Edellinen kirjoitus on ajalta enne agirotua, mikä tänä vuonna oli meille sellainen kisa mihin ei olisi kannattanut osallistua. Meinasin unohtaa koko ilmon, kun oltiin pohjanmaalla käymässä. Kirsti muistutteli että olisi viimeinen päivä ilmoittaa, kun oltiin matkalla Eevalle ja Roopelle. No sieltä ei kotiin ehditty enne puoltayötä. Niinpä Eeva ystävällisesti maksoi meidän ilmon..
Varsinaisena kisa-aamuna olin laittanut uuteen puhelimeeni herätyksen, mikä ei sitten herättänyt. Niinpä en päässyt Jekun kanssa kisoihin ollenkaan.
Even kanssa sitten tulin kovin odotuksin, mutta kakkosesteellä Eve otti kiellon kun pysähtyi hypyn eteen (Lähdin liian kiireellä eteenpäin ja Eve kääntyi mukaan). Ajattelin sitten kokeilla erilaista ohjausta kun ei ollut enää mahdollisuuksia finaaliradalle ja Eve tuli puomin ohi. lopulta otti vielä hyllyn kontaktin jälkeiselle putkelle, kun otin tosi löysästi. No vitosella pääsi finaaliin...
Tänä viikonloppuna sitten meni kaikki penkin alle. Tuli ajettua ani varhain Tampereelle, mentyä yksi rata ja ajeltua kotiin. Matkailu avartaa....
No seuraavana viikonloppuna oli Heinolan kisat, jotka oli yli 30 asteen helteessä raviradalla. Ei siis varjon häivääkään. Medit oli ensin ja siten Jekku aloitti. Ekalla radalla sillä olikin hyvä into päällä. Matkalle sattui sitten puomin kontakti vitonen sekä yksi rima. Tulos näin ollen kymppi. Kakkos radalla Jekku sitten ei enää ollut kiinnostunut tekemisestä vaan alkoi katsella ihan muualle. Vauhti oli laiskaa ja puomilta tultiin läpi. Korjasin.
Ennen vikaa rataa mietin, ettei varmaan kannattaisi startata. Starttasin kumminkin, mikä oli virhe. Jekku meni ihan omia reittejä ja katseli kaikkialle muualle paitsi minuun. Oli tosi perästä vedettävä... Kyllä jäi hyvä maku ennen karsintoja...
Evellä sitten oli saatu vuosi kulumaan ekasta Sertistä ja siten valioitumisen mahdollisuus. Ekalla radalla liikkuikin hyvin ja OTTI puomin kontaktin. neljänneksi viimeiselle esteelle jätin koiran hieman yksin ja niinhän se bongasi edessä näkyneen putken ja ampui sinne. Ja Hylly...
Kakkosradalla sitten tulin hakemaan sitä valiosertiä. Rata lähtikin ihan hyvin liikkeelle ja tulin takapyöritykseen minkä Eve suoritti hyvin. Sitten itselleni tulikin toista kertaa uralla kunnon black out: unohdin radan! Valssasin hypyn väärälle puolella ja kun tultiin hypylle en tiennyt minne mennä. Katselin ympärilleni ja pikaisesti vein samaan putkeen mihin edellinen rata jatkui. Kysäisin tuomarilta vauhdissa että menikö oikein, joka naureskellen pyöritti päätään. Lähetin Even kepeille ja tuomari seisoi tiellä. Eve hieman aristeli tuomaria, mutta kiersi hänet ja pujottei hienosti loppuun asti. Siis hylly...
Vika rata oli hyppäri jolta piti sitten ottaa toinen hyppyserti. Eve oli (taas) intoa täynnä ja lähti upeasti liikkeelle. Kepeiltä piti mennä putken suun ohi hypylle. Ajattelin taas vaihteeksi liikaa ja päätin varoa putken suuta. Otin vastaisella kädellä koiran haltuun ja käänsin kropan suoraan putkea kohti. No Evehän ampui putkeen. Näin saatiin viikonlopun upeaksi päätökseksi Hylly. Tervetuloa karsinnat! Vielä kun Eve oli ollut lenkeillä oikea mato. Väkisin sai vetää perässään ja koira tuli peitsaten juuri sen näköisenä ettei voisi vähempää kiinnostaa. Onneksi se ei ollut agiradoilla juurikaan näkynyt. Ehkä hieman hitaampi kuin normaalisti Heinolassa, mutta sekin saattoi olla kuumuudesta johtuvaa.
Hieroin Even maanantaina ja löysin selästä oikealta puolelta jumin, jonka sain hyvin auki. Tämän jälkeen Eve olikin päivän verran innokkaampi lenkeillä ja oma mieliala kohosi. Karsinnoissa näytetään..
Koitti viimein lauantai aamu ja kaikki tuntui hyvältä. Eve oli edelleen lenkeillä haluton, mutta agilityyn se oli aina valmiina.
Ensimmäinen rata oli hieman helpohko, joten siinä pitäisi saada hyvä aika jos mieli saada pisteitä ja päästä 30 joukkoon. Eve kävi lähtökarsinoissa todella korkeilla kierroksilla ja veti radalle. Nyt näytti hyvältä. Itse jännitin yllättävän paljon. En fyysisesti (siten että kädet tärisisi) vaan henkisesti. Jouduin rauhhoittamaan itseäni etten vetäisi ihan ylikierroksille. Rata lähti melko pelastellen liikkeelle. Olin kokoajan hieman myöhässä ja Eve joutui kyselemään minne mennään. Kuitenkin saimme taisteltua radan läpi ja Eve oli otanut jopa puomin kontaktin todella hyvin. Hieman vauhti oli hitaahkoa, mutta se saattoi johtua ohjauksesta. Enää oli loppu suora: keinu, pituus ja hyppy. Sen jälkeen vain jännitettäisiin paljonko pisteitä tulisi. Keinulle tultiin pussilta josta käänsin Even tiukasti kutsulla ja vastaisella kädellä. Maltoin vielä odottaa koiraa enkä rynnännyt keinun ohi... eve juoksi keinua kohti... ja väisti keinun ja tuli minun luo.... ...kele huusin (ja muistin heti myös pyytää anteeksi). Mitä tapahtui?!? Siitä maaliin hieman yliaikaa ja vitonen eikä 30 joukossa. Olisin ollut varmasti pisteillä ilman tuota keinun ohitusta...
Kentän laidalta sain sitten vastauksen siihen, mitä oli käynyt. Otin Even vastaiseen käteen enkä missään vaiheessa vapauttanut sitä. Käskytys oli ollut laiskaa. Jos olisin edes toistanut käskyn Eve olisi mennyt keinulle....
Jekku lähti sitten ekalle radalla laiskasti. Se liikkui laiskasti ja tällä radalla oli vaikea saada itseäni 30 joukkoon. Puomilla sitten tuli loikka, mikä pudotti Jekun auttamatta kauas tuloslistoilla. Toisaalta jekulta en ihan hirveitä odottanutkaan. Kunhan nyt tultiin pitämään hauskaa. Toisaalta talvella Jekku oli liikkunut ATT:n hallissa hyvin, mutta siitä ei ollut nyt jäljellä kuin muisto...
2. rata oli sitten hyppäri, mistä oli pakko saada hyvä tulos jos halusi päästä seuraavalle päivälle. Rata oli tekninen, jossa oli useampia haastavia kohtia, muttei mitään ylivoimaista. Pelasin hieman varmanpäälle ja valssasin keppien eteen että sain vedettyä nenästä sisään. Eve liikkui sen verran laiskasti, että ehdinkin ihan hyvin. Takapyörittelystä selvisimme hyvin ja lähetin suoralle putkelle. Itse leikkasin takaa jotta sain otettua vastaan, sillä putkesta käännyttiin 180 astetta. Katsoin että Eve lähti edeltäni putkeen ja lähdin leikkaamaan... ja Eve väisti minua ja ohitti putken. Kielto! Tein radan mahdollisimman hyvin loppuun ja helpotuksekseni olin 11 tuolla 5 tuloksella. Saattaisin pysyä 30 joukossa. Onnekseni niin kävikin. ihanne aika ylittyi vain hieman. Eli ilman tuota ohitusta olisimme olleet helposti pisteillä. Illalla oli aikaa laskeskella. ilman noita kahta typerää virhettä minulla olisi ollut 30-40 pistettä!
Jekun kanssa lähdin sitten samalle radalle vain pitämään hauskaa. Jekku kulki edelleen laiskasti, mutta teki viheettömän radan! Tulos oli kolmisen sekuntia yliaikaa ja sijoitus 14! Jekkukin selvitti siten tiensä seuraavalle päivälle. Ensimmäistä kertaa!
Sunnuntai aamuna päätin sitten tehdä Even kanssa hyvät radat, sillä mitään ei ollut vielä menetetty. Toki jos Eve liikkuisi yhtä laiskasti ei ihan kärkeen olisi asiaa, mutta kärjelle voisi tulla hyllyjäkin.
3. rata oli agi rata joka oli oikeinkin hauska. Vauhtia ja kääntöjä sopivassa suhteessa. Eve liikkui laiskasti, mutta teki siistin nollan. Pari pitkää kaarretta missä paloi hieman aikaa. Niinpä jouduin kärvistelemään loppuun asti riittäisikö aikani pistelle ja siten varmistaisin paikkani 5. kierroksella. Aika riitti kuin riittikin ja sain 28 sijoitus pistettä. Mahdollisuudet oli vielä olemassa...
Jekun vuoro tuli ja Jekku vaikutti heti alkuun paljon innokkaammalta kuin edellisenä päivänä. Liekö syynä ollut se että se oli varastanut n. 3 päivän ruoat hotellihuoneessa ja ainakin energiaa piti riittää. Aloitin itse hieman epävarmasti, mutta Jekku kesti sen hyvin ja piti tosi hyvää vauhtia yllä. Lähetin Jekun puomille... ja Jekku meni puomin alla olvaan putkeen. Jatkoin juoksua kohti maalia ja Jekku bongasi kepit jotka pujotteli hyvin ja tuli vielä tosi reippaasti maalisuoran! Hylly mutta hyvä hylly. Jäi itselle hyvä maku Jekun innosta, vaikka rata jäikin lyhyeksi. En yhtään osannut odottaa että Jekku menisi putkeen. Olin reenannut tätä juuri ennen karsintoja ja putken suut olivat ihan kiinni puomin päässä ja suorastaan peittivät puomin päätä eikä Jekulla ollut pienintäkään ongelmaa mennä puomille. No näitä sattuu...
4. rata oli hyppäri, joka oli aika suoralinjainen. Lähdin kääntämään Eveä ennakoivasti että saisin kompensoitua vauhdin puutosta. Ja sehän kostautui 6. hypyllä vekkasin liikaa ja Eve lähti takaakiertoon. Sain vielä korjattua oikein, mutta 10 hypyn poispäinkäännön jyräsin Even päälle ja Eve kääntyi ennen hyppyä. Annoin periksi ja päästin väärälle hypylle. Tulos siten hylly. ja mahdollisuudet olivat sitten lopullisesti menneet.
Jekku puolestaan lähti radalle ihan ok innolla. ei niin hyvä kuin 3. radalla mutta parempi kuin edellisenä päivänä. Pääsinkin suhteellisen siististi 5. viimeiselle hypylle jota vekkasin liikaa ja Jekku lähti takaakiertoon. Yritin korjata sylkkärillä, mutta ei vieläkään hypännyt. Annoin periksi ja otin hyllyn, sillä vikalle kierrokselle ei ollut mitään asiaa.. Kuitenkin 4 rataa Jekulle!
Finaalirata oli sitten helppo agilityrata. Lähdin even kanssa hakemaan vielä lisää pisteitä, jotta sijoitus nousisi. Even liike ei ollut edelleenkään kovin mairittelevaa, mutta rata itsessään eteni siististi. Lähetin lopusse Even A.lle kaukaa ja Eve irtosikin mukavasti... kohti keinua. Sain vielä pelastettua Even sieltä pois ja vältettyä vielä kiellon. Aikaa tosin paloi aika paljon. Jatkoin loppuun ja sain nollan taisteltua. Ennen viimeistä lähtijää olin vielä pisteissä kiinni, mutta Caro ja Kerttu paukautti upean radan ja tiputti meidät pisteiltä 0,5 sekunnin turvin. Pisteitä olisi ropissut reilut 20...
Lopullinen sijoitus Evellä oli sitten 20 noilla 28 pisteellä. Tavoite saavutettiin, mutta hieman jäi haalea olo. Mahdollisuudet taas oli hyvät. Tälläkin vauhdilla ilman kolmea pikku virhettä oli joukkueeseen. Mitä se olisi ollut jos vauhti olisi ollut normaali? Varmastikaan kahta ensimmäisen radan virhettä ei olisi tullut normaali vireessä. Toisaalta normi raivolla mentäessä olisiko Eve ottanut kaikki puomit? Jossittelu kuuluu lajiin ja se on kivaa... ;)
Ainakin karsinnat antoi uskoa ensivuoteen. En näe mitään syytä miksen olisi ensi vuonna joukkueessa. Jos tällaisella meiningillä ollaan jo näin lähellä niin ensi vuonna vain luokkaantuminen voi estää meiltä pääsyn Ranskaan! Ja eikun liput varaukseen.. ;)
suurin huolen aihe on tuo Even vaisuus. Onko jokin paikka jumissa? onko jotain vakavampaa? Vai onko valeraskaus päällä? Kaikki oireet voisivat viitata siihenkin. Nyt sitten hierotutetaan Eve ja käytetään vielä osteopaatilla. Toivottavasti jotain löytyy ja koira saadaan normi kuntoon.
Sami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti