. Eve lähti alussa hieman laiskasti liikkeelle kun poimi tuomarin jo lähdössä, mutta kiihdytti vauhtia loppua kohden. Puomille menossa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kontaktille ei pysähtynyt. Olin jo etukäteen päättänyt että en korjaa jos menee läpi. Tärkeintä on vauhti. Seuraavaan ohjaukseen myöhästyin siten pahasti ja Eve teki n.3 s kierroksen. Tulos kuitnekin nolla sijoitus 3.
Toinen rata oli sitten yksi helpoimmista hyppäreistä. Sain kuintekin sössittyä Even putkeen keppien sijasta ja siitä hylly. Muuten Eve liikkui todella hyvin ja lähti erinomaisesti ohjauksiin. Tuplanolla siis antaa odottaa itseään, mutta koira kulki loistavasti!
Tein kisapaikalla harkkapuomilla pari kontaktia jotka toimi tosi hyvin. Raisa katseli tuomarina sivussa, mihin Eve ei juurikaan reagoinut. Toki Raisa ei liikkunut

Näitä kisoja pähkäiltyäni päädyin lopulta siihen tulokseen, että kentällä liikkuva hahmo on Evelle se suurin kauhistus. Niinpä siitä pitäisi saada Evelle tosi mieluinen ja tätä on nyt sitten yritetty reenata. Aloitimme sillä että Kirsti juoksee vieressä, jolloin hahmo on tuttu ja turvallinen. Eve ei sitten vilkaissutkaan Kirstiä vaan tuli puomin aivan täysiä tehden täydellisen kontaktin. Kokeilimme vielä niin, että Kirsti sumputti puomin päässä eli lähestyi Eveä kontaktin lopulla. Ei mitään vaikutusta. Kirsti on liian tuttu, jotta saisi Even reagoimaan.
Tiistaina kävin sitten piakisesti hallilla ja siellä olikin jo Anne-Riitta odottamassa omien reenien alkua. Pyysin hänet liikkumaan puomin vieressä. Ja yllätys yllätys Evehän reagoi. Katsoi Anne-Riittaa pitkään ja tuli tosi varovasti alas. Vapautin kontaktilta ja vein Even katsomaan Anne-Riittaa joka antoi Evelle herkkuja. Seuraavalla kerralla liikkui sitten paljon reippaamin. Vielä hieman vilkuili, mutta palkattiin Anne-Riitalta viel äkerran. Loistava harjoitus!
Torstaina oli ryhmäreenit ja pyysin väkeä kulkemaan radalla. Mariaane juoksi kauempana puomista tuomarina ja Lotta muualla kentällä. Eve ei reagoinut heihin mitenkään. Puomilla tuli ekan kerran täysin läpi. Korjasin, jonka jälkeen hieman himmaili. Nyt kesti muut ihmiset radalla. Hyvä näin. Toisella kierroksella Marianne liikkui hieman lähempänä, mikä ei vaikuttanut Eveen mitenkään.

 Nyt sitten täytyy tehdä todella paljon reeniä Even totuttamisessa tuomariin. Pitää yrittää muuttaaa Even mielikuva vieraasta ihmisestä kentällä. Kuvittelen ainakin tietäväni, mikä Even todellinen ongelma on. Ja nyt kun tietää ongelman, voi siihen myöskin puuttua.

Sami