Reeniä...

Tänään sitten aloitettiin kesälomareenaaminen. Käytiin Pennalassa harjoittelemaas suoraa vauhdikasta etenemistä. Eve ei vain valitettavasti vielä pääse osallistumaan. No kotipihalla sitten.

Tein käytännössä ympyräradan mitä vain paahdettiin menemään. Jekku on nyt tosi epävarma. Se odottaa kokoajan käskyä minne mennään, milloin käännytään. Saan olla tosi tarkkana oman rintamasuunnan kanssa ettei vaan napa osoita hieman sivulle, sillä Jekku lähtee heti napaohjauksen suunnasta hakemaan estettä, mikä on tosi hyvä asia, mutta itse tarvitsisi vain alkaa radoilla muistamaan se.

Lähettäessäni putkeen Jekun leikkasin hypyn takana, jotta sain varmasti oikeaan päähän. Jekku katsoi kahteen kertaan taakse "saankohan nyt varmasti mennä?" ja hidasti vauhtiaan. Jekulle on niin paljon huudettu viimehetken kieltoja että se oikein odottaa että "EI!" huuto kuuluisi...

Vauhti oli hyvää kun ohjaus oli selkeää. Jekku saa itseluottamusta kokoajan lisää ja työskentelyinto paranee, mutta paljon on työtä edessä. Kun rata on tuttu, on vauhti todella paljon parempi. Tein pikku tauon jälkeen hallin toisesta päästä toiseen päähän olevan suoran, päässä käännettiin U-putkella ja siitä puomille. En muista koska Jekulla olisi ollut niin hyvää vauhtia! Se juoksi oikeasti tosi kovaa eikä miulla ollut mitään mahiksia pysyä perässä! Siellä on olemassa se vauhti ja halu, mutta sen esille kaivaminen on tosi työlästä. Nyt näyttää siltä että ollaan oikealla tiellä, mutta aikaa vaaditaan vielä tosi paljon..

Lopuksi kokeilin pätkää vielä Hipun kanssa. Voi jurkele se on hyvä ja nopea! Sen kun olisi osannut kouluttaa.. Tuli kyllä sellainen olo että laitetaan se kuntoon ja käydään muutamat kisat näyttämässä miten agilityä oikein mennään! Loppujen lopuksi sillä ei ole ihan hirveesti reenattavaa. Putki on ehkä heikoin este! Puolne vuoden jälkeen nimittäin tehtiin puomi. Ja teki muuten aivan loistavasti! Kenties mie ens keväänä oton muutaman startin Hipunkin kanssa...

Sami