Ja mä kuljen tauosta taukoon.....

Eipä ole taas hetkeen mitään tullut kirjoiteltua. Jotenkin iski tuossa kauen päätteeksi sellainen kyllästyminen kirjailuun, ettei enää jaksanut koneeseen päin katsoakaan. No jos ahdistaa niin sitten pitää jättää kokonaan pois. Nyt on sitten taas noussut pieni kirjailija sisältä ja ajattelin kokeilla joskos jotains saisi ylös kirjattua. Toki vaikutusta varmastikin on myös sillä, että olin toistaiseksi parhaassa agi -koulutuksessa, mitä olen käynyt.

Piirinmestaruuskisojen jälkeen aloitin kisatauon ja aloin keskittyä reenaamisen. Tämän talven selkeät tavoitteet ovat puomin 2 on 2 off kontaktin opettaminen Evelle (nose touch) sekä keppien vahvistaminen. Näitä aloiteltiin kotipihalla vääntämään ja toistot tuottavat tulosta, toivon mukaan. Reenasin alkuun vähintään kerran päivässä, parhaan kaksi ja vähitellen ajatus kosketusalustan nokkimisesta alkoi vahvistua pelkällä alastulolla. Vähitellen kokeilin myös koko puomilla, mikä toimi ihan mainiosti. Yhteen väliin alastulo alkoi hidastua kun Eve varmisteli pysähdys kohtaa. Ei katsellut minuun ja arponut, vaan hidasti vain liikettä. Parin viikon pakko tauon jälkeen kokeilin harkka puomilla ja nyt tuli täysillä loppuun asti. Tällä hetkellä tulee hyvällä vauhdilla loppuun asti muttei kestä ohi juoksua. Kun itse tulen takaa pysähtyy hyvin. Seuraavaksi pitää alkaa saamaan häiriön sieto harjoituksia.

Kepit sitten toimivat omalla pihalla hyvin, mutta muualla ei niin hyvin. Hassua miten tietynlaiset kepit tai tietty paikka voivat olla koiralle niin merkityksellisiä. No nyt vain treeniä eri paikoilla ja etupalkalla. Se mitä itse täytyy muistaa on antaa Evelle rauha keskittyä pujottelun alkuun ja loppuun. Välissä saa tehdä sitten melkein mitä vain.

Tauko, josta alkuun mainitsin, johtui Even steriloinnista. Kirsti päätti että Even äippä ajat on takanapäin, sillä molemmat kantoajat ovat olleet... Miten sen nyt sanoisi.. Evellä on ollut kaikki kantoajan oireet. Huonovointisuus, ruokahaluttomuus, yleinen "masennus". reaktio kantoaikaan oon ollut tosi voimakas. Lisäksi molemmissa pentueissa on ollu ttosi pieniä pentuja. Toki kaikki ovat jääneet henkiin, mutta pennut ovat olleet todella pieniä. Niinpä mietittiin ettei ehkä ole syytä tehdä kolmansia pentuja. Toisaalta 4,5 kk juoksuväli harrastuskoiralle ei ole sekään herkkua, joten itselläni ei ollut mitään aihetta vastaan... :)

Leikkauksesta toipuminen meni ihan mainiosti ja haava parani hyvin. Pieni punertava "patti" tuli yhteen tikkiväliin, minkä vuoksi käytiin poistattamassa tikit lääkärillä. Epäili olevan tikkireaktio, mikä todennäköisesti paranisi itsestään. Ja sen se tekikin. Kaksi päivää tikkien poistosta patti oli tipo tiessään.
Neljä päivää tikkien poistosta lähdin iltalenkille koko lauman kanssa. Päästyäni 150 m päähän kotoa, alkoi Eve vinkua. Tai oikeastaa kiljua. Jokin sattui ja pahasti. Nappasin koiran kainaloon ja rauhoittelin tärisevää piskiä. Kannoin kotiin ja silittelin sohvalla rauhalliseksi. Nyt koiralla olisi vähintään maha revennyt kokonaan auki tai jotain. Lopulta uskaltauduin painelemaan mahaa ja etsimään kivun syytä. Eve ei regoinut mihinkään kosketukseen. Ei muut akuin kipulääke ja seuraavana aamuna soitto elukka-asemalle, missä hoitaja epäili anaalirauhasia. Jätin soittopyynnön leikanneelle lääkärille, joka epäili ennemminkin noidannnuolta tai muuta selkäoiretta. Kipulääkettä ja seurantaa paheneeko vai paraneeko. Päivän päästä Eve oli valmis juoksemaan Nanon kanssa kilpaa.... Jotenkin tuntuu että sitä ylireagoi aika pahasti tuon Even kanssa...

No ensi viikolla sitten on tarkoitus tas aloittaa reenaaminen, joten eiköhän sitä pääse taas kirjailemaan kuinka reenit alkavat sujumaan... Niin ja niistä toistaiseksi parhaista reeneistä kirjailen hieman myöhemmin, sillä juuri pirahti puhelin, että Kirsti on tulossa hakemaan töistä ja nyt täytyy sitten lopettaa. Palailen astialle sitten.... Joskus..

Sami