Mie olin niin täysillä kirjoittamassa jokaisen reenin jälkeen mitä on tullut tehtyä ja kaksi viikkoa ehti kulua ennen kuin sain mitään aikaiseksi... Voi surkeuksien surkeus.. Toki puolustukseksi täytyy sanoa että kaksi kertaa ehdin jo aloittaa kirjoittamisen. Luonnoksiksi jäivät....
Taas tulee siis ylimalkaista tekstiä siitä, mitä kaikkea on tehty. Ilman mitään sen suurempaa pohtimista miten, oliko hyvä jne.
Jos nyt aloittaisi Even osalta, kun se on niin paljon helpompaa ja lyhyempää..;)
Eve on reenannut viikkoreeneissä ja muutamia kertoja vähän muuallakin, jolloin teemat ovat olleet kontaktien vahvistamista, kontaktien vahvistamista, kontaktien vahvistamista. Kerran käytiin reenaamassa Peten, Katjan ja Satun kanssa ihan rataa. Reenit sujuu ja Eve on kyllä varma. Se viimeinen raivo vielä puuttuu mutta luotan sen löytyvän kun avaamme kunnolla kisakauden. HAU:n kisoihin olisi tarkoitus mennä ja sen jälkeen pitäisikin viikonloput pitkälti viettää kisatessa. SM-kisoihin kun tuota aikaa ei enää kovin paljoa ole...
Cari onkin sitten ollut enemmänkin reenin alla. Olen pyrkinyt nyt reenaamaan jokoa aamu ennen köihin lähtöä. Kontaktin paikkaa ollaan työstetty kun lumet sulivat ja vähitelllen ajatusta asennosta alkaa löytymään. Hieman liikaa on katse lukkiutunut ohjaajaan joten olen markkerin ottanut käyttöön paikkaa ja focusta vahvistamaan.
Samoin aloitin takaakierron opettamisen. Cari alkaa erinomaisesti focusoiman esteisiin- Putkien osalta sitä on ollut jo pitkään, mutta nyt sama on alkanut löytyä hypyille sekä takaakiertoon. Kiertoon lähdetään jo 4-5m päästä ja mikä parasta sieltä tullaan pois aivan miljoonaa. Vähänkö mie olen ylpeä pikka Carpasta!
Valssi reenikin aloitettiin yhdellä kertaa ja siihenkin reakointi oli loistavaa. Alkuun palkkasin hypyn taakse, jonka jälkeen siirsin palkan käteen. Tätä tosin ei olla tehty kuin kerran, mutta tuntuu että jo kerrasta Cari ajattelee tekemistä valtavan hienosti!
Keppireeninkin ahneuksissa aloitin. Mentiin reilun metrin levyistä kujaa suoraan palkalle... :D Kovasti alkoi jo kerrasta hakemaan keppi kujaa, vaikka pari virhettä tulikin. Mitä eikö nämä osaakaan lukea ajatuksia?!?;)
Hyppysuoraa ja hyppykaaria pitäisi alkaa tekemään. Tekemään vauhtia ja esteiden hakemista, radan lukemista. Mielikuvaa siitä että edessä olevat esteet haetaan. Tämän suhteen olen ollut hieman laiska, mutta nyt kun sen tänne kirjoitin niin eiköhän tämäkin asia saada hoidettua kuntoon...
Summa summarum. Agilityn osalta ollaan puuhasteltu kaikenlaista. Ainoa asia mitä olen tosissaan opettanut on putket ja toimii valtavan upeasti. Nyt vain hieman systemaattisuutta reeniin kun koira saa vähän ikää lisää ja hallintaa kehoonsa niin eiköhän tästä vielä agikoira saada. Ainakin kaikki vaikuttaa tosi lupaavalta!
Tokon osalta ollaan sitten reenattu pääosin ruutua, tunnaria ja sivupaikkaa. Muutakin toki, mutta ei niin systemaattisesti. Mie todella olen yllättynyt siitä, kuin valtavalla innolla Cari painaa ruutuun, kuinka se hakee ruutua käskysanalla ja kuinka innokas se on tekemään töitä! Ruutua on tehty vauhdilla putken kautta sekä suoraan. Ja asenne ainakin on kohdallaan! :)
Tunnariin otin pari askelta taaksepäin, kun kokeiluni meni sittten vähän mönkään. Olen taas lähtenyt leikkimään ja piilottamaan kapulaa. Ja nyt näyttää työskentely todella hyvältä. Nenää käytetään todella hyvin eikä häiritse maatuvat lehtikasat pihalla... Jotain unohtui syksyllä kasata pois....;)
Sivupaikka hakee vielä, mutta sitä tarjotaan tosi innokkaasti. Paljoa ei tarvitse tehdä kun Carppa tulee tarjoamaan sivulle tuloa vaikka sitä ei olisi tarkoitus reenatakaan. Paikasta on tullut mieleinen, mikä on todella positiivinen asia!
Toko puolella olen itse täysi turisti ja mie vain jään haaviauki katsomaan miten puolivuotias pikku Carppalainen tekee niiin tomerasti töitä ja oikeasti on niin pätevän oloin pikkuotus. Ok, jos joku joka oikeasti osaa kouluttaa olisi tehnyt sen kansa niin sehän olisi jo EVL valmis, mutta mie jaksan olla niin vilpittömän ihastunut ja iloinen miun pikku Carippaisesta että eiköhän siinä ole palkkaa tarpeeksi... ainakin itselleni....
Miun täytyy sanoa että olen saanut kyllä niin itselleni sopivan koiran, jonka kanssa on aivan mahtavaa tehdä töitä, hämmästellä elämän menoa ja nauttia yhteistoiminnasta!
Siispä kiitos sinne minne kiitos kuuluu: Kiitos Riitta, Pekka ja Varvara aivan ihastuttavasta pikku hirvityksestä..
Sami
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti