Aloitetaan nyt viimeisimmästä ja kuljetaan ajassa taaksepäin..
Sterilisoinnin jälkeen kävin ensimmäisen kerran kunnolla reenaamassa maanantaina. Eve oli hyvinkin innokas, mutta liikkeessä näkyi alkuun epävarmuus. Saattoi hieman vatsanahkaa kiristää tikkien jäljiltä. Vauhti kuitenkin lisääntyi pätkä pätkältä, joten aiheesta tuskin kannattaa olla huolissaan. Tein ninan radan alku pätkää, jonon vaihdoin 2 hypyn takaakierroksi. Innostuin Elinan koulutuksessa vippauksesta, joten sitä piti päästä harjoittelemaan. Even kohdalla käsi piti pitää aivan kiinni kropassa ja mielelläään lähellä maata, jottei lähtenyt suorittamaan hyppyä väärään suuntaan. Myös takaisin veto piti tehdä riittävän ajoissa jotta kurvin sai mahdollisimman pieneksi. Pääosin jäi hyvä maku ohjauksesta. Voisi oikeasti ottaa käyttöön kisoissakin!
Vekki pitää Even kanssa tehdä melko kaukana esteestä. Eve kuitenkin kääntyy vekkiin hyvin, joten sen takia ei tarvitse olla lähellä je toisaalta jos menen liian lähelle lähtee helposti takaakiertoon. Erottelua pitää siis harjoitella.
Selkeä puute meidän ohjausrepertuaarissa on välistä vedot. Joudun ottamaan tosi voimakkaan puolivalssin joka väliin, jotta Eve tulee välistä. Tämä hidastaa meidän molempien etenemistä selkeästi. Tämä pitää nyt muistaa ottaa tehotreeniin (ihan kuin ei muuten olisi tarpeeksi reenattavaa... ;D )
Loppuun otin puomitreenin. Varmistin markkerin parikertaa vain alastulon. Otti tosi hyvin. Ekalla koko puomilla leikkasin takaa ja juoksin vierestä ohi. Eve teki aivan superhienon kontaktin. Katse oli markkerissa ja tuli vauhdilla loppuun asti mihin pysähtyi. Ei pienintäkän nykimistä perään, vaikka juoksinkin täysiä ohi! Kutsuion pois "patsaana", mihin reagoi vasta toisella käskyllä.
Toisen puomin juoksin koiran puolta mutta juoksin n. 5m sivussa ja etenin 5m puomin pään ohi. Katsoin Even katseen suuntaa puomilla ja se ei vilkaissutkaan sivulle. Katse oli naulittuna puomin alastulon markkeriin, jota juoksi nokaisemaan! Aivan loistava puomi! Ja vapautus taas liikkumattomana. Vähän mie olen ylpee Evestä! Aivan mahtavat kontaktit! Kun jäi niin hyvä maku, niin en jäänyt pilaamaan sitä useammalla toistolla vaan lopetin treenit hiemu kehuihin! Ehkä se alkaa pikku hiljaa oppimaan mitä puomilla nykyisin pitää tehä... :)
Illalla Eve alkoi nuolla takatassuaan. Siinä oli aiemmin ollut pieni reikä keskianturan alareunassa. Jokin siihen oli pistänyt. Se oli putsattu ja näyttänyt parantuneen. Nyt kuitenkin Eve oli nuollut sen auki. Ei näytä märkivän, mutta on hieman arka. Nyt kauluri päässä ja jalka putsattu. Eiköhän se tästä...
Sitten niihin ennen leikkausta treeneihin.
Aloitimme miun ja Oilin järjestelemän "huippuryhmän" treenit syyskuussa, jolloin meitä tuli opastamaan Teemu Linna. Kun sähköpostilla soviteltiin koulutusta, jäi miulle hieman epäselvä/-varma oli mitä oikein tuleman piti. osittain tuntui ettemme puhuneet samaa kieltäkään. No päivä kuitenkin alkoi ja jo ensimmäisen rataantutustumisen aikana tuli sellainen olo että WAU! Teemu kävi hyvin tarkkaan omaa ohjausideologiaansa ja perusteita sille. Tällainen teoreettinen lähestymistapa toimi opettajalle erinomaisesti. Selkeä looginen toiminta. Asiat eivät ole joko tai, vaan tääm tarkoittaa tätä ja tuo tuota. Monesti koulutuksissa kuulee, että hyvinhän se meni noinkin ja ihan kiva. Teemu lähestyi asiaa:"Itse tekisin tämän näin, koska..." Jokaisella oli oikeus toimia juuri niinkuin itse koki parhaaksi, mutta ristiriitaisiin ohjauksiin Teemu puuttui tiukasti. Ja mikä tärkeintä perustellen miksi. Tämä söi aikaa tekemiseltä, mutta antoi todellakin eväät muokata omaa ohjauskäsitystään.
Toinen lähtökohta koulutukseen oli ajatus ensi kesästä. Rataa ei pyritty selviämään läpi, vaan katsottiin mitkä asiat kaipaisivat parannusta. Niitä ei jääty hinkkaamaan vaan niiden korjaus jäi kotiläksyksi. Rataa jatkettiin pysähtyneestä tilanteesta ajatuksella:"Missä toivoisit olevasi omassa ideaalissa ohjauksessasi." Missä toisin sanoen olet ensi kesän arvokisoissa jos tällainen tilanne tulee eteen. Nyt on aika treenata asiat siihen kuntoon että ensi kesänä voit siellä olla.
Aivan ihan ajatus. Asiaa ei jääty märähtimään. Kyllä tämä täytyisi osata. Jos ei osaa niin sitten harjoitellaan. Ensi kesänä koirasi osaa!
Itselleni viimein selvisi se Jekun suurin ongelma, vaikkei Jekku edes ollut koulutuksessa mukana. Olen aina sanonut ettei Jekku osaa kääntyä. Toki olen tiedostanut että se johtuu minusta, mutta kukaan ei ole osannut kertoa miten. Nyt Teemun teorian pohjalta sain viimeinkin aiheeseen vastauksen.
Jekku on tarkkaan ohjausta lukeva koira. Se on kiltti ja monesti olemme sanoneet sen olevan perfektionisti. Se paineistuu heti jos se tietää tehneensä ei toivotusti. Olen ohjennut sitä edestä, joten valssi on ollut pääasiallinen ohjaustapa käännöksissä. Valssissa olen vienyt hypylle koiran puoleisella kädellä ja ottanut vastaan vastakkaisella. Tämä on hidastanut koiraa ja saanut sen empimään hypäämistä. Tätä olen sitten kompensoinut liikkeellä eli kun koira empii olen valuttanut omaa liikettäni, jolloin koira on saanut taas viestin että hyppy hypätään. Kuitenkin voimakkaasti valuva liike on antanut koiralle luvan hypätä pitkä hyppy, sillä Elinan sanoin liike on vahvin ohjaus. Ja näin käänökset ovat sitten aina valuneet.
Se mitä olisi pitänyt tehdä toisin, olisi hypyn vahvistus pitänyt antaa koiranpuoleisella kädellä. Kroppa saa kääntyä jatkettavaan suuntaan, mutta ohjaavakäsi ei saa vaihtua. Oma liike ei saa jatkua tukemaan hyppyä enää valmistavan laukan aikana, jolloin koira tietää kääntyä pienen hypyn.
Even osalta reeneissä tuli ilmi keppi ongelma miäk olikin tiedossa. Ja niitä nyt sitten onkin väännetty ja paljon on vielä tekemistä. Muuten Eve meni tosi hyvin, kunhan vain itse uskallan antaa sen edetä. Niisto, mikä oli meidän yksi ongelmista, saatiin sekin korjattua viemällä käsi riittävän pitkälle. Sanoin Teemulle niiston olevan ongelma ja kun kokeilimme sitä radalla kysyi Teemu että mikä se onglema niistossa oli. Asia käytiin hyvin rataantutustumisessa jolloin sain korjattua niiston suoritustavan. :)
Toinen onglma mikä tuli eteen oli sivuttaisirtoaminen. Tämän en oikein usko olevan ongelma. Ehkä ongelma oli ennemminkin kohdassa (piti hypätä tyhjään kenttään päin) kuin varsinaisessa irtoamisessa, sillä niissä ei ole ollut ongelmaa. Ja kun kerran Eve tulee epävarmaksi toistuu virhe helposti.
Kaiken kaikkiaan olin aivan äärettömän tyytyväinen Teemun reeneihin kuten oli koko ryhmä palautteesta päätellen. Sanoinkin että varmasti olivat parhaat reenit missä olen koskaan ollut! Siis suur kiitos Teemulle!
Lokakuusssa tuli sitten Elina pitämään oman koulutusviikonloppunsa. Elinan lähtökohta oli hieman erilainen. Kävimme läpi erilaisia ohjauksia joista sitten valittiin koiralle parhaiten sopiva. Sinällään oli erittäin mielenkiintoista kokeilla eriohjauksia ja oppi uusia tekniikoita, mutta minun makuuni tekniikoiden osalta käsittely jäi hieman pinnalliseksi. Olisin toivonut tarkempaa ohjausta tekniikoiden suorittamiseen sekä pohjaa niiden käyttöön. Toki Teemu ja Elina olivat sopineet työnjaosta keskenään ja ehkä Elina oletti Teemun aiheen käyneen, mutta odotin pikkutarkempaa otetta.
Eve meni koulutuksessa aivan erinomaisesti. Ohjaus kuin ohjaus toimi aivan loistavasti. Vuhti säilyi ja... Kaikki vain toimi. En oikein osaa sanoa mitään yksittäistä ohjausta tai asiaa mikä olisi edes jäänyt päälimmäisenä mieleen. Kaikki vain meni todella hyvin! Ehkä senkin takia jäi hieman tyhjä olo. Ei tullut mitään uutta ja mullistavaa. Koira kulki hyvin ja oma ohjaus toimi. Leijuin koulutuksen jälkeen aikasta pitkään, sillä Elinan viimeinen kommentti oli:"Yksi parhaista näkemistäni mini koirista Suomessa....." Viimeinkin joku muu sanoi sen ääneen mitä olen mantrana lukenut itselleni jo pari vuotta... =D
Toisaalta aika pelottavaa. Nyt menestyksen välissä olen vain minä itse...
Elinan viikonlopun jälkeen maanantaina Eve sitten steriloitiin, mistä on palauduttu. Eilen leikattiin Jekun jalka, mitä nyt yritetään varjella. Ja itse olen flunssassa (olen varma että minulla on poskiontelon tulehdus) ,joten toipilaita piisaa.
Lauantaina ryhmän koulutukset saavat jatkoa, kun Lehtiön Anja tulee meitä kouluttamaan. Toivottavasti sitä ehtii itse sekä Eve toipua viiknloppuun mennessä. Sitä odotellessa..
T:Sami
Sterilisoinnin jälkeen kävin ensimmäisen kerran kunnolla reenaamassa maanantaina. Eve oli hyvinkin innokas, mutta liikkeessä näkyi alkuun epävarmuus. Saattoi hieman vatsanahkaa kiristää tikkien jäljiltä. Vauhti kuitenkin lisääntyi pätkä pätkältä, joten aiheesta tuskin kannattaa olla huolissaan. Tein ninan radan alku pätkää, jonon vaihdoin 2 hypyn takaakierroksi. Innostuin Elinan koulutuksessa vippauksesta, joten sitä piti päästä harjoittelemaan. Even kohdalla käsi piti pitää aivan kiinni kropassa ja mielelläään lähellä maata, jottei lähtenyt suorittamaan hyppyä väärään suuntaan. Myös takaisin veto piti tehdä riittävän ajoissa jotta kurvin sai mahdollisimman pieneksi. Pääosin jäi hyvä maku ohjauksesta. Voisi oikeasti ottaa käyttöön kisoissakin!
Vekki pitää Even kanssa tehdä melko kaukana esteestä. Eve kuitenkin kääntyy vekkiin hyvin, joten sen takia ei tarvitse olla lähellä je toisaalta jos menen liian lähelle lähtee helposti takaakiertoon. Erottelua pitää siis harjoitella.
Selkeä puute meidän ohjausrepertuaarissa on välistä vedot. Joudun ottamaan tosi voimakkaan puolivalssin joka väliin, jotta Eve tulee välistä. Tämä hidastaa meidän molempien etenemistä selkeästi. Tämä pitää nyt muistaa ottaa tehotreeniin (ihan kuin ei muuten olisi tarpeeksi reenattavaa... ;D )
Loppuun otin puomitreenin. Varmistin markkerin parikertaa vain alastulon. Otti tosi hyvin. Ekalla koko puomilla leikkasin takaa ja juoksin vierestä ohi. Eve teki aivan superhienon kontaktin. Katse oli markkerissa ja tuli vauhdilla loppuun asti mihin pysähtyi. Ei pienintäkän nykimistä perään, vaikka juoksinkin täysiä ohi! Kutsuion pois "patsaana", mihin reagoi vasta toisella käskyllä.
Toisen puomin juoksin koiran puolta mutta juoksin n. 5m sivussa ja etenin 5m puomin pään ohi. Katsoin Even katseen suuntaa puomilla ja se ei vilkaissutkaan sivulle. Katse oli naulittuna puomin alastulon markkeriin, jota juoksi nokaisemaan! Aivan loistava puomi! Ja vapautus taas liikkumattomana. Vähän mie olen ylpee Evestä! Aivan mahtavat kontaktit! Kun jäi niin hyvä maku, niin en jäänyt pilaamaan sitä useammalla toistolla vaan lopetin treenit hiemu kehuihin! Ehkä se alkaa pikku hiljaa oppimaan mitä puomilla nykyisin pitää tehä... :)
Illalla Eve alkoi nuolla takatassuaan. Siinä oli aiemmin ollut pieni reikä keskianturan alareunassa. Jokin siihen oli pistänyt. Se oli putsattu ja näyttänyt parantuneen. Nyt kuitenkin Eve oli nuollut sen auki. Ei näytä märkivän, mutta on hieman arka. Nyt kauluri päässä ja jalka putsattu. Eiköhän se tästä...
Sitten niihin ennen leikkausta treeneihin.
Aloitimme miun ja Oilin järjestelemän "huippuryhmän" treenit syyskuussa, jolloin meitä tuli opastamaan Teemu Linna. Kun sähköpostilla soviteltiin koulutusta, jäi miulle hieman epäselvä/-varma oli mitä oikein tuleman piti. osittain tuntui ettemme puhuneet samaa kieltäkään. No päivä kuitenkin alkoi ja jo ensimmäisen rataantutustumisen aikana tuli sellainen olo että WAU! Teemu kävi hyvin tarkkaan omaa ohjausideologiaansa ja perusteita sille. Tällainen teoreettinen lähestymistapa toimi opettajalle erinomaisesti. Selkeä looginen toiminta. Asiat eivät ole joko tai, vaan tääm tarkoittaa tätä ja tuo tuota. Monesti koulutuksissa kuulee, että hyvinhän se meni noinkin ja ihan kiva. Teemu lähestyi asiaa:"Itse tekisin tämän näin, koska..." Jokaisella oli oikeus toimia juuri niinkuin itse koki parhaaksi, mutta ristiriitaisiin ohjauksiin Teemu puuttui tiukasti. Ja mikä tärkeintä perustellen miksi. Tämä söi aikaa tekemiseltä, mutta antoi todellakin eväät muokata omaa ohjauskäsitystään.
Toinen lähtökohta koulutukseen oli ajatus ensi kesästä. Rataa ei pyritty selviämään läpi, vaan katsottiin mitkä asiat kaipaisivat parannusta. Niitä ei jääty hinkkaamaan vaan niiden korjaus jäi kotiläksyksi. Rataa jatkettiin pysähtyneestä tilanteesta ajatuksella:"Missä toivoisit olevasi omassa ideaalissa ohjauksessasi." Missä toisin sanoen olet ensi kesän arvokisoissa jos tällainen tilanne tulee eteen. Nyt on aika treenata asiat siihen kuntoon että ensi kesänä voit siellä olla.
Aivan ihan ajatus. Asiaa ei jääty märähtimään. Kyllä tämä täytyisi osata. Jos ei osaa niin sitten harjoitellaan. Ensi kesänä koirasi osaa!
Itselleni viimein selvisi se Jekun suurin ongelma, vaikkei Jekku edes ollut koulutuksessa mukana. Olen aina sanonut ettei Jekku osaa kääntyä. Toki olen tiedostanut että se johtuu minusta, mutta kukaan ei ole osannut kertoa miten. Nyt Teemun teorian pohjalta sain viimeinkin aiheeseen vastauksen.
Jekku on tarkkaan ohjausta lukeva koira. Se on kiltti ja monesti olemme sanoneet sen olevan perfektionisti. Se paineistuu heti jos se tietää tehneensä ei toivotusti. Olen ohjennut sitä edestä, joten valssi on ollut pääasiallinen ohjaustapa käännöksissä. Valssissa olen vienyt hypylle koiran puoleisella kädellä ja ottanut vastaan vastakkaisella. Tämä on hidastanut koiraa ja saanut sen empimään hypäämistä. Tätä olen sitten kompensoinut liikkeellä eli kun koira empii olen valuttanut omaa liikettäni, jolloin koira on saanut taas viestin että hyppy hypätään. Kuitenkin voimakkaasti valuva liike on antanut koiralle luvan hypätä pitkä hyppy, sillä Elinan sanoin liike on vahvin ohjaus. Ja näin käänökset ovat sitten aina valuneet.
Se mitä olisi pitänyt tehdä toisin, olisi hypyn vahvistus pitänyt antaa koiranpuoleisella kädellä. Kroppa saa kääntyä jatkettavaan suuntaan, mutta ohjaavakäsi ei saa vaihtua. Oma liike ei saa jatkua tukemaan hyppyä enää valmistavan laukan aikana, jolloin koira tietää kääntyä pienen hypyn.
Even osalta reeneissä tuli ilmi keppi ongelma miäk olikin tiedossa. Ja niitä nyt sitten onkin väännetty ja paljon on vielä tekemistä. Muuten Eve meni tosi hyvin, kunhan vain itse uskallan antaa sen edetä. Niisto, mikä oli meidän yksi ongelmista, saatiin sekin korjattua viemällä käsi riittävän pitkälle. Sanoin Teemulle niiston olevan ongelma ja kun kokeilimme sitä radalla kysyi Teemu että mikä se onglema niistossa oli. Asia käytiin hyvin rataantutustumisessa jolloin sain korjattua niiston suoritustavan. :)
Toinen onglma mikä tuli eteen oli sivuttaisirtoaminen. Tämän en oikein usko olevan ongelma. Ehkä ongelma oli ennemminkin kohdassa (piti hypätä tyhjään kenttään päin) kuin varsinaisessa irtoamisessa, sillä niissä ei ole ollut ongelmaa. Ja kun kerran Eve tulee epävarmaksi toistuu virhe helposti.
Kaiken kaikkiaan olin aivan äärettömän tyytyväinen Teemun reeneihin kuten oli koko ryhmä palautteesta päätellen. Sanoinkin että varmasti olivat parhaat reenit missä olen koskaan ollut! Siis suur kiitos Teemulle!
Lokakuusssa tuli sitten Elina pitämään oman koulutusviikonloppunsa. Elinan lähtökohta oli hieman erilainen. Kävimme läpi erilaisia ohjauksia joista sitten valittiin koiralle parhaiten sopiva. Sinällään oli erittäin mielenkiintoista kokeilla eriohjauksia ja oppi uusia tekniikoita, mutta minun makuuni tekniikoiden osalta käsittely jäi hieman pinnalliseksi. Olisin toivonut tarkempaa ohjausta tekniikoiden suorittamiseen sekä pohjaa niiden käyttöön. Toki Teemu ja Elina olivat sopineet työnjaosta keskenään ja ehkä Elina oletti Teemun aiheen käyneen, mutta odotin pikkutarkempaa otetta.
Eve meni koulutuksessa aivan erinomaisesti. Ohjaus kuin ohjaus toimi aivan loistavasti. Vuhti säilyi ja... Kaikki vain toimi. En oikein osaa sanoa mitään yksittäistä ohjausta tai asiaa mikä olisi edes jäänyt päälimmäisenä mieleen. Kaikki vain meni todella hyvin! Ehkä senkin takia jäi hieman tyhjä olo. Ei tullut mitään uutta ja mullistavaa. Koira kulki hyvin ja oma ohjaus toimi. Leijuin koulutuksen jälkeen aikasta pitkään, sillä Elinan viimeinen kommentti oli:"Yksi parhaista näkemistäni mini koirista Suomessa....." Viimeinkin joku muu sanoi sen ääneen mitä olen mantrana lukenut itselleni jo pari vuotta... =D
Toisaalta aika pelottavaa. Nyt menestyksen välissä olen vain minä itse...
Elinan viikonlopun jälkeen maanantaina Eve sitten steriloitiin, mistä on palauduttu. Eilen leikattiin Jekun jalka, mitä nyt yritetään varjella. Ja itse olen flunssassa (olen varma että minulla on poskiontelon tulehdus) ,joten toipilaita piisaa.
Lauantaina ryhmän koulutukset saavat jatkoa, kun Lehtiön Anja tulee meitä kouluttamaan. Toivottavasti sitä ehtii itse sekä Eve toipua viiknloppuun mennessä. Sitä odotellessa..
T:Sami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti