hiljaiselon päätös...

Nyt on sitten lopetettava tämä hiljaiselo... Mie olen keksinyt tekosyitä siihen, miksen voi kirjoittaa blogia. Alkuun se oli masennus kisoista, lopuksi mie en halunnut kertoa Carista... väliin on mahtunut jos joitakin muita syitä, mutta nyt on pakko alkaa aktivoitumaan tällä puolella.... Ai miksi? Koska nyt alkaa olla pakko saada omia ajatuksia järjestykseen reenaamisesta tuon uuden tulokkaan kanssa, että saisin selkeän suunnitelmallisuuden reenaamiseen, että mie muistan edes käskysanat mitä käytän...;)

Josko tämän nyt sitten alottaisi sillä tarkoin varjellulla salaisuudella minkä kaikki tietää. Miulla on siis nyt uusi pentu. Cari, Carippa, Karppalainen, Karpponshehov.... rakkaan lapsen monet nimet... ja rotu on siis bc... Harppaus maksien maailmaan on siis alkanut..

Cari tuli 15 vko ikäisenä meille. Cari omaa erinomaisen keskittymiskyvyn, se on palvelu altis ja melko ahne. Leikkii melko hyvin ja työskentelee hyvällä sykkeellä. Tällä hetkellä se on yhtä jalkaa eikä se oikein hallitse kehoaan. Juoksee kyllä kovaa, mutta kääntyillessä on melkoinen honkkeli. Reenatessa kun se juoksi palkalle, se meni palkasta läpi, kun ei saanut oikein pysäytettyä, löi pyllyn maahan ja lähti kaatumaan takapuolen yli selälleen. Oli hauska katsoa kaatuuko koppakuoriainen selälleen vai ei. Etutassut nousi ilmaan ja painopiste oli aivan siinä ja tossa että kaatuuko vai ei. Lopulta etupää painui takaisin eteenpäin.... Kuulostaa varmaan näin selitettynä oudolta, mutta hauskan näköinen tilanne oli... Saanpahan nauraa itsekseni!;)

Carin kanssa ollaan sitten reenailtu... kaikenlaista.... Agilityn osalta olen keskittynyt putken tekemiseen. Siihen että saan putkesta Carille niin mieleisen esteen, että se palkkautuu siitä radalla. Olen hakenut Carille hyvää fokusta kohti putkea ja se alkaa toimimaan. Käskysanalla se alkaa tosi vahvasti etsimään mistä löytäisi putken. Etäisyyttä olen kasvattanut ja kulmia tehnyt. Tällä hetkellä Carppa hakee putkeen pimeästä kulmasta, kohtuu pitkältä etäisyydeltä ja todella hyvällä vauhdilla. Hyppyjen osalta olen ollut laiska. Pitäisi niihin hakea samaa estefokusta mitä teen putkienkin kanssa mutta siihen en ole vielä lähtenyt. Takaakiertoa aloittelin, mutta se on vähän jäänyt viimeaikoina. Pitäisi ottaa taas ohjelmaan. Suoraa ollaan jonkin verran reenattu, mutta hieman liian vähän. Saisi tehdä huomattavasti enemmän....
Kontaktia lähdin opettelemaan pihalla. Laitoin portaille lastulevyn pätkän ja opetin paikkaa. Puhelin soi ja jäin sitten puhumaan. Cari pohti hetken aikaa, kiipesi portaat ja teki loistavan kontaktin! Näin sitä mennään... Koira oppii ohjaajasta huolimatta...;)

Toko puolella ollaan keskitytty sivupaikkaan ja sen opettamiseen. Se olkaa vähitellen toimia. Alkuun Carille tuli paha tapa hypätä käteen, mutta siitä ollaan vähitellen pääsemässä eroon. Odottaminen istuen on tosi vahva. Cari pysyy loistavasti paikallaan ja kestää häiriöitä. Tässä ajattelin tehdä tokomaisesti, siten että Cari pärjää EVL istumisen. Ja se toimii nyt loistavasti.
Ruutua ollaan aloiteltu markkerilla, samoin ollaan aloiteltu noutoa. Kapulat nostaa hyvin ja tuo mukavasti takaisin. Pitoharjoituksiin ei vielä olla lähdetty. Luoksetulossa ollaan tehty vain vauhtia.
Tunnarissa kokeilin täysin luomuna. Piilotin muutaman kerran jotta oppi etsimään. Laitoin kasan ja sekaan oman. Cari haki loistavasti! Tämän testailin pari kertaa jotka toimi hyvin. No seuraavalla kerralla ei enää toiminutkaan..;) Täytyy pistää mietintä myssyn alle... Osaa ja erottaa mutta vireen ja mielikuvan kanssa pitää tehdä töitä....

Cari on kaikin puolin erinomainen koira miulle. Olen tosi tyytyväinen siihen miten se ajattelee, mutta kuitenkin se toimii säpäkästi. Se kestää miun  vireen nosto ja kestää huomauttamiset. Ainoa "vika" mikä koirassa on että se oppii liiankin nopeasti, jolloin mie en saisi tehdä virheitä... no siihenhän mie en pysty...;)

Mennäänpä Eveen.... Eve on ollut kisatauolla käytännössä tämän vuoden, pääsiäikstä lukuunottamatta. Ollaan reenailtu rauhassa maltillisesti. Pudoteltu vähän painoa ja annettu Even toipua. Olen käyttänyt sen kolmesti Maarella ja se on paljon parempi. Rimoja ei enää ole pudonnut... en edes muist milloin viimeksi. Mie olen äärimmäisen tyytyväinen Eveen. Vauhtia saisi olla hieman enemmän mutta sitä tulee lisää kokoajan kun Eve saa varmuutta.

Pääsiäisen kisat meni vähän vaihtelevasti. Kisarutiini puuttui, joten typeriä virheitä tuli, niin itselleni kuin koirallekin. Mutta ne saadaan kisaamalla kuntoon.

Tästä eteenpäin... Jatkossa pyrin kirjoittamaan reenejä enemmän. Mitä tehty, miten mennyt, mitä havaintoja ja palautteita saan. Nyt olisi niin paljon kirjoitettavaa ettei niihin mikään tila olisi riittänyt.. Olkoon tämä lähtölaukaus kohti tämän kesän kisoihin valmistautumista..