Mistähän sitä alkaisi?

Kylläpä mie olen laiska. mitään ei saa kirjoitettua/ jaksa kirjoittaa. Kenties tämä lasten kanssa kotona olo aiheuttaa omanlaista tarvetta nauttia siitä omasta ajasta mitä pieni hetki päivässä on eikä todellakaan halua käyttää sitä blogin kirjoittamiseen.
No pitää (taas) yrittää alkaa aktiivisemmaksi...

Tuossa viime viikolla kävin kolme kertaa reenaamassa ja joka kerta tein lyhyemmän ja lyhyemmän reeniin. Ja oikeastaan voisi sanoa että paremman ja paremman reenin! Suuri virhe mitä olen reenaamisessa tehnyt on ollut palkkaamisessa. On se kumma ettei sitä vieläkään osaa palkata omaa koiraansa. Olen palkannut pääasiallisesti ohjauksista. Siis siitä että ohjaukseen on lähdetty, mikä sinänsä ei ole huono asia, mutta kun koiran mielikuva on siinä, että ohjauksen jälkeen voi tulla ohjaajan viereen istumaan ja hakemaan palkkaa, ei se kuulosta enää ollenkaan niin hyvältä. Nyt olen alkanut palkkaamaan siten, että ohjauksen jälkeen lähdetään etenemään mahdollisimman kovaa eteenpäin ja tämä alkaa tekemään tulosta. Jatkossa reenit tulevat olemaan yksittäisten ohjausten/esteiden tekemistä ja niistä kovaa eteenpäin lähtemistä, sillä esim. putki on Jekulla ihan törkeän hidas!

Even (ja myös Jekun) kanssa pitäisi reenata käytännössä helppoja ykkösten ratoja, jotta niin koira kuin ohjaajakin saisi itseluottamusta. Even suurin haaste on radanlukeminen. Mikä on ihan ymmärrettävää sillä kisakokemusta hänellä on niin vähän. Helpot etenevät radat, joissa palkka olisi edessä antaisi koiralle luottoa siihen että se oikeasti saisi edetä, eikä sen tarvitsisi odottaa allekirjoittanutta.

Viikonloppu oli koirille todella raskas. Lauantaina oli ryhmän reenit ja sunnuntaina kolme starttia Hyvinkäällä. Ja sen on kyllä tänään huomannut. Molemmat ovat olleet kovin näkymättömiä.. :)

Reenit meni Jekulla mainiosti. Vauhtia oli alkuun todella hyvin. En tiedä johtuuko se matosta vai paikasta mutta tuntuu että Jekku menee BAT-hallilla tosi kovaa. Voiko olla että sillä on ajatus siitä että juuri siellä juostaan kovaa? Loppua kohden Jekku alkoi ryytymään, joten lopetin hieman kesken reenit.en halunnut täysin tappaa intoa kun sitä tosi hyvin oli.

Eve aloitti tosi mainiosti ja melkein selvitti radan ekalla kerralla puhtaasti läpi. Muutenkin sillä oli hyvä virta tehdä töitä. Alkoi Evekin toki ryytyä loppua kohti mutta ei ollenkaan niin pahasti kuin Jekku. Suurin haaste Even kohdalla on itsenäinen eteneminen... ja ohjaajan huolellisuus kuten sunnuntain kisoissa sai huomata....

Eve sitten sunnuntaina palautteli miut kunnolla maan pinnalle. Radat oli minusta tosi helpot, mutta niin vain onnistuin keräämään kaikista hyllyn! Ohjaus oli löysää vähän sinnepäin heittelyä ja tulos sen mukaista. Koskahan sitä oppisi... Lisäksi voisi olla hyödyllistä muistutella säännöllisesti kaikkia esteitä. Eve otti sitten vikalta radalta hyllyn putkelta kun oli sitä mieltä että tuonne en sitten varmasti mene... Hetken neuvottelun jälkeen meni kyllä, mutta kolmen kiellon myötä oli hylly jo valmis...

Jekku alkaa vähitellen saamaan luottoa radoille. Eteneminen ei ole vieläkään kovin reipasta mutta paranee koko ajan. Ekalla radalla Jekku meni kepeille toiseen väliin kun joku lähti vetämään kauhealla kiireellä keppien toiseen päähän. Pahin ongelmahan kepeillä on jos jää jälkeen. Sitä kun ei keppien aikana saa millään kiinni... Muuten rata oli ihan ok. Niistot toimi ihan hyvin. En vain malttanut odottaa riittävästi, jolloin Jekku pääsi hieman valumaan. ja ohjaaja juokemaan A:n toiselle puolelle odottamaan.. Miksihän Jekku hidasteli A:lla? ;)
Kakkosradalla lähtö oli suoraan hypyltä kepeille, mihin hetsasin Jekkua ja se lähtikin tosi meiniosti liikkeelle. Into jaksoi hyvin seuraavat kiemurat, mutta keinun jälkeen pidin Jekkua liian rankasti hallussa enkä antanut sen edetä ohjauksen mukaan. Tämä lastisti etenemistä ja näkyi hieman laiskana etenemisenä seuranneella suoralla. Lopussa puomilta käännyttiin 90 astetta sivuun, mihin tein puoli valssin. Puoli siksi että jäin seisomaan naama kohti koiraa enkä liikkunut mihinikään. No Jekku alkoi sitten itse etsimään seuraavaa estettä, minkä jälkeen ohjaaja sitten nappasi koiran tiukasti haltuun ja heitti seuraavalle esteelle. Hypyn jälkeen sitten taas alettiin pyllistelemään ja vetämään koiraa takaisin päin "Ähäkutti! Ei mentykään sinne!" Ja aikaa paloi... No tulos -2,???? jotain..
Kolmos radalla kokeilin sitten ihan erilaisia ohjauksia, mitkä toimivat mainiosti. Ongelmaksi koitui se etten luottanut ohjauksiin. Saatoin liian pitkälle jolloin kaikki käännökset pääsivät valumaan ja eteneminen ei ollut sujuvaa. Mutta lupauksia antavaa. Tulos 0,85 tai jotain. Siis yliaikaa.

Kaikkinensa jäi ihan hyvä maku kisoista Jekun osalta. Eve nyt meni miten meni, mutta syypää siihen löytyy taas peilistä. Toivottavasti tästä oppisi hieman nöyryyttä. Oli rata mikä hyvänsä täytyy siihen keskittyä kunnolla.

Sami