Viikkoreenit ja kisaa!

Torstaina oli viikkoreenien vuoro pitkän joulutauon jälkeen. Kirsi oli suunnitellut mukavan sujuvan radan, jossa oli pari putken ohitusta. Viikonloppu olikin sitten pyhitetty kisaamiselle. Lauantaina Turussa ja sunnuntaina Hyvinkäällä. Tulokset olivat oikein lupauksia antavia...

Torstaina ensimmäinen kierros meni jopa liiankin hyvin. Ainoa virhe sattui kepeille viennissä, kun ohjasin aivan väärään suuntaan ja Eve kielsi kepit. Muuten rata meni mainiosti. Toisella kierroksella hankaluudet sitten alkoivat. Putken suun ohituksesta tuli ylivoimainen haaste. Ensin vapautin liian aikaisin, jolloin meni aivan oikein väärään päähän. Tämän jälkeen en sitä päätä meinannut saada ohitettua millään. Tämä täytyy laittaa harjoituskalenteriin. Muuten Eve oli hyvällä ilmeellä liikkeellä. Ainoa harmi oli ettei radalla ollut puomia, joka tarvitsee vahvistusta.

Perjantaina sitten lähdimme matkalle kohti Turkua koko porukalla. Pysähdyimme Eevalle ja Roopelle Oripäähän yöksi. Kiitos hyvästä seurasta!!

Päivällä vatsat kylläisinä lähdimme kohti Turkua. Tuomarina oli Johanna Nyberg, joten odotettavissa oli melko haasteellisia pyörittelyjä, mutta toisin kävi. Radat olivat hyvin soljuvia ja helpohkoja. Ensimmäisellä radalla Eve lähti hyvin liikkelle. Puomille pääsi juoksemaan koiran ja tuomarin väliin, joten toivoin, että Eve voisi tehdä rauhassa kontaktin eikä säikkyisi tuomaria. Toisin kävi. Vauhtia kyllä oli, muttei edes ajatusta hidastaa kontaktille. Osui mutta juoksi läpi...

Jatkoin rataa kun pelkäsin Even ahdistuvan jos palauttaisin.. Kumma miten pelko kisatilanteita kohtaan alkaa itselläni nostaa päätä.. Rata jatkui hyvin, kunnes tultiin A.n alla olevalle putkelle. Saatoin rauhassa riittävän pitkälle, jotta varmasti ohitti A:n. Hidastin ja yhtäkkiä jalka luisti täysin alta. Aivan kuin alla olisi ollut kuulalaakereita! Ei mitään pitoa. Eve meni oikein putkeen ja minä jäin kasailemaan kamojani. eve tuli putkesta minua kohti kun lopulta pääsin ylös. Siitä mentiin maaliin, eikä virheitä tullut. Yllätyksekseni tuloksissa oli kuitenkin vitonen. Kävin kysymässä asiaa Johannalta ja hän sanoi ettei nähnyt jalkojani, mutta kaatuessani oli kuulunut niin kova kolahdus, että olin varmasti osunut A:han. No itse en osaa sanoa kuinka kävi, mutta eiköhän säännöt mene niin että vain sen saa näyttää minkä näkee....

Toinen rata oli edelleen mukavan sujuva. Se ei mennyt omalta osaltani yhtä hyvin vaan matkaan sattui pari selkeää huonoa ohjausta. Samoin puomilta Eve tuli läpi ja puomin päässä mietin palauttaako vai ei. En kuitenkaan palauttanut vaan jatkoin loppuun saaden nollan aikaiseksi. Yllätyksekseni tulos riitti voittoon.

Kolmas rata oli hyppäri jossa oli pitkiä suoria. Rata meni melko siististi ja sain nollan aikaiseksi, mutta vauhti ei ollut enää niin hyvää kuin aiemmin. Pari huonoa ohjausta mahtui mukaan, mutta Even vauhtikin tuntui hieman tahmaiselta. Alkoikohan väsy painaa? Se mikä oli silmiin pistävää ja pitää muistaa jatkossa, oli pitkä suora, jolle lähdettiin takaakierrolta suoraan putkeen. Juoksin täysillä suoran putken päähän ja kun sinne ehdin, hidastin etenemistä. Ja samoin teki Evekin. Eve ei tykitä eteenpäin vaikka suunta osoittaisi oikein ja liike tukisi, jos en itse liiku täysillä. Tämä täytyy jatkossa muistaa. Saan Evestä huomattavasti enemmän irti kun vian laitan itseäni enemmän likoon. Olen ajatellut että saisin Even tekemään enemmän töitä, mikä onkin alkanut kantaa hedelmää, mutta suoraan etenemisessä Eve ei lue rataa niin suoraviivaisesti, että ampuisi eteenpäin vain sillä että ohjaus sinne vie. Loppu tulos oli siis nolla sijoituksella 5. Tuplanolla ensi kesällä tuli siten hankittua.

Sunnuntaina jatkettiin sitten Hyvinkäällä Jalosen radoilla. Heti alkuun pitää nostaa hattua Karille, sillä radat olivat aivan super hyviä. Ei siksi että menestyin, vaan siksi, että niissä oli oikeasti vaihtoehtoja miten viedä. Ensimmäiselle radalle mietittiin Satun ja Mariannen kanssa useampaakin kohtaa kuinka ne kannattaisi ohjata. Hyviä vaihtoehtoja oli useita ja niistä piti valita paras.

Even kanssa tavoite oli puomilla. Jalonen on ollut Evelle mörkö kahdesti aiemmin, joten nyt päästiin todella reenaamaan tuomarin pelkoa. Rata lähti heti alkuun huonosti liikkeelle. Mokasin pakkovalssin ja Eve teki pitkän kaarteen, lähetys putkelle kusi, kun en saattanut riittävästi. Lopulta puomille lähetyksessä varoin putken suuta ja vedin puomilta ohi. Otin uudestaan vauhtia ja lähetin puomille, jolla Eve teki loistavan kontaktin. Kiljaisin että "Wau mikä kontakti" ja Eve sillä karkasi. Tärkeintä kuitenkin oli että ei vilkuillut Jalosta eikä himmannut puomilla. Muutenkin vauhti ja meininki oli hyvää, vaikken itse niin kovin häävi ollutkaan. Tulos siten 5.

Toiselle radalle latauduin paremmin. Rata oli sujuva, mutta piti sisällään paikkoja joissa oli helppo tehdä virheitä. Eve lähti liikkeelle tosi hyvällä innolla. Ohjaukset osuivat hyvin kohdilleen ja Eve kulki mukavasti. Ainoa virhe sattui pussille, josta käännyttiin 180 astetta takaisin päin. Hidastin melko voimakkaasti kun Eve meni pussiin ja Eve luki sen putkijarruksi. Eve kääntyi putkesta liian aikaisin ja jäi putkeen jumiin. Tässä paloi aikaa 1-2 sekuntia. Muuten rata meni tosi sujuvasti. Puomille Eve tuli erinomaisella vauhdilla ja sillä oli selkeä ajatus mennä täysillä alas asti. Lähti tule käskyllä hyvin mukaan. Tulokseksi saatiin voitto 0! Olin kovin tyytyväinen Eveen!

Kolmannelle radalle lähdin hieman naureskellen. En oikein rataantutustumisessa ehtinyt kaikkia kohtia pohtia, enkä rataantutustumisen jälkeenkään niitä miettinyt. Niinpä oman vuoroni lähestyessä mietiskelin miten lopun ohjaisin. Päätin tehdä viskileikkauksen, mutta käydessäni mielikuvissa radan läpi, en saanut ohjaukseen oikein tuntumaa ja päätin vaihtaa sen niisto-sokkariin. Rata oli todella kiinnostava ja lähti hyvin liikkeelle. Jouduin vaihtamaan lennosta kaksi ohjausta, kun en ehtinyt aivan siten kuin olin suunnitellut. Vaikka itsestäni tuntui että ohjaukset hieman valuivat, sanoivat Satu ja Marianne, että Eve kääntyi todella pienellä. Kaikkiaan kohtuu siisti rata, jossa joutui oikeasti miettimään mitä teki. Tulokseksi sain taisteltua kohtuullisen nollan ja yllätyksekseni sijoitus oli 1.

Evelle siten tuplavoitto kohtuu hyvällä ohjauksella. Ja mikä parasta loistavat puomit. Evellä oli huomattavasti parempi vauhti kuin edellisissä Hyvinkään kisoissa. Ehkäpä tauon jälkeen se oli hieman kankea, mutta kun kisoja saadaan alle alkaa Evekin innostumaan.

Nyt on loistava tunne kisaamisen suhteen. Eve on todella hyvässä iskussa. Puomi alkaa vähitellen antamaan lupauksia. Tänään sain loistavat reenit kun ennen rataa pääsi harkkaesteillä tekemään puomit palkalla juuri ennen rataa. Lisäksi vauhti alkaa parantumaan. Mitäpä sitä muuta agilityssä voisi toivoa!?!

Sami