Hiljaista pidellyt....

Eipä ole vähään aikaan saanut mitään kirjailtua. Olen ollut sairaana eikä ole tullut reenailtua kauhian paljoa... Mutta jotain sentään.

Taitaa olla Timon viime reenitkin kirjailematta. Näin pitkän ajan jälkeen ei aiheesta sen suuremmalti kannata alkaa analysoimaan. Näin yleisellä tasolla voisin sanoa että Jekku meni paljon paremmin kuin edellisellä kerralla. Ei vieläkään lähellekään sitä mitä voisi mennä mutta lupauksia antavasti. Even kanssa menin loppuun pätkän (sovin Timon kanssa että teen Jekun kanssa vähän lyhyemmän, jotta jää Evelle aikaa). Timon kommentti oli että on se hauska otus. Vauhtia ja rähinää riitti. Kyllä siitä vielä tulee jotain suurta! Jos vain pysyy kunnossa....

Eilen kävin pikaisesti purkamassa koirien patoutumia ja Jekku meni aivan sairaan hyvin. Vauhtia oli kuin parhaimpina päivinä ja intoa kuin pienessä kylässä. Se onkin ollut todella turhautunut kun väki vain sairastaa ja makaa. Käännökset meni upeasti ja kontaktit erinomaisesti. Näin kun vain jatkaisi. Yhdessä kohdassa vain karkasi suoralle, kun piti lähteä kiertoon. Mutta eipä haittaa. Pääasia kun oli menemisen meininkiä!

Josko tämä tauti tästä asettuisi niin pääsisi taas reenaamisen makuun!

Sami