Laiskaa on ollut...

Vaikka kirjailu on ollutkin laiskaa, on hallilla tullut käytyä. Ja tänään oli ehkä yhdet parhaista reeneistä. Satuin eilen samaan aikaan hallille Peten kanssa ja tänään olimme taas yhtä aikaa ja täytyy sanoa että en muista koska viimeksi olisi kahdesta reenistä oppinut yhtä paljon kuin tänään! Ei voi kuin hattua nostaa ja nöyrästi kiittäen kumartaa herra Huotarin suuntaan: Kiitos loistavasta opastuksesta. Kenties sitä näinkin paksuun kalloon saa vielä uutta hakattua kun vain on riittävän kärsivällinen...

Olen viimeisen neljä vuotta jankannut sitä että Jekussa on vauhtia mutta miten sen saisi esiin?!?!? Tänään Pete ilmaisi asian melko suoraan. "Ole välillä hiljaa, niin koirakin tietää milloin sitä käskytetään ja milloin pitää tehdä!" No sanat ei ehkä ihan olleet nämä, mutta ajatus ainaskin. Pete on liian kiltti haukkumaan rumasti... ;) No joka tapauksessa ohjaukseen (ei ohjailuun) yhdistettynä seuraus oli se, että Jekku alkoi vikisemään innosta.... Mennään mennään. Viimeinkin tiedän mitä tehdään. Ohjaus rauhoittui ja koira todella tiesi mitä tehdään. Mihin ihmeeseen sitä onkaan aina ollut ajatuksissaan kiire?

Ohjaukseen todella alettiin pikku hiljaa päästä. Menin radan pätkän ensin Even kanssa. Kaksi estettä kerrallaan virheitä (lue:kieltoja)pelastellen. Heiluin kuin heinämies enkä ikinä ollut ajoissa. Jokaisen kohdan (todellakin lähes jokaisen esteen) jälkeen Pete tuli kertomaan sen saman lauseen. "Älä sählää vaan rauhoitu!" Koira osaa kunhan vain itse maltan ohjata ja ottaa koiran mukaan. Yllättäin kohdat minkä piti olla vaikeita meni kuin vettä vaan eikä Even tarvinut enää kysellä mihin pitää mennä, vaan eteneminen oli suoraa esteeltä toiselle. Erityisen hyvin tämä tuli näkyviin kepeillä lähes 90 asteen avokulmassa, jota Eve kyseli alkuun kovasti. Kun käänsi nohjauksen suoraan esteelle ja jätin turhan varmistelun, Meni Eve loistavasti kepeille sisään... Kuten Pete sanoi:"Kyllä Eve osaa jos et vain häiritse sitä." Kuinka oikeassa sitä voikaan olla....

Samat ohjaukset kun otin käyttöön Jekulle, seurauksena oli alkuun mainitsemani vikinä ja halu mennä. Ja vauhti todella kasvoi silmissä!

Mitkä ihanat reenit! Ja ennen kaikkea Kiitos Petelle!

Sami