Pitkä aika on kulunut viime kirjailuista ja paljon on ehtinyt tapahtua. Bemarileiri tietysti päällimmäisenä. Se muuten oli syynä etten ole kirjoitellut. Tunteet heittelivät leirillä niin laidesta laitaan....
Leirillä oli hyviä ja ei niin hyviä pätkiä.. Niin ja lopussa surkeita pätkiä... Jekku aloitti leirin Jennin radalla, mikä oli helpohko, mutta vaihtoehtoja sisältävä. Jenni poimi tosi nopeasti koiran radan seasata ja osasi oikeasti antaa palautetta Jekusta eikä niinkään radan kulusta. Ainakin minusta tämä oli tosi positiivista. Jenni käski meitä reenaamaan ratoja. Ei mitään pieniä pätkiä vaan ratoja, jotka pilkotaan pieniin pätkiin. Ohjaus kun unohtuu helposti mikäli reeni pätkä on lyhyt, eikä itse keskity lainkaan samalla tasolla kuin radalla tekisi. Tottahan tuo. Muuten Jenni kehotti pysymään edessäohjauksessa kun se kerran toimii. Huomautti vain ajoituksesta. Heti kun ohjaus oli myöhässä ja Jekun vauhti stoppasi, loppui motivatio tekemiseen. Mikä on kyllä huomattu.
Iltakisa oli sitten Jekulle aivan liian pitkä. Se ryytyi jo puolessa välissä ja loppu oli odottelua. Nolla toki mutta vauhti oli tosi hidasta. Ja kun kontaktit ovat vasta työn alla niin tulos oli mitä oli. Ehkä enemmän takapakkia kuin hyötyä....
Seuraavana aamuna aloiteltiin Jan-Egilin radalla ja Jekulla oli tosi hyvä virta tekemiseen. Pätkät meni tosi sujuvasti ja vauhdilla. Jaoin radan kolmeen n. 8 esteen pätkään jolloin pääsin pitämään palkkausta ja intoa yllä. Aivan loistavat fiilikset! Toiselle pätkällä tultaessa alkoi Jekku jo ryytyä eikä meno sitten näyttänyt kovin hääviltä. No josko iltapäivällä sitten Harrin radoilla taas kulkisi.
Jan-Egilillä ei ollut juurikaan sanottavaa. Ainoa mitä tuli vahvasti oli: "kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä..." Tottahan tuokin. Suurin ongelma taitaa kuitenkin olla se oma asenne että kaiken pitää toimia nyt tai mieluummin heti! Kaikkea pitäisi päästä kokeilemaan ja hinkkaamaan tunti tolkulla... :)
Iltapäivällä kaikki sitten meni ihan persiilleen. Jekkua ei kiinnostanut pallopalkkana enää lainkaan, eikä liikkuminen innostanut. Kepit , mitä on sentäs jauhettu vaikka kuinka p....leesti ja kotona menee kuin unelma, oli kuin täysin vieras este. Ainoa positiivinen asia oli että elektroninenpöytä ei vaikuttanut Jekkuun mitenkään. Ennen toista rataa Jekku oli pois häkistä ja pilkki miun vieressä. Olikohan hieman turhan rankaa?!?!
Harri osasi kuitenkin vetää lopussa täysin oikeasta narusta. Kommentti: "Koirasta näkee, että sillä onvauhtia, mutta nyt se vain pitää kaivaa esiin." pelasti oikeastaan koko leirin. Olenhan itse sitä hokenut nelisen vuotta. Mutta miten sen sitten tekisi?!? Herri ehdotteli patouttamista, mitä itsekin olen miettinyt ja mikäli Harrin puheista oikein ymmärsin, olen jonkin verran myös käyttänytkin. Toisena käsky kävi leikkimään, sillä koiralle täytyy löytää oikea motivaattori, millä siitä saisi enemmän irti. Voi kuinka oikeaan osuikaan...
Kaikkiaan leiri oli erinomaisen hyvä. Jekulla on hirveästi kehitettävää, mutta vinkkejä ja ideoita tuli. Nyt pitää vain sitouttaa ne omaan koulutusnäkemykseen.
Sami
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti