Kyllähän tässä onkin pakastuttu tarpeeksi. Työpäivät ovat olleet pitkiä ja jos joskus oliskin ollut mahdollista reenata, on pakkaset sen estäneet. Viime viikonloppu meni valmentajakurssilla, joten taukoa on riittänyt. Viimein torstain viikkoreeneissä pääsi reenin makuun...
Valmentajakurssia en sen enempää lähde näin julkisesti purkamaan. Sen jätän omaan suljettuun pohdintaan ja kahden keskeisiin keskusteluihin. Sen verran sanottakoon, että kyllä luennoimassa ollut Steve Croxford on aihetta paljon pureskellut...
Torstain reenejä onkin sitten odoteltu pitkään. Kaksi kertaa oli jäänyt väliin pakkasten takia, joten kolme viikkoa odotetut reenit olivat tervetulleet. Rata oli melko haastavan näköinen piirrustuksessa, mutta livenä se ei tuntunut enää niin haastavalta. Evellä on ollut vatsa löysällä (liekö ruoan vaihtuminen sotkenut vatsaa), joten en halunnut tehdä sen kanssa pitkään. Keskityin nolla reeniin ja muutamaan hyvään puomiin.
Nostatin Even virettä tekemällä Nanon kanssa alkua. Nano toimi todella hyvin! Tuntui että tauon aikana se oli taas oppinut paljon uutta. On se mukava tehdä ajattelevan ja hieman vanhemman koiran kanssa töitä! Even kanssa sitten tehtiin rata kohtuullisena nollana läpi. Yksi kurvi valui pahasti ja toisessa olin itse hieman myöhässä, jolloin kaarre valui. Lisäksi pidin päällejuoksu-sokkarissa hieman liian pitkään Eveä hallusssa, jolloin jäin vähäksi aikaa Even tielle. Puomi oli loistava ja muutenkin rata oli hyvä. Vauhti ei ollut niin hyvä kuin olisin toivonut, mutta pistettäköön se vatsan oireilun piikkiin. Täytyy olla tyytyväinen koiraan. Eve on niin äärimmäisen kuuliainen ja varma, kun itse vain on huolellinen. Nyt kun puomi alkaa toimia niin kuin pitää, on oma luottamus todella korkealla. Vain viimeinen vauhti ja viritys pitää saada kohdilleen. Toivottavasti en vain ole "huippukunnossa" liian aikaisin.. ;)
Even jälkeen tein Nanon kanssa radan keski ja loppuosan. Nanohan ei osaa kontakteja eikä keppejä. Muuten se on melko hyvässä kuosissa. Se kääntyy nykyisin hyvin, alkaa olla este hakuinen ja alkaa nostaa virettään. Vauhtia tulee varmasti vielä paljon lisää, kunhan vain päästään hieman enemmän tekemään työtä ja se saa varmuutta. Ohjauksista päällejuoksua jouduin kertaalleen muistuttelemaan, mutta sen jälkeen päällejuoksu toimi hyvin. Samoin viskileikkauksen palkkasimme loppuun.
Olin todella tyytyväinen Nanoon reeneissä. Jatkossakin tulen tekemään radat Nanon kanssa, vaikka sitten sen jälkeen kun muut ovat reenanneet. Tavoite Nanon kisaamiseen on ensi syksynä. Nyt ohjaukset ja perusteet kuntoon ja kesän aikana kontaktit ja kepit kisakuntoon. Vesikielellä odottelenkin jo Nanon kisauran alkua..
Sami
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti