Toista laulua lainatakseni: "Päin helvettiä menee, mutta ei voi valittaa...".
SM-kisat oli ja meni ja lopputuloksesta ei jäänyt lapsille kertomista. Kaikki näytti vielä perjantaina todella hyvältä. Eka rata oli todella siisti. Ei mitään ylimääräistä, yksi mutka hieman heikohko ja keinulta pikkaisen karkasi. Tulos 128 luokasta 3. Toinen rata meni sitten enemmänkin puihin. Radalle mentäessä olin hieman epävarma radasta ja jouduinkin pariin kertaan varmistamaan oikean hypyn numeroista. Koko rata meni säätämiseksi ja yksi rima kuulemma tippui. Tuomari ei sitä kuitenkaan huomannut ja olimme radalla lopulta 5. :)
Juokkue kisassa rata oli helpohko. En kuitenkaan päässyt koiran kanssa samaan rytmiin oikein missään vaiheessa ja rata oli melkoista säätämistä. Sain kuitenkin pidettyä pakan kutakuinkin kasassa aina puomille asti. Puomin kontaktin Eve otti hyvin, mutta itse ryntäsin kontaktilta eteenpäin, käänsin olan ja jätin koiran selän taakse. Eve ampui tietysti itsestäni ulospäin putkeen... Hylly ja sijoitus 10 joukosta romahti jonnekin kauas pois... Onneksi muut sentään taistelivat tuloksen...
Yksilö hyppärillä sitten ajattelin ottaa kaiken takaisin. Rata vaikutti sujuvalta ja piti sisällään meille sopivia elementtejä. Ihanneaika oli tiukka (etenemä 4,1) mutta sen ei pitänyt olla mikään ongelma. Rata sujuikin yhtä pitkää kaarrosta lukuunottamatta hyvin, kunnes.... Toiseksi viimeisellä hypyllä Eve ei tullut päällejuoksuun vaan jatkoi suoraan Siitä kielto ja SM-kisat olivat siinä. Tulos olisi ollut n. -2 videolta katsottuna ja sijoitus 6-9 välillä...
Kun ensimmäisen kerran näin radan, totesin kohdan olevan haastava. Mietin pitkään tehdäkö pakkovalssi vai päällejuoksu, sillä kulma hypylle oli ikävä. Valitsin päällejuoksun, mikä osoittautui vääräksi valinnaksi. Olisin voinut tehdä kunnon puolivalssin ja varmistaa silä hypyn, mutten sitten tehnyt... Aina ei voi voittaa mutta kun edes joskus....
Täytyy myöntää että kisat olivat suuri pettymys. Odotukset olivat korkealla. Eve oli ollut aivan loistava, kaikki toimi ja virheitä piti oikein tekemällä tehdä. Näin kuitenkin kävi. Nyt ei muuta kuin nokka kohti kesän päätavoitetta ja MM-karsintoja. Toivottavasti siellä pääsen normaalitasolle, koirasta mikään ei jää kiinni.
Lopuksi täytyy kiittää seurakavereita todella mukavasta kisaviikonlopusta sekä Maijua vertaistuesta.
Sami
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti