Tänään taas hallilla ja mieli korkealla! On hienoa nähdä jo koiran silmistä että nyt mennään oikeaan suuntaan. Jekku on lopettanut reenamisen aika lyhyeen viimeisen puolen vuoden aikana eikä kiinnostus lajiin ole ollut korkealla. Tänään n. 20 min reenin jäljeen (mikä oli vielä jankkausta) Jekun silmissä oli polte: " Tää on kivaa! Tehdään lisää!"
Rata oli oikeastaan kaksijakoinen: Alku oli hankalahko missä tiukalta käännökseltä mentiin 90 asteen avokulmaan kepeille ja huokutuksena oli suoraan hypyltä oleva putki. Välissä vauhdikkaampi hyppy putki yhdistelmä, jonka jälkeen taas haastavampi pyöritys, jossa oli enemmän vaihtoehtoja tehdä. Siitä putken kautta vauhdikaasti puomille, jonka jälkeen taas pieni pyöritys.
Kepeille viennissä Eve haki tosi hyvin sisään kun vain annoin sille riittävästi tilaa. Meinasin vain jyrätä Eve ressun väkisin toiseen kolmanteeen väliin. Kun vain saisin pidettyä itseni paremmin kasassa enkä kyykistelisi ja ennen kaikkea heiluttelisi käsiä niin holtittomasti.... Hyppyä kokeilin sekä sylkkärillä että niistolla, joista niisto toimi paljon paremmin, mikä oli odetettavaakin. Onhan käännökset Even ehdoton vahvuus ja niistossa sain vedettyä Even suoraan kepeille. Meinasin vain Peten mukaan olla ohjauksessa liian kiltti. Eli annoin Evelle liikaa tilaa, jolloin käännös valui pitkäksi... Mutta pitäähän sitä isin pikku palleroista vähän auttaa kun se on niin pieni... :b
Toisessa pyörittelyssä tulikin sitten se oma perisynti taas esiin: KIIRE! Meinasin väkisin lähteä vetämään kierrolta miljoonaa eteenpäin ja jättää koiran suorittamaan itse valitsemaansa rataa... Perskeles kun ei millään malta odottaa! Onneksi vieressä oli joku viisas joka taas kerran jaksoi takoa kovaan kalloon malttia. Ja kun maltoin odottaa, ei Evellä ollut minkäänlaista ongelmaa suorittaa kiertoja...
Puomi Evellä on muuten ok mutta se meinaa karata kontaktilta ilman lupaa. Ei muuta kuin töitä kotona....
Lopun pyöräytyksessä (kuvan 15-18) yllättäen Eve toimi paremmin ulkopuolella, kun maltoin ODOTTAA riittävästi koiraa enkä pitänyt turhaa kiirettä edetessäni itse esteeltä toiselle. Ohjaus tuntui hieman oudolta mutta Peten mukaan se näytti huomattavasti sujuvammalta. Ainakin Eve säilytti vauhtinsa hieman paremmin.
Jekun osalta hieman arveluttikuinka rata menee. Olihan radalla paljon "meille" (lue:minulle) hankalia kohtia, missä oli helppo tappaa Jekun vauhti ja sitä kautta motivaatio. Alku ei minun mielestäni ollut kertaakaan niin sujuva kuin sen olisi kuulunut olla, mutta Jekku säilyti intonsa tehdä ja jatkoi keipeille tosi hyvin. Kun vain sain sen ensin putkesta pois.. Ja miten se onnistui? Ohjaamalla... :) Jekun kanssa tein täsmälleen saman virheen kuin Evenkin kanssa. Annoin itseni valua hypyltä liian kauas, jolloin Jekku hyppäsi suoraan putkeen. Kun vain maltoin jäädä aivan hyppyyn kiinni, kääntyi Jekkukin mainiosti mukaan. Vähän valuttaen, mutta oikeaan suuntaan.
Keppien jälkeiselle hypylle tultaessa Jekku lähti sokkariin tosi hyvin. jopa niin hyvin että kun jätin hyppy käskyn sanomatta ja olin oikeasti ajoissa, tuli Jekku hypyn ohi! Enpä olisi moista uskonut...
Putken jälkeiseen pyörittelyyn käytettiin sitten enemmän aikaa. Kädet alkoivat taas heilua enkä meinannut millään malttaa odottaa Jekkua takaakierrolla. Niinpä Pete käski jättää kädet kokonaan pois ohjauksesta, jolloin oli pakko ohjata kropallaeikä voinut karata eteenpäin. Tämä alkoikin kantaa hedelmää ja Jekku (joka siis ei hirveästi ole irronnut) karkasi suoraan puomin päähän. Siellä ollut nami kenties auttoi asiaa, mutta irtosi ohjauksen mukaan tosi hyvin! Piti siis katkasita liike, jonka jälkeen ohjaus käänsi seuraavalle kierrolle, koira vastaan ja sylkkärillä hypylle leikaten kohti seuraavaa takakiertoa ja poispäinkäännökellä hypyltä putkelle.... En olisi ikinä uskonut että Jekun kanssa onnistuisimme tässä, mutta niin vain herra meni kuin tyhjää vaan. Ja vauhtia alkoi kertymään.
Kun vaan pääsisin eroon noista "ähäkutti" ohjauksista, niin Jekkukin alkaisi oikeasti etenemään ihan loistavasti. Peten sanoin:"Kun koiran ei tarvitsisi koko ajan ajatella minne ehkä seuraavaksi mennään..." Eikö se ohjaaja ole sitä varten että se näyttää mihin mennään ja koira juoksee ohjauksen mukaan mahd. kovaa. Nyt vain tarvittaisiin ohjaaja... ;)
Täytyy olla edelleen erittäin kiitollinen Petelle, että hän jaksaa vääntää rautalangasta kuinka koira lukee erittäin hyvin ohjausta ja kuinka pitäisi ohjata jotta ohjaus menisi radan mukaisesti. Itselläni kun ohjaus tuntuu vievän lähes poikkeuksetta vähintään 90 astetta väärään suuntaan.
No nyt olen ainakin saanut paljon ajateltavaa. Kunpa vain saisi edes 20% uusista asioista omaksuttua niin hyvin menisi... Ei muuta kuin uutta matoa kuokkuun huomenna!
Sami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti