Stadigames....

Taas kutsui Helsinki kisaamaan. Ilmoittauduin 3 minuuttia myöhässä ja jouduin sähköpostilla kerjäämään että pääsin mukaan... Ja muutmaa päivää myöhemmin ilmoittaa että ei me tullakaan kuin yhdellä koiralla, kun tuolla toisella on juoksut! Eli paikalle mentiin vain sunnuntaina Jekun kanssa...

Jekku oli alkuun hieman ihmeissään kun ei muita koiria ollut mukana, mutta loplulta osasi ottaa kyllä kaiken riemun irti! Sainpahan itsekin keskittyä kerrankin vain yhteen koiraan ja sen ratoihin. Tämä tuottikin ekalla radalla tulosta. Jekku oli hyvällä vireellä liikkeellä ja lähti oikeinkin mukavasti liikkeelle. Kepeille tultaessa sitten tuli ensimmäinen ongelma kun Jekku tuntui puskevan likaa keppeijä päin. Se joutui oikein tosissaan tekemään töitä että pystyi pujottelemaan viimeiset välit! Pujottelu levisi ihan törkeän leveelle. Tämä saattaisi johtua siitä, että olemme reenanneet aika paljon keppejä kuja hieman auki. Nyt kun ei kujaa olekaan, Jekku yrittää tulla samalla vauhdilla läpi, mutta kun kepit ovat suorassa linjassa askellus on liian suora, jolloin kepit tulevat "syliin". Nyt pitää vain alkaa reenata suoria keppejä kotonakin.

Keppien jälkeen lähti taas tosi hyvin liikkeelle ja otti puomilla loistavan kontaktin. Puomin jälkeen suunnittelin ottavani niisto-sokkarilla kurvin, mutta en ehtinyt kunnolla esteelle asti. Niinpä käännös oli vähän jaakotuksen oloinen, mutta tärkeintä on etä Jekku kääntyi tosi hyvin! Itse asiassa vähän liiankin hyvin, sillä otin aika voimakkaasti haltuun ettei lähtisi renkaalle sillä seurauksella että Jekku meinasi mennä putken ohi!

Keinu oli hidas, mutta se on tiedossa. Keinulta lähdettiin kaksi hyppyä ja käännös takaisin viereiselle hypylle, jolta käännettiin A:lle. No tämä käännös sitten valui n. 10 m pitkäks! Onneksi ei edessä ollut esteitä! :) Otin hieman laiskasti ohjauksen ja valuin vielä liikkeellä, jolloin Jekku hyppäsi täysmittaisen hypyn ja takoi kohti maalisuoran pituutta. Juuri ja juuri sain käännettyä takaisin, mutta aikaa paloi ja paljon!

A:lta maaliin olikin sitten suora minkä Jekku meni ihan mukavasti. Tulos 0 sijoitus 10. Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä maku.

Hyppis olikin sitten täysin vastakkainen elämys. Jekulla oli ihan hyvä into alkuun, mutta itse olin enemmän tai vähemmän pihalla koko radan ajan. Pidin ihan törkeää kiirettä koko radan ja koira jäi niin yksin... Alku oli hieman erikoinen enkä oikein tiennyt mikä olisi paras tapa ohjata se. Suunnittelin takanaleikkauksen, mutta jäin siitä epävarmaksi. Kun muutama vielä sössi sen niin päätin muuttaa suunnitelmaa ja tehdä valssin. No jäin sitten koiran eteen ja rima tuli alas...

Takaakierrolla yritin saada niistolla mahdollisimman tiukan käännöksen, mutta Jekku tekikin sitten Evet. Kun vastainen käsi lyötiin eteen Jekku pysähtyi seisomaan eikä suostunut hyppäämään koko hyppyä. Tästä kielto. Kepeillä sitten vedätin oikein kunnolla ja Jekku jäti vikan välin pujottelematta. Jatkoin ja siitä hylly.

Siitä jatkettiin sitten pitkälle ympyrälle missä olisi saanut paahtaa ihan täysillä. Olin oikealla puolella koiraan nähden. Jokaisen hypyn jälkeen Jekku katsoi minusta poispäin kysyen tuonneko mennään? Tämä todennäköisesti johtui siitä, että olin liian edellä ja kun avasin kroppaa jotta sain pidettyäö koiran mukavuusalueella, napani osoitti uloispäin. Ja Jekkuhan luki ohjausta tosi hyvin... No kun sitten maltoin odottaa koiraa ja jatkettiin yhtä matkaa, alkoi Jekun vauhtikin parantua... On se niin pirun hankalaa...

Suoran päätteeksi piti kiertää siiveke tiukasti ja jatkaa putkeen. Käänsin hyvissä ajoin, jotta saisin käännöksen mahdollisimman tiukaksi. Käännös vain oli niin epämäräiseksi, että Jekku tulkitsi sen poispäinkäännöksi ja kääntyi ulospäin... Tätä mietin rataantutustumisessa, mutta ajattelin ettei Jekku käänny. No kääntyihän se mainiosti.... Olisi tullut tosi hyvä käännös jos vain olisin itse osannut siitä jatkaa.... On se niin taitava lukemaan ohjauksia. Vielä kun osaisi itse ohjata....

Tämä rata oli taas niitä ettei voinut kuin nauraa. Jekku meni ihan hyvin mutta kun mie en vain osaa ohjata. On mukava nähdä miten hyvin Jekku ohjauksia loppujen lopuksi lukee. Kun vain joskus oppisi sitä hyödyntämään. Josko ensi kesänä.... ;)

Sami