Taukoa... taitaa tulla tavaksi...

Meitiskelin tuossa että nyt voi kerrankin kirjoittaa että ei ole tullut kirjoiteltua.. muttei ole kyllä reenattukaan.. Lopulta kirjoitustauko kuitenkin venyi pidemmäksi kuin reenitauko...

Reenitauko johtui auton temppuilusta. Tullessani Kirkkonummelta kisoista alkoi moottorijarrutuksen jälkeen kuulua ihmeellistä mekkalaa moottoritilasta. Lopullinen tuomio oli kulunut nokka-akseli ja sitä myöden kallis remontti. Ja aikaakaan ei saanut ihan heti. Näin ollen auto oli lasaretilla puolitoista viikkoa. Melkein yhtä kauan kesti meillä myös reenitauko..

Jottei agility olisi ihan kokonaan unohtunut tuli Eeva hätiin ja otti minut koirain kanssa kyytiin ja kuljetti Pennalaan. Kyydin lisäksi sain loistavaa opastusta. Tuntui vain että olen aivan aloittelija, sillä puutteet mitä reenatessa ilmeni löytyikin aivan perusteista. Enpä ole koskaan opettanut koiriani kokoamaan itseään ennen hyppyä. Olen vain tyytynyt a) Jekun osalta siihen että se opn huono kääntyjä ja b) Even osalta siihen että se kääntyy erittäin hyvin luonnostaan. Ja molemmat kuvitelmat ilmenivät täysin vääriksi. Taustalla on vain puutteellista koulutusta. Kateellisena vain saatoin katsella vierestä miten jotkut toiset osaavat oikeasti kouluttaa koiransa... Kiitos Eeva taas silmien aukaisusta. Paljon on työtä vielä edessä!

Reeneissä harjoittelimme ihmisnuolta, niistoa sekä päällejuoksua. ihmisnuoli oli itselleni aivan vieras ohjaustekniikka eikä siten oikein toiminutkaan. Vaatiihan se nimenomaan koiralta hyvin koottua hyppyä esteellä. Kun hieman harjoitimme Jekkua kokoomisessa alkoi niistokin kääntymään paremmin. Nyt ei muuta kuin toistoja niin kymmenyksiä alkaa rapisemaan ajoista pois!

Perjantaina lähdinkin sitten Oripäähän Eevan ja Roopen riesaksi. Kiitos hyvästä seurasta! Seuraavana päivänä olikin sitten ATT:n kisat joista sain paljon kokemusta. Kuusi starttia yksi nolla... Eve otti kaksi hyllyä. Ensimmäinen tuli kun kokeilin takaaleikkausta, mihin Eve lähti erinomaisesti, mutta jatkossa kuvittelin Even kääntyvän tiukasti itseeni päin. Ei kääntynyt vaan jatkoi suoraan eteenpäin vauhdilla ja seuraavan esteen ohi. Radalta oli jo kepeiltä (!) tullut kaksi kieltoa aiemmin, joten en viitsinyt korjata virhettä. Tuomarinsihteeri oli kuitenkin kirjannut tämän hyllyn kielloksi, joten tulos oli 15. Toinen rata oli mainio kolmanneksi viimeiselle esteelle asti. Varmistelin puomin alastuloa, jolloin Eve ampui suoraan edessä poikittain olleelle pituudelle suoritti sen ja jatkoi rataa tyylikkäästi loppuun. Olisi pitänyt ottaa tiukasti haltuun heti puomin päästä mutta pelkäsin hiemna kontakti virhettä ja annoin liikaa löysää. Kolmas rata oli muuten oikein mainio, mutta Eevan sanoja lainatakseni tuli virhe "radan helpoimmassa kohdassa". A:lta mentiin suoraan edessä olevaan putkeen. Tai siis muut meni. Minä huidoin käsillä ties minne ja käänsin oman linjani voimakkaasti putkesta sivuun. Yllättäen Eve lähti mukaan ja juoksi putken ohi... Miksei sitä osaa olla huolellinen!?!?!

Jekun kanssa ongelmat olivat hieman erilaisia. Ekalla radalla kokeilin niistoa radalla, missä jäin hieman sen tielle. Tästä syystä Jekku joutui kääntymään voimakkaasti ilmassa ja pudotti takajaloillaan riman. Tästä mentiin suoraan puomille, minkä kontaktiin luotin kuin vuoreen. Ja turhaan.. Komea loikka n. puolesta välistä alastuloa ja yllättäen kontaktivirhe. Kakkosradan ongelmaa en enää muista, mutta kolmos radalta Jekku teki ihan ok nollan. Pikkuisen vauhti alkoi ryytymään, mutta oli kuitenkin ihan ok. Kokeilin patouttaa Jekkua alussa ja tuntui että siitä oikeasti oli hyötyä. Jatkossa otan varmasti käyttöön ennen jokaista lähtöä.

Turusta palailin kotiin nukkumaan ja jatkoin seuraavaksi päiväksi Lappeenrantaan. Ensimmäinen rata järkytti minua proviilillaan. Keinulle tulo oli suoraan A:lta, josta lähtö oli taaksepäin. Tämä teki lähestymisestä oikeasti vaarallisen! Itse jäin väliin pyörittämään ja varmistelemaan tuloa, mutta pari "komeaa" ja valitettavaa volttia nähtiin ainakin medeissä. Tällä radalla itselläni oli suunnaton asennevamma. Kiukuttelin radan typeryyttä enkä harjoitellut rataa kunnolla. Eve teki loistavan radan. Vauhtia oli ja virheitä ei tullut.. koiralle. itse unohdin yhden hypyn välistä. Siihen meni sitten bemarin karsintaradan voitto... Tästä on syytä ottaa oppia. Rata kuin rata on suoritettava oli se sitten millainen vain. Jekun kanssa olin lopussa huolellisempi ja tuloksena oli nolla sijoituksella 2. Harmittavasti jäimme 25 sadasosaa Delistä ja karsintoihin vaadittava voitto jäi odottamaan itseään.
Toinen rata oli pitkästä aikaa sellainen etten päässyt missään vaiheessa sinuiksi sen kanssa. Minulle jäi iso epävarmuus miten radan suorittaisin ja se radalla sitten näkyikin. Unohdin Even tyystin taakseni kun kiirehdin juoksemaan sen edelle. Seuraus: Eve juoksi seläntakaa edessä näkyvää putkea kohti ja huomatessan että pappa jäi jonnekin kääntyi ja hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Muutenkin rata oli oikea Grande katastrofi. Jekun kanssa sain sille upea draivin heti alkuun ja se tuli miljoonaa alun suoran putken. Kun putken jälkeen piti kääntyä 90 astetta kohti keppejä, oli Jekku juossut kolme metriä kepeistä ohi ennenkuin sain mitään sanotuksi. Ohjaukset olivat radalla muutenkin pahasti myöhässä ja kaiken huipuksi, kun putkelta tultiin hyoyn kautta keinulle jätin hyppy käskyn antamatta. Kuuliainen koira teki tiukan väistön että pääsi hypyn ohi ja jatkoi keinulle. Ja tulos sama kuin Evellä: HYL.
Kolmas rata sitten oli selkeämpi ja suorastaan helppo. Sanoin heti radan nähtyäni, että Even kanssa pitää tehdä valssi ennen keppejä. Kokeilin kuitenkin ilman ja seuraus oli että Eve juoksi keppien ohi. Tästä vitonen , mutta muuten ihan ok rata. Even kanssa on ollut tiedossa että keppejä pitää tehdä ja paljon ja nyt odotellaankin lumien sulamista. Siihen asti pitää vain itse tiedostaa, että kepeille Eve tarvitsee vielä aika paljon tukea.
Jekku teki kolmos radalta perus nollan. Sijoitus oli 7. Keppien jälkeen tuli kolmen hypyn siksak kuvio, joissa kaikki käännökset valuivat. Jekku hyppäsi tosi suoraan eikä kasannut itseään käännöksiin ja tässä paloi paljon aikaa. Olisi pitänyt uhrata yksi käännös jotta muista olisi saanut paremmat. No kuten jo aiemmin kirjoitin, nyt on syytä alkaa opettamaan koiraa kääntymään. Sitä onkin laiminlyöty jo ihan riittävästi.

Tällä viikolla ollaankin sitten käyty eilen ja tänään hallilla. Tavoitteet on ollut vain luukuttaa ihan täysiä ja saada sitä kautta koiriin itsenäisyyttä radan luvun kanssa sekä luoda mielikuvaa vauhdista. Jekun kanssa olen jatkanut patouttamista ja se alkaakin tehdä tulosta. Tänään Jekulla oli ihan loistava vauhti! En muista onko se koskaan juossut samalla intensiteetillä! Nyt vain vahvistamaan. Even osalta etupalkka ei kasvata vauhtia ihan samallalailla. Kyllähän se irtosi, mutta etenemisessä ei vieläkään ollut sellaista raivoa mitä siinä parhaillaan voisi olla. Mutta eiköhän se sieltä tule kun vain päästään tekemään lisää toistoja.

Sami