Toisille hyvän mielen reeniä, toisille ei....
Eve oli hyvä, minä en. rata oli helpohko, mutta itse en ollut ihan niin skarppina kuin olisi voinut olla. tein selkeän radanluku virheen ja yrittin ohjata keppien jälkeen takaakierto-päällejuoksuna, kun pakkovalssin mahdollisuus oli ilmeinen. Onneksi Lotta oli takomassa järkeä päähän. Pakkovalssi pelitti loistavasti. Samoin leijeröinnit pitkällä suoralla. Lotan kommentti olikin, että Eve liikkuu paljon vapautuneemmin kun on etäisyyttä. Niinpä... Kunpa vain pääsisi eroon ylikontrollista...
Puomi oli pääasiallinen tavoite reenata ja siinä sain Lotalta korvaamatonta apua tuomarin muodossa. Lotta prässäsi Eveä tulemalla ihan iholle ja kumartumalla ihailemaan kontaktia. Eve ahdistui, mutta focus säilyi alhaalla ja Eve tuli alas asti. Teki oikean kontaktin ja malttoi odottaa vapautuskäskyä. Palkkaa ei ollut alkuun, mutta vikoilla laitoin, jotta sain Eveen vauhtia.
Olin pääasiallisesti todella tyytyväinen Eveen. Radan alussa oli kohta minkä sössin kisoissa. Tein niinkuin kisoissakin alunperin ajattelin ja toimi loistavasti. Miksi ei voinut luottaa kisoissakin....
Nanon kanssa tein melko suoran pätkän missä piti etäältä seurata ohjausta ja sai luukuttaa kovaa. meni muuten sairaan hyvin. Yksi tiukka käännös matkaan mahtui ja siitäkin selvisi sairaan hyvin! Nanosta tulee vielä jotain....
Lenkillä puhuttiin Lotan kanssa pitkään asennoitumisesta rataan ja omaan toimintaan. Lotta otti herneen kepeistä ja kaikki romahti. Sanoin, että samalla suhtautumisella olisin roikkunut jojossa jo pitkän aikaa sitten. Teemu pisti Peteen ryhtiä vuodenvaihteen reeneissä nimenomaan oman toiminnan suhteuttamiseen. On mielenkiintoista miten se yksi epäonnistuminen jää mieleen niistä 40 suorituksesta joista vain 39 oli täydellisiä.
Agility on itseluottamuslaji ja oikeasti omalla mielikuvalla/asennoitumisella tekemiseen on suunnaton vaikutus itse suoritukseen. Ajatteletko kuinka huono se kurvi oli vai vain yksi ohjaus oli heikko. Paine täydellisestä suorituksesta on niin suuri, että jokainen miettii mitä parannettavaa on kun voisi oikeasti lähteä miettimään missä onnistui. Se ei tarkoita että virheiltä pitää sulkea silmät, vaan oikeasti uskoa siihen osaamiseen, mitä väellä on.
Toinen mikä itsellä on pyörinyt mielessä on Teemun kommentti harjoittelemisestä reeneihin ja harjoittelemisesta kisoihin. Siinä todella on kaikille pohdittavaa. Reenaammeko todella harkkaagilityä sekä kisa-agilityä... Väitän että 95% näin tekee...
Sami
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti