Niinhän siinä kävi, että viime kesä meni täydellisesti penkin alle. Vuosi kokonaisuudessaan oli menestyksellisesti kohtuullinen, jopa hyvä, mutta kaikki merkitykselliset kisat olivat suoranainen katastrofi.
Pientä tilastotietoa: Nollaprosentti kokovuoden kisoista 61% Hylly prosentti 13%. Startteja 59. Voittoprosentti peräti 25%. Toki suurin osa voitoista on pienistä kisoista.
Sinällään kuulostaa ihan kohtuullisilta tuloksilta, mutta kun otetaan isot karkelot. SM-kisat tulos 5 ulos toiselta kierrokselta. Karsinnoissa jääminen ekaan päivään. EO:ssa ei finaaliin....
Kesän jälkeen oli täydellisen tyhjä olo. Oli aivan suunnattomat odotukset kauteen, kaikki oli SM-kisojen perjantaihin asti loistavassa kunnossa, mutta lopputulos oli mikä oli. Pettymys oli suunnaton, sitä en voi kiistää... Mutta se mikä ei tapa se vahvistaa... Näin sitä on vain uskottava, laskettava leuka rintaan ja suunnattava kohti uusia pettymyksiä.... Eiköhän se aurinko paista jossain vaiheessa tähänkin risukasaan...
Eve on ollut loppuvuodesta kohtuu kunnossa. Sillä on ollut melko paljon jumeja siellä ja täällä ja kepit on tullut melkoiseksi murheen kryyniksi. Pujottelu on törkeän hidasta. Korkeassa vireessä suorittaa vielä kohtuullisesti mutta vähänkään väsyneenä vauhti kuolee olemattomiin.
Käytin Even Maarella, jonka kommentit oli lonkan vajaa liikkuvuus, epästabiili polvi, lantion vinous, kaularangan ongelma... Hänen mukaansa toiselle puolelle kääntyminen on varmasti ollut Evelle hankalaa, mikä varmasti näkyy myös pujottelussa... Eve oli hoidon jälkeen kuukauden verran parempi, mutta sen jälkeen alkoi taas näyttää siltä, että ongelmat palaisivat. Täytyy saada Maarelle uusia aikoja , jotta saa kontrolloitua Even paranemista.
Ensi vuosi tuo mukanaan uusia tuulia. Aion siirtää kisakauden aloitusta reilusti myöhempää. Tänä vuonna kun ei tarvitse kantaa huolta nollista. Jos todellisen kosikauden avauksen siirtäisi tuonne huhtikuulle. Viime vuonna selkeästi paras tuloskunto oli liian aikaisin. Muutenkin Eve on estevarmuudeltaan käytännössä siinä kunnossa kuin sen haluankin olevan. Hirveästi uutta en ala opettamaan, onhan Eve jo kuusi. Puutteita on, muta ei sellaisia minkä kanssa en pystyisi elämän. Pyrin satsaamaan kevään helpohkoihin vauhtireeneihin, jotta saisin Evelle hyvän mielikuvan vauhdista. Ohjauksessa olen tietoisesti pyrkinyt siirtymään enemmän takaaohjauksiin, mikä onkin antanut Evelle vauhtia lisää, mutta kääntymisissä on tullut haasteita. Ennen niin vahvat niistot ja valssit ovat alkaneet valua. En kuitenkaan ole aiheesta huolissani, tärkeintä on että saisin Evestä sen vauhdin irti mitä sillä on.
Täytyy yrittää alkaa palaamaan myös blogitekstien kirjailuun. Tässä on niin paljon asioita joita pitäisi alkaa miettimään, että tälainen puoli julkinenkin pohdiskelu ja asioiden esille nosto on varmasti hyödyllistä.
Oikein rauhaisaa vuoden vaihdetta!
Sami
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti