Loisto viikonloppu!

Viime viikko meni pakkassuojassa sisätiloissa. Sen mitä ulos päästiin, koirat nostelivat tassujaan eikä lenkkeilystä voinut puhuakaan. Lauantaina onneksi päästiin tositoimiin Satulinnassa ja sunnuntaina sitten oli vuorossa BAT:n kisat ja minun osaltani Vuokkoset -areenan korkkaaminen.

Lauantain reenin suunnitteli Niinu. Kun näin radan ensimmäisen kerran, alkoi todella ahdistamaan. Esteiden ohituksia oli todella paljon ja todella pahoissa paikoissa. Tuntui, että joutui kiertämään esteitä, että pääsi oikealle. Kun sitten näki radan todellisuudessa ja pääsi käymään sen pari kertaa läpi, oli siellä yksi kohta jota en oikeasti uskonut selvittäväni ilman ongelman kiertämistä (putken toiselta puolelta kulku toim. huom.. ;) ).

Kun sitten pääsin tekemään Even kanssa, kaikki tuntui huomattavasti helpommalta. Pientä viilaamista oli, mutta kokonaisuus toimi loistavasti. Kohta, jota pelkäsin, toimi erinomaisesti. Putkensuun ohitus toimi joka kerta! Uskomatonta.... Yksi tuttu ongelma nosti taas päätään. En oikeasti osaa kunnolla pakkovalssia. En aloista riittävän ajoissa ja annan liikkeen valua. Tämä tarvitsee laittaa reenilistalle.

Puomi teki sitten ongelman.. tai oikeastaan Teemu. Tulin puomille ja Eve oli hyvällä meiningillä vauhdissa. Teemu jotain sähläsi. Ensin meni ikään kuin puomin alle piiloon ja sitten jotenkin nousi ja nosti hieman koko puomia. Kolina ja pauke kun Eve tuli puomin päällä... Yllättäen Eve hieman ihmetteli tilannetta ja aristeli. Tuli kyllä loppuun asti, muttei malttanut odottaa lupaa. Jouduin toistamaan puomia ja Evelle jäi epävarma olo kokonaisuudessaan. Jatko sitten meni käsijarru päällä ja kepeille tultaessa Eve sitten hidastui kokonaan. Päätettiin laittaa Eve huilimaan ja kasaamaan päätään...

Lopuksi tein sitten nollaireeninä koko radan. Eve oli paremmalla vireellä kuin edellisen kerran alussa oli ollut. Se ilmeisesti hermostui kun reeni jäi "kesken". Olin jo kakkos esteellä myöhässä, jonka seurauksena ryntäsin kolmoselle, jolloin Eve hyppäsi sen suoraan  ja mutkasta tuli pitkä. Loppu menikin sitten tosi siististi, myös puomit. Ainoa virhe tuli sitten kepeillä, kun höntsäsin liikaa ja lopussa otin voimakkaan sivuetäisyyden. Eve lähti toka vikasta välistä mukaan. Korjasin ja tein lopun puhtaasti. Jatkoin vielä toiselle kierrokselle, kun halusin kokeilla yhden ohjauksen toisella ohjauksella. Eve oli ihan super.

Vaikka rata tuntui haastavalta, ei se Even kanssa ollut edes hankala. Eve on niin kuuliainen ja tarkka ohjauksissa, ettei mikään ole vaikeaa, kun itse on huolellinen. Ja tämä näkyi myös seuraavan päivän kisoissa.

Sunnuntaina suuntasin siis Vuokkoset -areenalle. Pakkasta oli aamulla 30 astetta ja lämmittelystä tuli päivän ongelma. Eve liikkui radoilla laiskasti. Se pompotti liikettään eikä työntänyt takajaloilla kunnolla. Tulin siihen lopputulokseen, että en todennäköisesti saanut lämiitettyä Eveä riittävästi. Kävelin pihalla alkuun, mutta sitä ei voinut lämmittelyksi sanoa. Eve kulki milloin mikäkin tassu ylhäällä ja oli aivan kasassa. Sisällä yritin kulkea niin paljon kuin mahdollista, mutta molemmissa päissä oli radat, keskellä olevan alueen täyttivät radalle menevät ja sivuilla oli katsojat, joten sekään ei oikeastaan onnistunut. Niinpä uskallan väittää että Even huono liike johtui huonosta lämmittelystä, vaikka siinä parhaani teinkin. Mikä näkyi vikalla radalla...

Eka rata oli helppo ja hyvin suoraviivainen agirata. En oikein ymmärrä mitä väki onnistui siinä sössimään, mutta tuloksia ei hirveästi tullut (6 nollaa ja 6 muuta tulosta). Eve aivan puolittaisella liikkeellä teki helpon nollan ja oli sillä kolmas. Puomilta vapautin nopeasti, enkä ole varma olisiko malttanut odottaa, jos olisin vaatinut.

Toinen rata oli, jos mahdollista, vieläkin helpompi hyppis. Alkusuoran päässä oli takaakierto, jonka vieressä oli putki. tämä oli ainoa kohta, jossa joutui hieman ohjaamaan. Eve teki laiskahkon nollan ollen 7. Radalla nollia tehtiin 15.

Kolmannelle radalle juoksin sitten Even kanssa oikein todella paljon sisällä. Eve huusi radalle aina kun oli mahdollista ja oli todennäköisesti aivan näännyksissä kun piti mennä radalla. Normaalistihan otan Even 6-10 koiraa ennen häkistä. Nyt jouksin koko luokan ajan sen kanssa eli 46 koiraa ennen omaa vuoroani. Eve käy tosi kovilla kierroksilla seuratessaan muita koiria radalla ja varmasti väsytti itsensä ennen radalle menoa.

Eve lähti radalle ihan samoin kuin edellisillekin. Hieman laiskasti, mutta ihan ok kuitenkin. Ongelmat tulivat sitten esiin kepeillä. Eve lähti kepeille hyvin, mutta puolessavälissä keppejä huomasi Annen ja pysähtyi katsomaan häntä. Itse etenin ja jäin katsomaan mihin koira jäi. Aloin toistamaan keppejä ja Eve lähti hitaasti pujottelemaan eteenpäin. Tärkeintä oli että lähti. Muuten rata meni ihan ok. Puomilla vapautin taas liiankin aikaisin, kun tuo keppipysähdys ahdisti. Eve alkoi hidastaa kyllä ja focus oli oikeaan kohtaan, mutta näitä ei tarvitsisi tehdä... Kun sitten katsoin tuloksia, nauroin Satulle, että noillakin kepeillä voi sitten voittaa. Rata ei ollut minusta vaikea, mutta tiesin kyllä ettei tuloksia paljoa tule (lopulta 3 nollaa ja 5 muuta tulosta). Tässä tullaan siihen itseluottamukseen sekä koiran ohjattavuuteen. Mikään ei tunnu vaikealta. Usko tekemiseen on todella korkealla. Niinpä rata kuin rata tuntuu helpolta.

Tuo keppien pysähdys oli oikeastaan helposti selitettävissä. Eve oli selkeästi väsynyt ja sen vire oli alhaalla. Kenties lihakset hieman kylmät, joten liike tuntui hieman erilaiselta. Nämä tuottivat epävarmuutta, mikä on näkynyt Evellä reeneissäkin kepeillä ahdistumisena (tai puomilla). Erilainen lämmittely yhdistettynä tähän kaikkeen aiheutti Evelle niin epämiellyttävän/epävarman olon, että lopputulos näkyi tällaisena.

En nyt oikein jaksa olla huolissani Even ahdistuksista. Se on mikä on ja rutiinit ovat tosi tärkeässä osassa. Pitää miettiä voisiko tuota radalta pois viemistä hyödyntää vireen nostattamisessa. Jos ei työ maistu, niin viedään koira pois radalta ja Nano tilalle. Näissä ahdistuksissahan Eve yrittää saada minut reagoimaan tilanteeseen ja saada itsensä pois epämiellyttävästä tilanteesta. Se yrittää ohjata minut toimimaan siten kuin se haluaa. Tässä riittää pohtimista...

Sami